Lihantuotannon ympäristövaikutukset

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lihantuotannon ympäristövaikutukset vaihtelevat eri puolilla maailmaa maataloudessa käytettyjen toimintatapojen vuoksi. Kaikilla maatalouskäytännöillä on havaittu olevan erilaisia ympäristövaikutuksia. Lihantuotannossa käytetyt fossiiliset polttoaineet, eläinten metaani, jätevesi sekä veden ja maankäyttö vaikuttavat ympäristöön. Lihaa tuotetaan erilaisilla menetelmillä, kuten luonnonmukaisella viljelyllä, vapaalla viljelyllä, intensiivisellä kotieläintuotannolla, toimeentulon maataloudella, metsästyksellä ja kalastuksella .

Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) julkaisemassa vuoden 2006 raportissa Livestock's Long Shadow (Eläinten pitkä varjo) todetaan, että "karjankasvatus on merkittävä tekijä monille ekosysteemeille ja koko planeetalle. Maailmanlaajuisesti se on yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä ja yksi suurimmista tekijöistä biologisen monimuotoisuuden häviämisessä. Kehittyneissä ja kehittyvissä maissa se on ehkä suurin veden saastumisen lähde." [1] (Tässä siipikarja luetaan karjaksi.) Vuoden 2017 tutkimuksessa, joka julkaistiin lehdessä Carbon Balance and Management, todettiin, että eläinten tuotannon maailmanlaajuiset metaanipäästöt ovat 11 prosenttia korkeammat kuin aiemmat arviot, jotka perustuvat hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin tietoihin.[2] Osa näistä vaikutuksista johtuu karjatalousalan muista tuotteista, kuten villa, muna ja maitotaloustuotteet. Osa ympäristövaikutuksista johtuu voiman lähteenä käytetyistä eläimistä, joita arvioidaan olevan puolella maailman viljelysmaista. [3] Lihaa pidetään yhtenä tärkeimmistä tekijöistä nykyiseen Kuudenteen joukkosukupuuttoon.[4][5][6][7][8] Science-lehdessä heinäkuussa 2018 julkaistussa katsauksessa todetaan, että lihan kulutus kasvaa elintason kasvun ja väestönkasvun seurauksena ja voi vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen. [9]

Marraskuussa 2017 15364 tutkijaa allekirjoitti varoituksen ihmiskunnalle, jossa vaadittiin muun muassa merkittävästi vähentämään henkeä kohti laskettua lihan kulutusta. [10] Siirtyminen lihattomiin ruokavalioihin vaikuttaa myös ainoalta turvalliselta vaihtoehdolta ruokkia kasvavaa väestöä ilman metsän hävittämistä.

Eläintuotteiden vaikutus maatalouteen verrattuna [11]
Luokat Viljeltyjen eläintuotteiden osuus [%]
kalorit
18
proteiinit
37
Maankäyttö
83
Veden saastuminen
57
Ilmansaaste
56
Makean veden poistot
33

Kulutus ja tuotannon kehitys[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihan kysynnän muutokset voivat muuttaa lihantuotannon ympäristöhaittoja vaikuttamalla siihen, kuinka paljon lihaa tuotetaan. On arvioitu, että maailmanlaajuinen lihan kulutus voi kaksinkertaistua vuosina 2000-2050, lähinnä maailman väestön lisääntymisen seurauksena, mutta myös osittain lihan kulutuksen lisääntyessä asukasta kohden (suuri osa kulutuksesta henkeä kohden kasvaa kehitysmaissa). [13] Siipikarjanlihan maailmanlaajuinen tuotanto ja kulutus ovat viime aikoina kasvaneet yli viisi prosenttia. [13] Trendit vaihtelevat karjankasvatusalalla. Esimerkiksi sianlihan kokonaiskulutus henkeä kohti on lisääntynyt viime aikoina (lähes kokonaan Kiinan kulutuksen muutosten vuoksi), kun taas märehtijöiden lihan henkeä kohti laskettu kokonaiskulutus on laskenut. [13]

Laiduntaminen ja maankäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjan laiduntamiseen verrattuna tehokasvatus vaatii suuret määrät viljeltyä rehua, jonka ylituotannolla voi olla haitallisia vaikutuksia. Rehuviljan kasvatus vaatii huomattavia maa-aloja. Toisaalta ruokittaessa karjaa viljalla, tarvitaan vähemmän rehua lihantuotantoon kuin laiduntaessa. Yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu seitsemän kiloa rehua, yhden sianlihakilon tuottamiseen runsaat kolme kiloa rehua ja kananlihan tuottamiseen vajaat kaksi kiloa rehua.[14] Tällaisissa yleistyksissä pitää ottaa huomioon rehun laatu. Esimerkiksi naudanlihakilo voidaan tuottaa 4-5 kilolla hyvin valkuaisainepitoista rehua. Huonolaatuista rehua voi kulua jopa 20 kiloa.[15]

Vapaaseen eläintuotantoon tarvitaan laiduntamista varten maata. Joissakin paikoissa tämä on johtanut maankäytön muutoksiin. FAO: n mukaan "Karjatilan aiheuttama metsien häviäminen on yksi tärkeimmistä syistä eräiden ainutlaatuisten kasvi- ja eläinlajien häviämiseen Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisissa sademetsissä sekä hiilidioksidin vapautuminen ilmakehään." [16]

Eläinten kasvattaminen ihmisravinnoksi on noin 40 % teollisuusmaiden maataloustuotannon kokonaismäärästä. Laiduntaminen vie 26% maapallon jäättömästä maanpäällisestä pinnasta ja rehukasvien tuotanto vie noin kolmanneksen kaikista viljelysmaista. [17]

Maan laadun heikkeneminen voi johtua liiallisesta laiduntamisesta, koska eläimet poistavat maaperästä paljon tarpeellisia ravintoaineita nopeammin kuin maa toipuu.[18] Vuonna 2002 Yhdysvaltain maankäytön toimisto (Bureau of Land Management) tutki laidunmaiden terveyttä. Kun noin kolmasosa oli arvioitu, BLM arvioi, että 16 prosenttia laitumista ei täyttänyt terveysvaatimuksia nykyisten laiduntamistapojen tai laiduntamistäärien vuoksi.[19] Liialliseen laiduntamiseen liittyvä maaperän eroosio on suuri ongelma monilla maailman kuivilla alueilla. [20] Yhdysvalloissa kuitenkin maaperä kuluu vähemmän karjan kasvatukseen käytetyillä laidunmailla kuin viljan tuotantoon käytetyillä mailla. [21]

Laiduntamisen ympäristövaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia, riippuen hoidon laadusta [22] ja laiduntamisella voi olla erilainen vaikutus eri maaperiin [23] ja erilaisiin kasveihin. [24] Laiduntaminen voi joskus vähentää ja joskus lisätä nurmen ekosysteemien biologista monimuotoisuutta. [25] [26] Tutkimuksessa, jossa verrattiin Yhdysvaltojen laidunmaita ja muita nurmikoita, todettiin laidunmaissa olevan jonkin verran alhaisempi hiilipitoisuus, mutta korkeampi typpipitoisuus. [27] Sitä vastoin toisessa tutkimuksessa todettiin, että laidunnetussa maaperässä oli enemmän orgaanista hiiltä ja enemmän typpeä kuin laiduntamattomilla mailla. [28] Yhdysvaltojen Piemonten alueen aikaisemmin heikentyneessä maaperässä hyvin hoidettu laiduntaminen johti sekä hiilen että typen sekvestraation (talteenoton) voimistumiseen verrattuna laiduntamattomaan maahan. [29] Tällainen hiilen ja typen sekvestraation lisääntyminen voi auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Joissakin tapauksissa ekosysteemin tuottavuus voi lisääntyä laiduntamisen vaikutuksesta ravinnekiertoon. [30]

Nautaeläinten yhteys kasvaviin ilmakehän kasvihuonekaasuihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Märehtijöillä on neljä mikrobeja sisältävää mahalaukkua. Mikrobit auttavat ruoansulatuksessa. Jotkut näistä mikrobeista (metanogeenit) tuottavat metaania aineenvaihdunnan sivutuotteena. Kun nautaeläimet nielevät ruoan, ruoka menee ensin pötsiin, jossa mikrobit alkavat hajottaa kuitua. Seuraavaksi ruoka kulkeutuu verkkomahaan, missä siitä muodostuu pallomainen märepala. Sen lehmä oksentaa takaisin suuhun ja pureskelee sitä toiseen kertaan eli märehtii. Tässä vaiheessa metaania pääsee ilmaan. Kun lehmä nielaisee märepalan uudelleen, se menee satakertaan. Sieltä ravinto menee juoksutusmahaan ja edelleen suolistoon. Naudan ulostaessa ilmaan pääsee vielä metaania, mutta vain noin 5 % metaanin kokonaispäästöstä. Tätä prosessia kutsutaan suolistokäymiseksi.  

Naudan suolistokaasussa on noin 27 % metaania, 66 % hiilidioksidia, typpeä 7 % ja loppu muodostuu hapesta ja vedystä. Kaikesta ilmakehään päätyvän metaanin lähteistä eläinten jätteet muodostavat 5 %, kun taas eläinten suolisto tuottaa 16 %. Yhdessä nämä muodostavat 21 % ilmakehään päästetystä metaanista. Luonnon kosteikot päästävät 22 % ilmakehään vapautuvasta metaanista. [31]

Noin 95% naudan tuottamasta metaanista tulee röyhtäilynä, loput pieruna. [32] Metaani nopeuttaa kasvihuoneilmiötä on 84 kertaa haitallisempi kuin hiilidioksidi. [33] Kasvihuoneilmiö on prosessi, joka lämmittää maan pintaa ja pitää maan lämpötilan noin 33° C korkeampana kuin mitä olisi ilman sitä. Ilman kasvihuoneilmiötä maapallo olisi elinkelvoton. Kasvihuoneilmiö pitää osan kasvihuonekaasuista alimmassa ilmakehässä ja vapauttaa loput takaisin avaruuteen. Kun metaania ja muita kasvihuonekaasuja pääsee ilmakehään enemmän, lämpötila nousee maailmanlaajuisesti, koska kasvihuonekaasut imevät infrapunasäteilyä, joka on lämpösäteilyä. Metaanipitoisuus on kasvanut kiihtyvästi vuodesta 1984 lähtien ja sen ennustetaan jatkuvan. [34]

Kaikki poikkeamat 33° C: n lämpötilasta johtavat hätkähdyttäviin ilmastonmuutoksen tuomiin vaikutuksiin kuten biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja voimakkaampiin ja ennalta arvaamattomiin sääolosuhteisiin. [35] Ilmastonmuutos johtaa myös hedelmällisen maa-alan häviämiseen rannikoilla merenpinnan nousun myötä. Satunnaiset säämallit ja vuodenaikojen muutokset johtavat myös arvaamattomasti viljelyyn. Tuholaiset ja taudinkantajien aiheuttamat sairaudet yleistyvät ja leviävät, kun lämpötila nousee. Kasvukaudet tulevat pidemmiksi viileillä alueilla.

Yhdysvallat on neljänneksi suurin naudanlihan kuluttaja ja 16. suurin maidon kuluttaja maailmassa. Yhdysvaltalaiset kuluttavat neljä kertaa lihaa verrattuna maapallon keskiarvoon. [36] Jokainen amerikkalainen kuluttaa vuosittain keskimäärin noin 600 kiloa naudanlihaa ja maitotuotteita. Yhdysvaltalainen syö keskimäärin noin 50 kiloa naudanlihaa vuosittain. Suomessa Lihatiedotus raportoi, että lihan kulutus on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Kasvu tulee vaalean lihan, erityisesti broilerin, kulutuksen kasvusta. Kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 vuoteen 2017 noin 2,8 kertaiseksi. Naudanlihan kulutus on kasvanut vastaavasti noin 1,6 kertaiseksia.[37]

Ilmakehään vapautuvan metaanin määrän vähentämiseen on keinoja. Naudan ruoansulatuksen parantaminen vähentää metaanin pääsyä ilmakehään. Naudan rehu voidaan jauhaa hienommaksi ja siten nopeuttaa ruoansulatusta ja vähentää ruoansulatukseen kuluvaa energiaa. Nautojen ruokavalioon voidaan lisätä valkosipulia, joka estää suolistossa olevia mikro-organismeja tuottamasta metaania. [38] Kun tutkijat lisäsivät lehmien ruokavalioon metaanipäästöjä vähentävää 3-nitrooksipropanolia, karjan paino lisääntyi, koska eläimet käyttivät vähemmän energiaa ruoan sulattamiseen. [39] Tutkimuksia on tehty lisäämällä runsaasti tanniinia sisältäviä kasveja märehtijöiden ruokavalioon, mikä myöskin vähentää nautojen metaanipäästöjä. [38] Naudan metaanipäästöjen vähentämiseen tähtäävät keinot eivät ole olleet kustannustehokkaita, mikä estää nykyisiä viljelijöitä ja karjankasvattajia ottamasta niitä käyttöön.

Toinen tapa vähentää ilmakehään vapautuvaa metaania on muuttaa ihmisten ruokailutapoja. Jos karjankasvatuksen tuotteiden kysyntä vähenee, vähenee karjan pitokin. Naudanlihan ja maitotuotteiden vähentäminen ruokavaliossa pienentää monien sairauksien kehittymisen riskiä, kuten keuhkosyövän, rintasyövän, munasarjasyövän, eturauhassyövän, diabeteksen, Alzheimerin taudin ja sydänsairauksien. Meijerituotteet sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvoja. Esimerkiksi juustossa on 70% tyydyttyneitä rasvoja. Kaiken kaikkiaan naudanlihan ja maitotuotteiden ylikulutus lyhentää elinaikaa. [40] Kana, äyriäiset, kvinoa, tofu, sienet, linssit, pähkinät ja monet muut valkuaisainepitoiset elintarvikkeet ovat terveellisempiä naudanlihan vaihtoehtoja. [41] Lehmänmaidon sijaan voi käyttää kasvimaitoja kuten manteli-, kookos-, soija-, riisi- ja hamppumaitoa. [42] Ympäristötietoinen ruokavalion muuttaminen ja lehmän rehun muuttaminen vähentävät tehokkaasti naudan metaanipäästöjä ilmakehään.

Voimavarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioitu virtuaaliveden tarve eri tuotteille (m³ vesi / tonni) [43]
Hoekstra
& Hung
(2003)
Chapagain
& Hoekstra
(2003)
Zimmer
& Renault
(2003)
Oki
et al.
(2003)
Average
Nauta 15,977 13,500 20,700 16,730
Sianliha 5,906 4,600 5,900 5,470
Juusto 5,288 5,290
Siipikarja 2,828 4,100 4,500 3,810
Munat 4,657 2,700 3,200 3,520
Riisi 2,656 1,400 3,600 2,550
Soija 2,300 2,750 2,500 2,520
Vehnä 1,150 1,160 2,000 1,440
Maissi 450 710 1,900 1,020
Maito 865 790 560 740
Peruna 160 105 130

Virtuaalinen vedenkäyttö (tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikana kulutettu vesimäärä) kotieläintuotannossa sisältää rehun tuottamiseen käytetyn veden. Virtuaalinen vedenkäyttö ei kuitenkaan aina kerro veden käytön ympäristövaikutuksta. Esimerkiksi alueella, jolla sataa paljon, pohjaveden pinta nousee. Näillä alueilla virtuaalisen veden käyttö tuotettua ruokakiloa kohti voi olla jopa tuhansia litroja. Joillakin alueilla, joilla sataa vähän, karjanhoito voi olla on veden käytön näkökulmasta kestävämpää kuin viljely, vaikka virtuaalinen veden käyttö on suurempi tuotettua ruokakiloa kohti. Kuivahko maa, jota ei keinokastella, voi ylläpitää nurmikon ekosysteemejä pysyvästi. Niinpä hyvin hoidettu laiduntavan karjan tai lampaiden tuotanto, jolla on kestävä vedenkäyttö, on perusteltua. Sitävastoin paljon vettä vaativat kasvit voivat olla kestämättömiä pitkällä tähtäimellä.

Jotkin laidunmaat eivät sovellu ruokaviljan tuotantoon, mutta karjaa voidaan kasvattaa niillä ilman keinokastelua.

Noin 37 prosenttia Yhdysvaltain makeanveden käytöstä kuluu kasteluun, ja noin 42 prosenttia Yhdysvaltain kasteluvedestä otetaan pohjavedestä. [44] Karjan ravitsemiseen ja rehun tuotantoon käytetyn kasteluveden on arvioitu muodostavan noin 9 prosenttia makean veden käytöstä Yhdysvalloissa. [45] Pohjaveden ehtyminen on huolestuttavaa joillakin alueilla kestävyyskysymysten vuoksi. [46] Näillä alueilla keinokastelua vaativan karjanrehun tuotanto ei ole pitkällä tähtäimellä kestävää. Sadeveteen turvautuva maanviljely tuottaa kuitenkin suurimman osan Pohjois-Amerikan karjanrehusta, joka on pääosin maissia.[47] Voidaan päätellä, että Yhdysvaltojen karjan ja siipikarjan rehuksi käytetyn viljan tuotanto ei juurikaan pienennä vesivaroja ja että rehuviljelyn keinokastetelu vie pienen osan Yhdysvaltojen kasteluveden käytöstä. Alueilla, joilla pohjavettä käytetään keinokasteluun, on kuitenkin syytä seurata pohjaveden korkeutta, jotta pohjaveden mahdollinen aleneminen huomattaisiin ajoissa.

Vaikutukset vesiekosysteemeihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Yhdysvalloissa karjan laiduntaminen on vaikuttanut kielteisesti moniin joenrantojen elinympäristöihin. Laiduntaminen on lisännyt fosfaattien ja nitraattien määrää ja vähentänyt liuenneen hapen määrää. Laiduntaminen on johtanut lämpötilan nousuun, veden sameutumiseen ja rehevöitymiseen sekä lajien monimuotoisuuden vähenemiseen. [48] [49] Rantojen suojelemiseksi tulisi maahan lisätä suoloja ja mineraaleja, alueelle pääsyä rajoittaa kausiluontoisesti ja käyttää vaihtoehtoisia vesilähteitä. [50] [51] [52] Itä-Yhdysvalloissa on todettu, että myös siankasvatuksen jätteet aiheuttavat pahoja vesistön rehevöitymisiä, Mississippi-joki ja Atlantin valtameri (Palmquist et al., 1997) mukaan lukien. Kuitenkin Pohjois-Carolinassa, jossa tehtiin Palmquistin tutkimus, on vähennetty lannan tahattomien päästöjen vaaraa. On myös näyttöä siitä, että ympäristönsuojelu Yhdysvalloissa on parantunut tutkimuksen jälkeen. [53] Lannan ja jätevesihuollon suunnittelu voi auttaa varmistamaan, että vesistöihin päästetään ongelmitta. (Katso Eläinjätteen osa, alla.)

Kasvihuonekaasupäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanlaajuisesti FAO on äskettäin arvioinut, että kotieläimet (siipikarja mukaan lukien) tuottavat noin 14,5 prosenttia ihmisten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Aiemmin FAO arvioi ihmisten aiheuttaman osuuden olevan 18 prosenttia. [54] Tähän lukuun sisältyy munien, villan ja maitotuotteiden tuotanto, pelkästään lihantuotannosta johtuva osuus on huomattavasti pienempi, kuten raportin tiedoista ilmenee. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on arvioinut, että maatalouden (myös karjan, elintarvikekasvien, biopolttoaineiden ja muun tuotannon) osuus eri alojen päästöistä on noin 10–12 prosenttia koko maailman ihmisten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2005 [55] ja vuonna 2010. [56]

Maanviljelijä kyntää riisipeltoa Indonesiassa. Eläimet voivat toimia voimanläheinä maataloustyössä.

PNAS (eräs maailman arvovaltaisimmista tieteellisistä julkaisusarjoista) kirjoitti, että vaikka eläimistä luovuttaisiin kokonaan Yhdysvaltain maataloudesta, Yhdysvaltain kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät vain 2,6% (eli 28% maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä). Tämä johtuu PNAS:n mukaan siitä, että eläinperäiset lannoitteet korvattaisiin keinolannoitteilla ja muitakin eläinperäisiä tuotteita korvattaisiin muilla tuotteilla. Lisäsyyksi esitettiin, että karjankasvattajat käyttävät nyt ihmisravinnoksi kelpaamattomia elintarvikkeita ja kuitujen jalostuksen sivutuotteita. [57] Tätä tutkimusta on kuitenkin arvosteltu voimakkaasti [58] [59] [60]. Se ei ota huomioon mitä vaikutuksia ruokavalion muutoksella Yhdysvalloissa olisi maailmanlaajuisesti. Siinä ei myöskään huomioida miten tämä muutos vaikuttaisi lihan tuotantoon ja metsien hävittämiseen muissa maissa. [57] Yksi tästä aiheesta tehdystä lisätutkimuksista [58] on ehdottanut, että viljelijät vähentäisivät rehukasvien maankäyttöä, joka on tällä hetkellä 75 prosenttia Yhdysvaltojen maankäytöstä. Se vähentäisi lannoitteiden käyttöä pienempien maa-alueiden ja tarvittavien satotuottojen vuoksi. Tieteellinen kirjallisuus näyttää viittaavan siihen, että eläinperäisten elintarvikkein vähentäminen pikemminkin kuin niistä luopuminen tuottaisi suotuisinta ravintoa ja vähäisiä kasvihuonekaasupäästöjä. Siirtymisen kasviperäiseen ruokavalioon ennustetaan myös parantavan ihmisten terveyttä, mikä voi johtaa terveydenhuollon aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen. Terveydenhuollon päästöt ovat tällä hetkellä 8 prosenttia Yhdysvaltojen päästöistä. [61]

Yhdysvalloissa märehtijöiden metaanipäästöjen[62] arvioidaan laskeneen noin 17 prosenttia vuodesta 1980 vuoteen 2012. [63] Maailmanlaajuisesti eläinten suolistokäymisen osuus on noin 27 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttista metaanipäästöisä, [64] ja metaanin osuus on noin 32-40 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. [65] Metaanipäästöjen lämpövaikutus on äskettäin arvioitu 35 kertaiseksi vastaavaan hiilidioksidin massaan verrattuna. [64] Metaanipäästöjen suuruudesta huolimatta metaanin nykyinen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on melko pieni. Tämä johtuu siitä, että metaani hajoaa nopeasti. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut huomattavasti. [64]

Märehtijöiden suolistokäymisestä aiheutuvia metaanipäästöjä voidaa hillitä mm. geneettisellä valinnalla, [66] [67] rokottamalla,[68] [69] ruokavalion muuntamisella ja laiduntamisjärjestelyillä. [70] [71] [72] Typpioksidien päästöjä voidaan vähentää typpilannoitteiden liiallisen käytön välttämisellä ja sopivien lannan käsittelymenetelmien käyttöönotolla. [73] [74] Kotieläintuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tarvitaan tehokkaampia tuotantotapoja, jotta maatalouden aiheuttama paine metsän kaatamiseksi vähenisi, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Fossiilisten polttoaineiden kulutusta pitää vähentää ja lisätä hiilen sitomista maaperään. [75] Australian tiedemiehet ovat huomanneet, että merilevän lisääminen karjan ruokavalioon voi vähentää metaania jopa 99%: lla ja ilmoitti, että 3% merileviä sisältävä ruokavalio pienensi metaanin tuottoa 80%. [76]

Uudessa-Seelannissa lähes puolet kasvihuonekaasupäästöistä tulee maataloudesta, jolla on merkittävä rooli maan taloudessa ja suuri osa tästä aiheutuu kotieläintuotannosta. [77] FAO: n tietojen mukaan lihantuotannon (siipikarja mukaan lukien) osuus oli noin 7 prosenttia päästöistä vuonna 2010. [78] Yhdysvaltojen ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä on eläinperäisiä (mukaan lukien ruoansulatus ja lanta) noin 3,1 prosenttia, näin on Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston mukaan. [79] Esimerkiksi lampaiden tuotannossa on hyvin suuria eroja energiankäytössä [80] ja tuottavuudessa. [81] Molemmat tekijät vaikuttavat voimakkaasti lampaanlihan tuotannon päästöihin.[82]

Nature-lehden vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan lihan kulutuksen merkittävä väheneminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, varsinkin kun väestö lisääntyy ennustetulla 2,3 miljardilla vuosisadan puoliväliin mennessä. [83] Lääketieteellinen lehti Lancet suositteli vuonna lihan kulutuksen vähentämistä 50 prosentilla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. [84]

Ilman pilaantumisen vaikutus ihmisen hengityselinten terveyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihantuotanto on kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös muiden hiukkaspäästöjen suurimmista syistä ilmakehässä. Lihan tuotantoketju aiheuttaa runsaasti sivutuotteita; endotoksiinia, rikkivetyä, ammoniakkia ja hiukkasia, kuten pölyä, vapautuu aiemmin mainittujen metaanin ja hiilidioksiidin lisäksi. [85] Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisellä on yhteys hengityselinsairauksiin, kuten astmaan, keuhkoputkentulehdukseen ja keuhkoahtaumatautiin, sekä lisääntyneisiin mahdollisuuksiin saada keuhkokuume bakteeri-infektioista. [86]

Lisäksi PM10:lle (hiukkaset, joiden halkaisija on alle 10 mikrometriä) altistuminen voi aiheuttaa sairauksia, jotka vaikuttavat ylimpiin hengitysteihin. [87] Viljelijät eivät kuitenkaan ole ainoita näille haitallisille sivutuotteille altistujia. Yhdysvalloissa on huomattu suurten karjojen (yli 1000 eläintä, jotka ovat kytkettyinä yli 45 päivää vuodessa), ruokinnan vaikuttavan haitallisesti myös lähialueen asukkaiden hengityselinten terveyteen. [88] Keskitetty sikojen syöttö päästää ilmaan epäpuhtauksia suljetuista rakennuksista, lantakuopista ja kaatopaikoista. Näistä toiminnoista peräisin olevat ilman epäpuhtaudet ovat aiheuttaneet akuutteja fyysisiä oireita, kuten hengityselinten sairauksia, hengityksen vinkumista, hengityksen lisääntymistä ja silmien ja nenän ärsytystä. [89] [90] [91] Tämä pitkäaikainen altistuminen ilmassa oleville eläinperäisille hiukkasille, kuten sikojen pölylle, aiheuttaa suurten tulehdusta aiheuttavien solutulvien pääsyä hengitysteihin. [92] Ne, jotka ovat lähellä suuria karjan ruokkimoita, saattavat altistua näiden sivutuotteiden kohonneille tasoille, mikä voi johtaa huonoon terveyteen ja hengitysteihin.

Energiankulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen maatalousministeriön tutkimuksen tulokset osoittavat, että noin 0,9 prosenttia energiankäytöstä Yhdysvalloissa menee elintarvikkeita tuottavan karjan ja siipikarjan kasvattamiseen. Tässä yhteydessä energiankäyttöön sisältyy seuraavat lähteet: fossiiliset polttoaineet, ydinvoima, vesivoima, biomassa, geoterminen energia, aurinkoenergia ja tuulienergia. (Se ei sisällä fotosynteesillä otettua aurinkoenergiaa, jota käytetään heinän kuivatuksessa jne.) Maataloustuotannon arvioitu energian käyttö sisältää ostetun tuotantopanoksen sisältämän energian. [93]

Eläimen energiankulutus on lihantuotannon energiankäytön tärkeä osa. Rehun muuntosuhde tarkoittaa eläimen kykyä muuntaa rehua lihaksi. Rehun muuntosuhde lasketaan siten, että eläimelle syötetyn rehun energia jaetaan eläimen tuottaman lihan tuotolla. Alempi rehun muuntosuhde vastaa pienempää rehun määrää lihakiloa kohden, jolloin eläin tuottaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Kanoilla ja sioilla on yleensä alhaisempi rehun muuntosuhde verrattuna märehtijöihin. [94]

Kotieläintalouden tehostaminen ja muut muutokset vaikuttavat energian käyttöön, päästöihin ja muihin lihantuotannon ympäristövaikutuksiin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen naudanlihantuotannossa vuonna 2007 vallitsevien käytäntöjen arvioidaan alentaneen 8,6 prosenttia fossiilisten polttoaineiden käyttöä, 16 prosenttia kasvihuonekaasupäästöjä, 12 prosenttia veden käyttöä ja 33 prosenttia maankäyttöä naudanlihakiloa kohti verrattuna vuoteen 1977. [95]  

Eläinten jätteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinten jätteiden aiheuttama vesien pilaantuminen on yleinen ongelma sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa, [96] Yhdysvalloissa ja useissa muissa maissa ympäristö on pilaantunut huomattavasti. [97] Yhdysvalloissa suurten ja keskitettyjen eläinten ruokintayksiköiden (CAFO) osalta huoli on erityisen suuri. CAFOn toimilupa edellyttää lain vaatimusten mukaista suunnitelmaa lannan ravintoaineiden, epäpuhtauksien, jätevesien jne. käsittelyyn. [98] Yhdysvalloissa oli vuonna 2008 noin 19000 CAFOa. [99] Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto on tarkastanut karjankasvatusalan aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja vertasi niitä muihin toimialoihin. Eläintuotantoalalla tarkastukset kohdistuivat pääasiassa suurten karjojen yksiköihin. Tarkastuksia tehtiin 32 toimialalla, joista neljän ympäristötilanne oli parempi kuin karjankasvatusalalla viiden tutkimusvuoden aikana. Viimeisimmän tutkimusvuoden aikana karjankasvatus ja kuivapesu saivat parhaat tulokset. Vähiten rikkomuksia oli öljyn- ja kaasuntuotannossa sekä karjankasvatusalalla. [100]

Hyvällä hoidolla lannasta saadaan ympäristöhyötyjä. Lannan levitys eläinten laitumille ylläpitää tehokkaasti maaperän hedelmällisyyttä. Eläinten lantaa kerätään myös viljan tuotantoon, joskus kompostoinnin jälkeen. Monilla alueilla, joilla on paljon karjaa, lannan käyttö korvaa keinolannoitteiden levittämistä viljelysmaille. Kaiken kaikkiaan vuonna 2007 lantaa levitettiin Yhdysvalloissa noin 22,1 miljoonan hehtaarin alalle. [101] Keinolannoitteen korvaaminen eläinten lannalla vähentää merkittävästi energian kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Yhden typpilannoitekilon tuottamiseen käytetään noin 43–88 MJ fossiilista polttoainetta. [102]

Lannasta voi olla myös ympäristöhyötyä uusiutuvana energialähteenä. Lannasta tuotetaan biokaasua mm. Aasiassa, Saksassa [103] ,Ruotsissa [104] ja Pohjois-Amerikassa.  

Vaikutukset luontoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiduntaminen (erityisesti ylilaiduntaminen) voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin villieläimiin, esimerkiksi muuttamalla mahdollisuutta suojautua ja muuttamalla ravinnon saantia. Tuotantoeläinten laiduntamisesta johtuva elinympäristön muuttuminen voi kuitenkin hyödyttää myös joitakin luonnonvaraisia eläinlajeja. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa erilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että laiduntaminen parantaa joskus hirven, [105] preeriakoiran, [106] marunakanan, [107] muulipeuran[108] [109] ja lukuisten muiden lajien elinympäristöä. Yhdysvalloissa tutkittiin suojelualueita ja todettiin, että noin puolet villieläimistä olivat hyötyneet karjan laiduntamisesta alueella. Luonnonvaraisten eläinten monimuotoisuutta voitanee parantaa ja ylläpitää karjankasvatuksella joissakin paikoissa, kun taas joissakin laiduntamista pitää välttää. Laiduntamisjärjestelmä vaikuttaa usein siihen miten luonnonvaraiset lajit hyötyvät laiduntamista. [110]

Jotkut tiedemiehet väittävät, että kasvava lihan kysyntä myötävaikuttaa kuudenteen joukkosukupuuttoon, metsäkatoon ja asuinalueiden tuhoutumiseen. Maailmanlaajuisesti noin 25-40 % maa-alueista käytetään karjan kasvattamiseen.

Vaikutukset antibioottiresistenssiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 90% mikrobilääkkeiden kokonaiskäytöstä Yhdysvalloissa oli muuhun kuin terapeuttiseen tarkoitukseen maataloustuotannossa. [111] Karjankasvatuksessa on havaittu bakteerien lisääntynyttä antibioottiresistenssiä [112] ja useille mikrobilääkkeille resistenttien mikrobien syntymiseen (superbug). [113]

Hyödyllisiä ympäristövaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihantuotannosta saatavien ympäristöhyötyjen joukossa on muun muassa muuten hukkaan menevien materiaalien käyttäminen korkean proteiinipitoisuuden omaavan ruoan tuottamiseen. Esimerkiksi Elferink et al. toteaa, että "70 prosenttia Alankomaiden rehuteollisuudessa käytetystä raaka-aineesta on peräisin elintarviketeollisuudesta." [114] Esimerkki jätteen käyttämisestä on etanolin valmistuksesta jäävän mäskin syöttäminen karjalle. [115] Esimerkiksi ohran ja vehnän olkia käytetään pahnoina (erityisesti syötäviksi tarkoitettujen suurten märehtijöiden jalostuksessa), [116] [117] [118]Myös pien märehtijöitä laidunnetaan joskus sellaisilla niityillä, joilla kasvaa ihmisille syömäkelvottomia kasveja.

Lihaa tuottavilla pienillä märehtijöillä on ympäristöhyötyjä haitallisten rikkaruohojen torjunnassa (esim. kaunokki, jaakonvillakko, kenttätyräkki, keltaorakaunokki, ritarinkannus jne.). [119] Pienet märehtijät ovat käyttökelpoisia myös metsäviljelmien kasvillisuuden hallintaan. Eläimet ovat vaihtoehto rikkakasvien torjunta-aineiden käytölle. [120]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Julie Wolf, Ghassem R. Asrar, Tristram O. West: Revised methane emissions factors and spatially distributed annual carbon fluxes for global livestock. Carbon Balance and Management, 29.9.2017, nro 1, s. 16. PubMed:28959823. doi:10.1186/s13021-017-0084-y. ISSN 1750-0680. Artikkelin verkkoversio.
  2. Julie Wolf, Ghassem R. Asrar, Tristram O. West: Revised methane emissions factors and spatially distributed annual carbon fluxes for global livestock. Carbon Balance and Management, 29.9.2017, nro 1, s. 16. PubMed:28959823. doi:10.1186/s13021-017-0084-y. ISSN 1750-0680. Artikkelin verkkoversio.
  3. Bradford, E. (työryhmän puheenjohtaja). 1999. Eläinten maatalous ja maailmanlaajuinen elintarvikehuolto. Työryhmän raportti nro 135. Maatalouden tieteen ja teknologian neuvosto. 92 pp.
  4. Virginia MorellAug. 11, 2015, 6:15 Pm: Meat-eaters may speed worldwide species extinction, study warns Science | AAAS. 11.8.2015. Viitattu 28.4.2019. (englanniksi)
  5. ScienceDirect www.sciencedirect.com. Viitattu 28.4.2019.
  6. Mark Williams, Jan Zalasiewicz, PK Haff, Christian Schwägerl, Anthony D Barnosky, Erle C Ellis: The Anthropocene biosphere. The Anthropocene Review, 18.6.2015, nro 3, s. 196–219. doi:10.1177/2053019615591020. ISSN 2053-0196. Artikkelin verkkoversio. en
  7. Mark Williams, Jan Zalasiewicz, PK Haff, Christian Schwägerl, Anthony D Barnosky, Erle C Ellis: The Anthropocene biosphere. The Anthropocene Review, 18.6.2015, nro 3, s. 196–219. doi:10.1177/2053019615591020. ISSN 2053-0196. Artikkelin verkkoversio. en
  8. Smithers, Rebecca. "Vast animal-feed crops to satisfy our meat needs are destroying planet", The Guardian, 5 October 2017. 
  9. Devlin, Hannah. "Rising global meat consumption 'will devastate environment'", The Guardian, July 19, 2018. 
  10. R. A., Jr. Wharton, C. P. McKay, G. M., Jr. Simmons, B. C. Parker: Cryoconite holes on glaciers. BioScience, 1.9.1985, nro 35, s. 499–503. Artikkelin verkkoversio.
  11. Damian Carrington, "Avoiding meat and dairy is ‘single biggest way’ to reduce your impact on Earth ", The Guardian, 31 May 2018 (page visited on 19 August 2018).
  12. ScienceDirect www.sciencedirect.com. Viitattu 28.4.2019.
  13. a b c FAO. 2006. Maailmantalous: kohti 2030/2050. Elintarvikkeiden, ravitsemuksen, maatalouden ja suurten hyödykeryhmien näkymät. Väliraportti. Global Perspectives Unit, Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö. 71 pp.
  14. "How the Chicken Conquered the World", Smithsonian, June 2012. Luettu April 19, 2015. 
  15. National Research Council. 2000. Nutrient Requirements of Beef Cattle. National Academy Press.
  16. Cattle ranching is encroaching on forests in Latin America 8.6.2005. Fao.org. Viitattu 30.3.2015.
  17. Kansallinen tutkimusneuvosto. 1994. Rangeland Health. Uudet menetelmät luokittelu-, inventointi- ja seurantamenetelmiä varten. Nat. Acad. Lehdistö. 182 s.
  18. US BLM. 2004. Julkisten alueiden laiduntamista koskevien sääntöjen tarkistukset. FES 04-39
  19. NRC. 2009. Yhteenvetokertomus 2007 kansallisten resurssien luettelo. USDA: n luonnonvarojen suojelupalvelu. 123 s.
  20. {{{Nimike}}}. {{{Julkaisija}}}. ISBN 9780123741073.
  21. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1071/EA00102.
  22. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2307/2937150. JSTOR 2937150.
  23. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1016/s0169-5347(98)01364-0. https://pure.rug.nl/ws/files/14659214/1998TrendsEcolEvolOlff.pdf [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  24. Environment Canada. 2013. Amended recovery strategy for the Greater Sage-Grouse (Centrocercus urophasianus urophasianus) in Canada. Species at Risk Act, Recovery Strategy Series. 57 pp.
  25. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2136/sssaj1987.03615995005100010037x. Bibcode:1987SSASJ..51..176B.
  26. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}.
  27. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2136/sssaj2010.0034. Bibcode:2010SSASJ..74.2131F.
  28. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1890/0012-9658(1998)079[2242:goancw]2.0.co;2.
  29. GSS ICP: Global Methane Inventory icp.giss.nasa.gov.
  30. TodayIFoundOut.com, Matt Blitz -. "Do Cow Farts Actually Contribute to Global Warming?", Gizmodo. (en-US) 
  31. "Methane: The other important greenhouse gas", Environmental Defense Fund. (en) 
  32. "Upward revision of methane emissions from shale gas production could erode natural gas' cleaner energy advantage » Environment Counts", Environment Counts, 2017-06-30. (en-US) 
  33. What is the effects of global warming? ResearchGate. Viitattu 30.11.2018. en
  34. 2018 Will See High Meat Consumption in the U.S., but the American Diet is Shifting | World Resources Institute www.wri.org. Viitattu 2.12.2018. en
  35. Lihankulutus Suomessa www.lihatiedotus.fi. Viitattu 2.5.2019.
  36. a b TodayIFoundOut.com, Matt Blitz -. "Do Cow Farts Actually Contribute to Global Warming?", Gizmodo. (en-US) 
  37. "Scientists Discover a Way To Make Cows Fatter and Less Flatulent - Modern Farmer", Modern Farmer, 2015-08-14. (en-US) 
  38. "Health Concerns About Dairy", Physicians Committee for Responsible Medicine. (en) 
  39. Meat-free days top reason for protein alternative use Mintel. Viitattu 3.12.2018. en-US
  40. "Plant Milks 101: A Guide to Dairy Alternatives | BreastHealth.org", BreastHealth.org, 2015-08-12. (en-US) 
  41. Virtual Water Trade Wasterfootprint.org. Viitattu 30.3.2015.
  42. Kenny, J. F. et al. 2009. Estimated use of water in the United States in 2005, US Geological Survey Circular 1344. 52 pp.
  43. Zering, K. D., T. J. Centner, D. Meyer, G. L. Newton, J. M. Sweeten and S. Woodruff.2012. Water and land issues associated with animal agriculture: a U.S. perspective. CAST Issue Paper No. 50. Council for Agricultural Science and Technology, Ames, Iowa. 24 pp.
  44. Konikow, L. W. 2013. Groundwater depletion in the United States (1900-2008). United States Geological Survey. Scientific Investigations Report 2013-5079. 63 pp.
  45. USDA. 2011. USDA Agricultural Statistics 2011.
  46. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}.
  47. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1111/j.1752-1688.2005.tb03757.x. Bibcode:2005JAWRA..41..591A.
  48. Pasture, Rangeland, and Grazing Operations - Best Management Practices | Agriculture | US EPA 28.6.2006. Epa.gov. Viitattu 30.3.2015.
  49. Livestock Distribution in Riparian Areas Agf.gov.bc.ca. Arkistoitu 25.9.2014. Viitattu 30.3.2015.
  50. BLM. 2006. Grazing management processes and strategies for riparian-wetland areas. US Bureau of Land Management. TR-1737-20. 105 pp.
  51. Key,N. et al. 2011. Trends and developments in hog manure management, 1998-2009. USDA EIB-81. 33 pp.
  52. Intergovernmental Panel on Climate Change. 2007. Climate change 2007, Mitigation of climate change. Fourth Assessment Report
  53. Intergovernmental Panel on Climate Change. 2014. Climate change 2014, Mitigation of climate change. Fifth Assessment Report.
  54. a b Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:29133422. doi:10.1073/pnas.1707322114.
  55. a b {{ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:29440444. doi:10.1073/pnas.1720738115.
  56. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:29440446. doi:10.1073/pnas.1720760115.
  57. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:29440445. doi:10.1073/pnas.1721335115.
  58. {{{Nimike}}}. {{{Julkaisija}}}. ISBN 978-0-12-803968-7.
  59. US Environmental Protection Agency. 2015. Inventory of U.S. greenhouse gas emissions and sinks, 1990-2013. EPA 430-R-15-004.
  60. FAOSTAT. [Agricultural statistics database] Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome. http://faostat3.fao.org/
  61. a b c Intergovernmental Panel on Climate Change. 2013. Climate change 2013, The physical science basis. Fifth Assessment Report.
  62. Intergovernmental Panel on Climate Change. 2014. Climate change 2014, Mitigation of climate change. Fifth Assessment Report.
  63. Bovine genomics project at Genome Canada
  64. Canada is using genetics to make cows less gassy
  65. The use of direct-fed microbials for mitigation of ruminant methane emissions: a review
  66. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1080/21553769.2015.1063550.
  67. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.4141/a03-109.
  68. Martin, C. et al. 2010. Methane mitigation in ruminants: from microbe to the farm scale. Animal 4 : pp 351-365.
  69. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1016/j.livsci.2010.02.010.
  70. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1071/sr02064.
  71. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1007/s10705-004-7357-z.
  72. Gerber, P. J., H. Steinfeld, B. Henderson, A. Mottet, C. Opio, J. Dijkman, A. Falcucci and G. Tempio. 2013. Tackling climate change through livestock - a global assessment of emissions and mitigation opportunities. Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome. 115 pp.
  73. http://www.abc.net.au/news/rural/2017-04-21/seaweed-fed-cows-could-solve-livestock-methane-problems/8460512Malline:Full citation needed
  74. Voluntary Greenhouse Gas Reporting Feasibility Study. 2. Agricultural sector GHG emissions in NZ. http://maxa.maf.govt.nz/climatechange/slm/vggr/page-01.htm
  75. FAOSTAT. [Agricultural statistics database] Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome. http://faostat3.fao.org/
  76. US EPA. 2009. Inventory of U.S. greenhouse gas emissions and sinks: 1990-2007. United States Environmental Protection Agency. 410 pp.
  77. Gee, K. 1980. Cultural energy in sheep production. In: Handbook of Energy Utilization in Agriculture. CRC Press, Boca Raton. pp. 425-430
  78. USDA. 2010. Agricultural Statistics 2010, Table 7-43.
  79. Gibbens, Sarah. "Eating meat has ‘dire’ consequences for the planet, says report", National Geographic, January 16, 2019. 
  80. Carrington, Damian. "Huge reduction in meat-eating ‘essential’ to avoid climate breakdown", The Guardian, October 10, 2018. 
  81. Gibbens, Sarah. "Eating meat has ‘dire’ consequences for the planet, says report", National Geographic, January 16, 2019. 
  82. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:15743727. doi:10.1289/ehp.7240.
  83. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:28806469. doi:10.1111/jnu.12330.
  84. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:23514065. doi:10.1080/15287394.2013.757199.
  85. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:17435437. doi:10.1097/01.ede.0000259966.62137.84.
  86. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:21228696. doi:10.1097/ede.0b013e3182093c8b.
  87. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:16818539. doi:10.1542/peds.2005-2812.
  88. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:23332647. doi:10.1016/j.envres.2012.12.008. Bibcode:2013ER....122...74P.
  89. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1183/09031936.97.10020376.
  90. Canning, P., A. Charles, S. Huang, K. R. Polenske, and A Waters. 2010. Energy use in the U.S. food system. USDA Economic Research Service, ERR-94. 33 pp.
  91. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1016/j.ecolind.2012.08.004.
  92. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:21803973. doi:10.2527/jas.2010-3784.
  93. Livestock and the Environment fao.org.
  94. US Code of Federal Regulations 40 CFR 122.42(e)
  95. United States Environmental Protection Agency. Appendix to EPA ICR 1989.06: Supporting Statement for the Information Collection Request for NPDES and ELG Regulatory Revisions for Concentrated Animal Feeding Operations (Final Rule)
  96. US EPA. 2000. Profile of the agricultural livestock production industry. U.S. Environmental Protection Agency. Office of Compliance. EPA/310-R-00-002. 156 pp.
  97. USDA. 2009. 2007 Census of Agriculture. United States Summary and State Data. Vol. 1. Geographic Area Series. Part 51. AC-07-A-51. 639 pp. + appendices. Table 1.
  98. Shapouri, H. et al. 2002. The energy balance of corn ethanol: an update. USDA Agricultural Economic Report 814
  99. Erneubare Energien in Deutschland - Rückblick und Stand des Innovationsgeschehens. Bundesministerium fűr Umwelt, Naturschutz u. Reaktorsicherheit. http://www.bmu.de/files/pdfs/allgemin/application/pdf/ibee_gesamt_bf.pdf[vanhentunut linkki]
  100. Biogas from manure and waste products - Swedish case studies. SBGF; SGC; Gasföreningen. 119 pp. http://www.iea-biogas.net/_download/publi-task37/public-member/Swedish_report_08.pdf[vanhentunut linkki]
  101. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2307/3897442. JSTOR 3897442.
  102. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}.
  103. Neel. L.A. 1980. Sage Grouse Response to Grazing Management in Nevada. M.Sc. Thesis. Univ. of Nevada, Reno.
  104. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2307/3896543. JSTOR 3896543.
  105. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2307/3897382. JSTOR 3897382.
  106. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}.
  107. Hogging It!: Estimates of Antimicrobial Abuse in Livestock Union of Concerned Scientists.
  108. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:17600481. doi:10.1089/fpd.2006.0066.
  109. Apocalypse Pig: The Last Antibiotic Begins to Fail phenomena.nationalgeographic.com. 21 November 2015.
  110. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1016/j.jclepro.2007.06.008.
  111. Hoffman, L. and A. Baker. 2010. Market issues and prospects for U.S. distillers' grains supply, use, and price relationships. USDA FDS-10k-01
  112. National Research Council. 2000. Nutrient Requirements of Beef Cattle. National Academy Press.
  113. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2527/jas1978.463849x.
  114. Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.2527/jas1987.6541124x.
  115. Livestock Grazing Guidelines for Controlling Noxious weeds in the Western United States University of Nevada. Viitattu 24 April 2019.
  116. Launchbaugh, K. (ed.) 2006. Targeted Grazing: a natural approach to vegetation management and landscape enhancement. American Sheep Industry. 199 pp.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Environmental impact of meat production