Jaakonvillakko
| Jaakonvillakko | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Senecio jacobaea L. | ||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Jaakonvillakko Wikispeciesissä |
Jaakonvillakko (Senecio jacobaea) on myrkyllinen keltakukkainen villakkolaji, jota tavataan Euraasiassa ja Afrikassa. Se on vanha rohtokasvi. Suomessa jaakonvillakko on melko harvinainen tulokaskasvi, joka on levinnyt maahan painolastikasvina.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakonvillakko on kaksi- tai monivuotinen. Se kasvaa 30–100 senttimetriä korkeaksi. Alemmat lehdet ovat 10–20 cm pitkiä. Ne ovat 1–2 kertaan parijakoiset, lehtiliuskat ovat iso- ja tylppähampaiset. Jaakonvillakon kukintona on runsasmykeröinen huiskilomainen mykeröstö. Yksittäiset mykeröt ovat 1,5–2,5 cm leveitä ja niissä on 12–15 keltaista kielimäistä laitakukkaa. [1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 628. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
