Painolastikasvi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Painolasti- eli paarlastikasveiksi kutsutaan laivojen painolastinaan käyttämien maa-ainesten mukana levinneitä vieraslajeja. Painolastikasveja levisi Suomeen lähinnä purjelaivojen aikakaudella ennen 1900-luvun alkua.

Painolastia käytettiin tyhjänä purjehtineissa laivoissa vakauttamaan niiden kulkua. Määränpäässä se purettiin satama-alueelle ennen laivan lastausta. Painolastin mukana kulkeutui kasvien siemeniä, joista osa alkoi myöhemmin itää ja näin uudet kasvit levisivät satama-alueille.

Pääosa Suomessa tavattavista painolastikasveista on peräisin lähialueilta ja niitä esiintyy yleisesti esimerkiksi Itämeren eteläosan maissa. Joukossa on kuitenkin useita kasveja, jotka ovat tulleet kauempaa, kuten Välimeren alueelta tai jopa Etelä-Amerikasta saakka.

Painolastikasveja on tavattu kaikissa Suomen vanhoissa purjelaiva-aikakauden satamissa. Nykyään niitä kasvaa kuitenkin enää vain muutamassa paikassa. Suurin syy on se, että vanhojen satamien kentät on yleensä vuosikymmenten saatossa asfaltoitu. Näin on käynyt esimerkiksi Turussa, Helsingin Sörnäisissä ja Oulun Toppilassa. Osa vanhoista satamista on jäänyt käyttämättömiksi ja ne ovat päässeet metsittymään. Vierasperäiset lajit eivät ole säilyneet Suomen olosuhteisiin sopeutuneiden kasvien seassa.

Laajempia painolastikasviyhdyskuntia on vielä jäljellä muutamassa paikassa, kuten Kotkan Hallassa, Porvoon Kråkössä ja Uudenkaupungin Iso-Vilissalossa. Eniten painolastikasveja on säilynyt Porin Reposaaressa, josta suuri osa satamatoiminnoista siirrettiin pois 1930-luvulla. Satamakentät jäivät asfaltoimatta, mutta kuitenkin vielä käyttöön, joten ne eivät päässeet villiintymään.

Reposaaresta on viimeisen sadan vuoden ajalta löydetty lähes 140 vierasperäistä kasvia, joista kaukaisimmat ovat tulleet Etelä-Amerikasta. Nykyään saaren painolastikasvistoon kuuluu yli 70 lajia, joista vuosittain tavataan noin 50. Reposaaren lajistoon kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi nuokkukarhiainen, rohtorasti, jaakonvillakko, valkomesikkä ja isomesikkä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]