Villakot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Villakot
20150422Senecio vernalis1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Pääjakso: Putkilokasvit Tracheophyta
Alajakso: Siemenkasvit Spermatophytina
Luokka: Koppisiemeniset Magnoliopsida
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Senecioneae
Suku: Villakot Senecio
L.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Villakot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Villakot Commonsissa

Villakot eli kantavillakot (Senecio) on kasvisuku asterikasvien heimossa. Yli 1400 lajillaan se on yksi heimonsa runsaslajisimmista. Suvulla on kosmopoliittinen levinneisyys.[1][2] Villakot sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka vaikuttavat pääasiassa maksaan aiheuttaen kroonisesti etenevää maksakirroosia. Villakkoja on käytetty värjäyksessä.

Villakot ovat yksi-, kaksi- tai monivuotisia. Monilla lajeilla lehdet sijaitsevat kierteisesti ja kukintona on keltakukkainen huiskilomainen mykeröstö.[3][4] Suomessa on tavattu 13 kantavillakkolajia. Vain kalliovillakko on alkuperäislaji, peltovillakko on muinaistulokas ja loput lajit uustulokkaita.[5][4]

Villakkolajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villakoihin kuuluu yli 1400 lajia, joten se on runsaslajisimpia asterikasvien sukuja ja kaikkein lajirikkain, jos apomiktisia pikkulajeja sisältäviä voikukkia ja keltanoita ei huomioida.[2] Villakoiden ja lähisukuisten kasvien sukurajojen määrittäminen on vaihdellut ja vaihtelee edelleen. Suvusta on aiemmin erotettu mehilehtiset ja puumaiset lajit ja muun muassa suvut mehivillakot (Kleinia) ja sineraariat (Pericallis).[6] Myös vielä 2000-luvun alussa villakoihin luokitelluista kasveista on erotettu edelleen lajeja eri sukuihin. Suomenkielisessä nimistössä Senecio-sukuun kuuluvia lajeja on siirretty sukuihin: Bethencourtia, Curio, peijavillakot (Jacobaea) ja Roldana.[2][7] Peijavillakoihin kuuluvat uusimman taksonomian mukaan Suomessa luonnonvaraisista villakoista ojavillakko, hamppuvillakko, liuskavillakko ja jaakonvillakko[5] sekä koristekasvina viljelty hopeavillakko.

Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät lajit:[5]

Muita lajeja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c Govaerts, R. et al.: Senecio Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 21.1.2021. (englanniksi)
  3. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  4. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  5. a b c Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 110–112)
  6. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
  7. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Senecio

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]