Peltovillakko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peltovillakko
Senecio vulgaris 002.JPG
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Villakot Senecio
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Senecio vulgaris
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Peltovillakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peltovillakko Commonsissa

Peltovillakko (Senecio vulgaris) on yksivuotinen, keltakukkainen mykerökukkaiskasvi, joka kuuluu villakoiden sukuun. Se voi risteytyä kallio- tai tahmavillakon kanssa.

Peltovillakossa on mitattu olevan koko kasviaineksessa ainakin seuraavia pyrrolitsidiinialkaloideja kuten senekioniini, senekiofylliini, retrosiini ja riddeliini.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltovillakko kasvaa 20–40 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on yleensä karvaton ja hieman turpea. Lehtien lapa on parihalkoinen–parijakoinen ja liuskat ovat selvästi hampaisia. Kukintona on tiheä huiskilomainen mykeröstö, jossa on runsaslukuisesti 4–5 mm leveitä lieriömäisiä mykeröitä. Kehtosuomut ovat mustakärkisiä. Peltovillakon kukat ovat keltaisia, mykeröissä ei yleensä ole lainkaan laitakukkia.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltovillakko esiintyy alun perin Euroopassa, Aasiassa ja Afrikan Välimeren maissa. Tulokkaana se kasvaa ympäri maailman, muun muassa Amerikassa ja Australiassa.[2][3]

Peltovillakko Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa peltovillakkoa tavataan koko maassa. Se on muinaistulokas, paitsi Lapissa uustulokas. Etelä- ja Lounais-Suomessa, varsinkin Ahvenanmaalla peltovillakko on yleinen tai hyvin yleinen. Sen kasvupaikkoja ovat puutarhat, viljely- ja joutomaat.[1][4] Lajista on tavattu kahta eri muunnosta: sädepeltovillakkoa (var. hibernicus) ja kehräpeltovillakkoa (var. vulgaris).[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Greuter, W. & Raab-Straube, E. von (ed.): Compositae. Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity: Senecio vulgaris (englanniksi) Viitattu 21.1.2021.
  3. United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Senecio vulgaris L. (englanniksi) Viitattu 21.1.2021.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Peltovillakko Senecio vulgaris) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
  5. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 112)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]