Lesja Ukrajinka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lesja Ukrajinka

Larysa Petrivna Kosatš-Kvitka[1] (ukr. Лариса Петрівна Косач-Квітка, tunnetaan paremmin pseudonyymillään Lesja Ukrajinka, ukr. Леся Українка; 25. helmikuuta (J: 13. helmikuuta) 1871 Novohrad-Volynsky, Volynian kuvernementti - 1. elokuuta (J: 18. heinäkuuta) 1913 Surami, Georgia) oli ukrainalainen runoilija ja näytelmäkirjailija.[2] Hän on Ukrainan tunnetuimpia runoilijoita ja prosaisteja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntyperä ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrajinka syntyi Novohrad-Volynskyn kaupungissa Ukrainassa alueella, joka oli tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa. Hän oli kirjailija, kustantaja Olha Drahomanova-Kosatšin (paremmin tunnettu kirjailijanimellään Olena Ptšilka)[2] toinen lapsi. Myh’ailo Drahomanov, tunnettu ukrainalainen tiedemies, historioitsija ja kansatieteilijä, oli Olha Drahomanova-Kosatšin veli.[1] Ukrajinkan isä Petro Antonovytš Kosatš[2] oli lakimies, paikallisen sovitteluelimen johtajalähde?. Huolimatta ei-ukrainalaisesta taustastaan Kosatš oli innokas ukrainalaisen kulttuurin tukija, ja hän tuki taloudellisesti ukrainankielisiä julkaisuhankkeita. Eno Drahomanov oli Ukrajinkan henkinen tukija sekä opettaja ja siten hänelle hyvin tärkeä henkilö. Toinen tärkeä hahmo kirjailijalle oli hänen veljensä Myh’ailo (tunnettu pseudonyymillä Myh’ailo Obatšnyi).[1]

Ukrajinkan äidillä oli ratkaiseva osuus hänen kasvatuksessaan. Kotona puhuttiin ainoastaan ukrainaa. venäjäksi opetusta tarjoavien koulujen välttämiseksi opetusta antoivat kotiopettajat. Ukrajinka ja hänen veljensä oppivat lukemaan ulkomaista kirjallisuutta useilla kielillä. Ukrajinka osasi venäjää, puolaa, bulgariaa, kreikkaa, latinaa, ranskaa, italiaa, saksaa ja englantia.[1]

Ukrajinka kirjoitti kahdeksanvuotiaana ensimmäisen runonsa ”Toivon” keisaria vastustaneessa poliittisessa liikkeessä mukana olleen tätinsä Olena Antonivna Kosatšin pidätyksen ja karkotuksen innoittamana.lähde? Vuonna 1879 koko perhe muutti Lutskiin.lähde? Näihin aikoihin Ukrajinkan setä Myh'ailo alkoi kannustaa häntä perehtymään ukrainalaisiin kansanlauluihin ja -tarinoihin sekä myös Raamattuun sen runouden ja ajattomien teemojen johdosta. Häneen vaikuttivat myös tunnettu säveltäjä Mykola Lysenko ja kirjailija Myh’ailo Starytskyi.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesja Ukrajinka 1888.

Ukrajinka julkaisi ensimmäisen runonsa kolmentoista vanhana. Kielo ilmestyi lviviläisessä [1]<Zorja-lehdessä[2]. Tässä yhteydessä hän myös ensimmäistä kertaa käytti äitinsä ehdottamaa salanimeä, jolla hänet nykyisin tunnetaan. Vielä tässä vaiheessa Ukrajinkan mielessä oli ura pianistina, mutta luustoon iskeneen tuberkuloosin estettyä käynnit tunneilla, hän siirtyi yhä enemmän kirjallisuuden pariin.[1]

Ukrajinka perusti 17-vuotiaana veljensä kanssa kirjallisuuspiirin Plejada, jonka tarkoituksena oli edistää ukrainalaisen kirjallisuuden kehitystä ja kääntää maailmankirjallisuuden klassikoita ukrainan kielelle.[1] Yksi heidän kääntämistään teoksista oli Nikolai Gogolin[2] Illat Dikankan maatilallalähde?.

Ukrajinkan ensimmäisen runokokoelma Na krylah’ pisen (’Laulujen siivillä’) ilmestyi vuonna 1893. Koska Venäjä oli kieltänyt ukrainankielisen kirjallisuuden julkaisemisen, kirjat painettiin Halytšynassa Länsi-Ukrainassa, joka oli tuolloin osa Itävalta-Unkaria, ja salakuljetettiin sieltä Kiovaan.[1]

Aikuisuus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesja Ukrajinkan patsas Kanadassa Saskatchewanin yliopiston edustalla.

Sairautensa vuoksi Ukrajinkan oli matkustettava kuivan ilmaston alueille, ja hän vietti pitkiä ajanjaksoja kaukana kotoa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Bulgariassa, Krimillä, Kaukasuksella ja Egyptissä. Hän nautti vieraiden kulttuurien kohtaamisesta ja sai niistä vaikutteita myös teoksiinsa.[1]

Ukrajinka kirjoitti myös eeppisiä runoja, proosaa, kirjallisuuskritiikkiä artikkeleiden muodossa ja useita yhteiskuntapoliittisia esseitä.[1] Parhaiten hänen näytelmistään tunnettiin Bojarynja (1914, 'Aatelisnainen'), joka käsittelee Ukrainan historiaa, ja Lisova pisnja (1912, 'Metsälaulu'), jonka hahmoissa on olentoja ukrainalaisesta mytologiasta. Hänen suurimpana antinaan ukrainalaiselle kirjallisuudelle pidetään kuitenkin ytimekkäiden, filosofisten keskustelujen muotoon kirjoitettuja dramaattisia runoja.[1]

Ollessaan hoidettavana Jaltassa vuonna 1897 Ukrajinka tapasi minskiläisen upseerin Serhi Kostiantynovytš Meržynskyn, joka myös oli saamassa hoitoa tuberkuloosiin. He rakastuivat, ja kohtaaminen sai Ukrajinkan näyttämään uuden puolen itsestään teoksissa, joista osa julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.lähde? Ukrajinkan puoliso Meržynsky kuoli 1901. Ukrajinka kirjoitti eräänä yönä miehensä kuolinvuoteen äärellä dramaattisen runon Oderžyma.[1]

Ukrajinka vastusti aktiivisesti Venäjän keisarivaltaa ja oli jäsenenä marxilaisissa järjestöissä. Vuonna 1902 hän käänsi Kommunistisen manifestin ukrainaksi. Vuonna 1907 hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi, minkä jälkeen hän oli viranomaisten seurannassa.lähde?

Ukrajinka meni 1907 naimisiin perheystävän Klyment Kvitkan kanssa, joka harrasti kansatiedettä ja musikologiaa.[1] He asettuivat ensin Krimille, josta myöhemmin muuttivat Georgiaan.lähde?

Lesja Ukrajinka kuoli 1. elokuuta 1913 Suramissa.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrajinkan syntymän satavuotisjuhlaa kunnioittava neljän kopeekan postimerkki neuvostoajoilta.

Ukrainassa ja muissa entisissä neuvostotasavalloissa on useita Ukrajinkan kunniaksi pystytettyjä muistomerkkejä. Kiovassa yksi sijaitsee hänen mukaansa nimetyllä kadulla, toinen pienempi Marijinski-palatsin viereisessä puistossa. Hänen mukaansa on saanut nimensä myös Kiovassa toimiva Lesja Ukrajinkan kansallinen akateeminen teatteri. Ukrainalaisen diasporan vaikutuksesta niin Kanadassa kuin Yhdysvalloissa on useita kirjailijalle omistettuja yhteisöjä ja muistomerkkejä.lähde?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Women’s Voices in Ukrainian Literature: Lesya Ukrainka Languagelanterns.com, viitattu 7.6.2022
  2. a b c d e Petro Odarchenko: Ukrainka, Lesia Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 7.6.2022. (englanniksi)