Lasse Heikkilä (runoilija)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasse Heikkilä
Syntynyt 6. marraskuuta 1925
Kiikoinen
Kuollut 26. maaliskuuta 1961 (35 vuotta)
Sipoo
Ammatit runoilija
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Esikoisteos Miekkalintu
Tuotannon kieli suomi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lasse Matias Heikkilä (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. [1]

Lasse Heikkilän äiti menehtyi hänen syntyessään, ja Heikkilä sijoitettiin Tampereelle varakkaan tehtailijaenonsa perheeseen kasvattilapseksi. Perhe siirtyi enon kuoltua Helsinkiin. Kun Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940, hän muutti kasvattisisarensa, Uuden Suomen päätoimittajan Lauri Ahon vaimon, kotiin. Heikkilän lapsuus- ja nuoruusvuodet olivat taloudellisesti turvattuja, mutta häntä koettelivat läheisten henkilöiden kuolema ja toisaalta vieraantuminen oikeasta isästään ja sisaruksistaan.

Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Hänen yksikkönsä oli tilapäismuodostelma, 1. erillinen panssarintorjuntaosasto. Nämä kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet: Hänen jäämistöstään löytynyt Balladi Ihantalasta kertoo 26:n Ihantalassa kaatuneen suomalaisen sotilaan tarinan. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa.

Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän myös kuului nuorten intellektuellien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti – hän oleskeli jonkin aikaa Ranskassa Le Saulchoirin dominikaaniluostarissa. Heikkilän viimeinen runokokoelma, vuonna 1959 ilmestynyt Terra Mariana (Marian maa) käsittelee tätä aihepiiriä.

Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche.

Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla. [2] [3]

Lasse Heikkilä on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle samaan hautaan kasvattivanhempiensa kanssa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miekkalintu, runokokoelma 1949
  • Paatos ja lyyra, runokokoelma 1950
  • Sinä, runokokoelma 1951
  • Unet ja Medeia, runokokoelma 1953
  • Matkalla, kertomuskokoelma 1955
  • Ofelia, näytelmä 1955
  • Carmen, runokokoelma 1956
  • Terra Mariana, runokokoelma 1959
  • Valitut runot 1976
  • Yhden kesän, oi Jumalat. Valitut runot 1993
  • Balladi Ihantalasta 1999

[4]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Osmo Pekonen: Marian maa. Lasse Heikkilän elämä 1925–1961 350 s, 2002 ISBN 951-746-337-5

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.