Lasse Heikkilä (runoilija)
| Lasse Heikkilä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. marraskuuta 1925 Kiikoinen |
| Kuollut | 26. maaliskuuta 1961 (35 vuotta) Sipoo |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Esikoisteos | Miekkalintu (1949) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikkilän äiti kuoli Heikkilän syntyessä ja hänet sijoitettiin Tampereelle varakkaan tehtailijaenonsa K. E. Heikkilän perheeseen kasvattilapseksi. Perhe siirtyi enon kuoltua 1933 Helsinkiin. Kun Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940, Heikkilä muutti kasvattisisarensa, Uuden Suomen päätoimittajan Lauri Ahon vaimon, kotiin. Heikkilän lapsuus- ja nuoruusvuodet olivat taloudellisesti turvattuja, mutta häntä koettelivat läheisten henkilöiden kuolema ja toisaalta vieraantuminen oikeasta isästään ja sisaruksistaan.[2] Heikkilä kävi Helsingin reaalilyseota, jossa hänen luokkatovereihinsa kuului muun muassa myöhemmin poliitikkona tunnettu Ele Alenius. Kesiään Heikkilä vietti tuttavaperheen luona Ikaalisissa.[3]
Heikkilä oli jatkosodan aikana 18-vuotiaana mukana Talin–Ihantalan taistelussa panssarintorjuntamiehenä. Hänen yksikkönsä oli tilapäismuodostelma, 1. erillinen panssarintorjuntaosasto. Kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet: hänen jäämistöstään löytynyt Balladi Ihantalasta kertoo 26:n Ihantalassa kaatuneen suomalaisen sotilaan tarinan. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa.[4]
Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana.[4] Hän kuului nuorten intellektuellien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.[2] Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän oleskeli runsaan kuukauden Ranskassa Le Saulchoirin dominikaaniluostarissa. Tätä aihepiiriä käsittelee Heikkilän viimeinen runokokoelma, vuonna 1959 ilmestynyt Terra Mariana (Marian maa).[4] Tärkeitä vaikutteiden antajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy,[4] englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche.lähde?
Heikkilällä oli kahdesta avioliitosta kolme lasta[4]. Hänen toinen vaimonsa oli (1952–1960) teatterineuvos Ritva Heikkilä[2]. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.[5][4]
Lasse Heikkilä on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle samaan hautaan kasvattivanhempiensa kanssa.lähde?
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Lasse Heikkilän tuotannosta
- Miekkalintu, runokokoelma, Otava 1949 – 2. p. 1959
- Paatos ja lyyra, runokokoelma, Otava 1950
- Sinä, runokokoelma, Otava 1951
- Unet ja Medeia, runokokoelma, Otava 1953
- Matkalla, kertomuskokoelma, Otava 1952
- Eksynyt
- Eräs ilta
- Kotimatkalla
- Kuudes käsky
- Lähtö
- Muuan tie
- Romeo ja Julia
- Tielle
- Valhe
- Ofelia, näytelmä, Otava 1955
- Carmen, runokokoelma, Otava 1956
- Terra Mariana, runokokoelma, Otava 1959
- Valitut runot, Otava 1976 ISBN 951-1-02242-3
- Yhden kesän, oi Jumalat. Runoja vuosilta 1949-1961. Otava 1993 ISBN 951-1-12629-6
- Balladi Ihantalasta, Kopijyvä 1999 ISBN 952-5092-20-8 – 3., uud. laitos 2007 – 4. p. Minerva 2016 ISBN 978-952-312-408-0
Runoja on myös antologioissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen kirjailijat -tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Ismo Koskinen: Raili Kaupin kirjoitukset 1: Elämäkerta vuoteen 1963, varhaisia kirjoituksia, bibliografia, University of Tampere Press 2008, sivu 217–221
- ↑ Alenius, Ele: Salatut tiet, s. 54. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37156-7-1.
- ↑ a b c d e f Pertti Lassila, Lasse Heikkilän toinen elämä, Helsingin Sanomat 11.5.2002 (Arkistoitu artikkeli)
- ↑ Lyhyt ja dramaattinen elämä, Yliopistolehti 9/2002 (arkistoitu versio)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Osmo Pekonen: Marian maa. Lasse Heikkilän elämä 1925–1961, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002 ISBN 951-746-337-5
- Osmo Pekonen: Miekkalintu nousee siivilleen: piirteitä Lasse Hikkilästä vuosina 1945-1948. Teoksessa: Katkos ja kytkös : modernismin ja postmodernismin suhde traditioon, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004. ISBN 951-746-579-3
| ||||||||||||||||||
