Tunturisarake

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kobresia myosuroides)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tunturisarake
Elyna spicata Atlas Alpenflora.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarakkeet Kobresia
Laji: myosuroides
Kaksiosainen nimi

Kobresia myosuroides
(Vill.) Fiori

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tunturisarake Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tunturisarake Commonsissa

Tunturisarake (Kobresia myosuroides) on pohjoisten arktisten alueiden ja vuoristojen sarakasvi. Suomessa tunturisarake on erittäin harvinainen ja luokiteltu uhanalaiseksi kasvilajiksi.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturisarake on mätästävä.[2] Se kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi.[2] Sileä varsi on noin 0,5 millimetriä paksu ja liereä tai tylpän kolmisärmäinen. Varren tyvitupet ovat kiiltäviä ja kellanruskeita tai ruskeita. Kapeat, liereät ja pystyt lehdet kasvavat tyviruusukkeena ja ovat puolen varren pituisia tai hieman pitempiä. Kukinto on 1–3 senttimetriä pitkä latvatähkä. Kukinnon latvaosassa on useita hedekukkia, tyviosan pikkutähkissä on yksi emikukka ja yksi hedekukka. Tähkäsuomut ovat 4 millimetriä pitkiä ja tummanruskeita. Tunturisarake kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Tunturisarake muistuttaa toista Suomessa tavattavaa sarakelajia, kuusamonsaraketta (Kobresia simpliciuscula).[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturisarake on arktis-alpiininen kasvi ja jossain määrin sirkumpolaarinen.[4] Euroopassa lajin esiintymisalue on pirstoutunut vuoristoalueille: Alpeille, Pyreneille, Karpaateille sekä Norjan ja Ruotsin tuntureille. Islannissa laji on tavallinen. Tunturisaraketta kasvaa laajoilla alueilla myös Itä-Siperiassa, Keski-Aasian vuoristoalueilla, Alaskan ja Pohjois-Kanadan tundralla ja vuoristoissa, Kalliovuorilla sekä Grönlannissa.[5] Suomessa tunturisaraketta on löydetty vain kahdelta Enontekiön suurtunturilta läheltä Norjan rajaa. Laji löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 1955.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturisarake kasvaa Suomessa paljakkavyöhykkeellä humuksensekaisella soralla noin 800–900 metrissä. Lajin esiintymät ovat keskipaljakalla[7] ja alapaljakan yläosassa[8] valoisien ja avoimien etelärinteiden kivennäismailla ja kalliopahdoilla.[8] Laji on kalkinvaatija.[3][6] Laji voi kasvaa melko kuivassa ympäristössä. Se kasvaa muun muassa routivilla mineraalimailla ja pahdoilla vuorenseinämien valuvesipaikoilla[9] ja kosteilla tunturikankailla.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väre, Henry: Tunturisarake. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, Tammer-Paino Oy Tampere 1997, ISBN 951-26-4256-5, s. 174.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen luonnon monimuotoisuus, Iiris Lappalainen, Edita 1998, ISBN 951-37-2380-1
  • Pohjolan kasvit 3, Jorma Taarna, Ilona Sevelius Arto Kurtto, 2. painos, Tammi Helsinki 1995, ISBN 951-31-0464-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 18.9.2010.
  2. a b Ryttäri 2012, s. 213
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 542
  4. Pohjolan Kasvit 3/1995, s. 312
  5. Den virtuella floran: Enaxig sävstarr (ruots.) Viitettu 18.9.2010.
  6. a b Väre 1997, s. 174
  7. Ryttäri&Karttunen 1997, s. 174
  8. a b Ryttäri 2012, s. 214
  9. Lappaleinen 1998, s. 61
  10. Pohjolan Kasvit 3/1995, s. 311

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]