Alapaljakka
Alapaljakka on tunturin alue, jolla ei kylmyyden takia kasva metsää, ei edes tunturikoivikkoa. Yksittäisiä vaivaiskoivuja saattaa esiintyä, samoin katajia ja pajupensaita.[1] Vaivaiskoivua saattaa hajanaisesti olla Haltin seuduilla vielä tuhannen metrin korkeudelle asti. Niinpä alapaljakan ja tunturikoivikon raja ei ole selvä.
Alapaljakalla kasvaa monia havumetsien varpuja, kuten variksenmarjaa, mustikkaa ja kanervaa.[2] Alapaljakalla kasvaa myös sammalta ja jäkälää. Kasvipeite on melko yhtenäistä. Kalkkipitoisilla alueilla on rehevää kasvillisuutta, muun muassa lapinvuokkoja ja tunturikohokkeja[3]. Alapaljakan eläimistö on melko runsasta, ja siihen kuuluvat esimerkiksi tunturisopuli, peura, poro, Norjassa myskihärkäkin, susi, ahma, naali ja monet linnut.[4] Alapaljakan tyypillisin piirre ovat varpukankaat, mutta niillä on myös soita, puronvarsipensaikkoja, lumenviipymiä ja tunturiniittyjä.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hemmi, Jorma: Matkailu, Ympäristö, Luonto Osa 2. Jyväskylä: Gummerus, 2005. ISBN 952-91-8962-1.
- Saira, Kalevi: Norjan ja Ruotsin retkeilyopas. Helsinki: Edita, 2000. ISBN 951-37-3107-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kilpisjärven biologinen asema
- ↑ Tunturit (alkuosa) Tunturissa tuulee!
- ↑ Hemmi 2005, s. 74.
- ↑ Saira 2000, s. 15.
- ↑ Saira 2000, s. 10.