Keskipaljakka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keskipaljakka on puuttoman tunturipaljakan vyöhyke, jossa ei alapaljakasta poiketen yleensä kasva metsävarpuja, kuten mustikkaa.[1] Lämpötilat ovat liian alhaisia varpukankaille. Vaivaiskoivua ei myöskään esiinny. Kasvipeite on laikuttaista.[2] Vyöhykettä luonnehtii liekovarpio[3][4]. Myöhään sulavat lumenviipymät ja vähälumiset tuulenpieksämät ovat yleisiä ja luovat niille ominaisia kasvillisuustyyppejä.

Suot puuttuvat[5] tai ovat harvinaisia. Sitä vastoin keskipaljakalla on routimisen aiheuttamaa vuotomaata[2] varsinkin rannikolla ja rakkakivikkoa.[6]

Routa luo rinteisiin kivivirtoja ja tasaisille maille kivikehiä ja verkkomaita.[7] Tällöin kasvipeite on monesti roudan ja eroosion laikuttamaa tai näiden takia kasvitonta.[8][9] Suomessa keskipaljakkaa esiintyy vain Käsivarren Lapissa yli 880[2]–1 000 metrin korkeudesta noin 1 100–1 200 metrin korkeuteen asti.[10] Kasvillisuus on tyypillisesti heinäkangasta, mutta on myös pohjanvariksenmarjaa ja liekovarpiota kasvavia kankaita.[2] Yleensä siellä kasvaa kangasmaisesti tunturivihvilää, lampaannataa ja kitukasvuista vaivaispajua.[2] Keskipaljakalla kasvaa myös tunturiniittyjä ja lumenviipymäkasvillisuutta[11].

Keskipaljakalla kulkevat porot, tunturipeurat sekä Norjan ja Ruotsin alueella myskihärät. Tunturisopuli elää keskipaljakan tunturiniityillä.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tunturit (alkuosa) Tunturissa tuulee!
  2. a b c d e Henry Väre ja Rauni Partanen: Suomen tunturikasvio, s. 14. Metsäkustannus OY, 2009. ISBN 978-952-5694-40-6.
  3. The Oligotrophic heath vegetation of northern fennoscandia and its zonation, Acta Botanica Fennica 125, Helsinki 1988, Kohta XII middle oroarctic zone, s. 171.
  4. Oksanen ja Virtanen 1995; Virtanen ja Eurola 1997
  5. Tuntureiden kasvillisuutta, Matti Haapasaari Heli heikkilä Reino Fagersten Kari Jämsen, Eripainos Kulumus 2, 1982, Kuopion museo 1982,Forssan kirjapaino Oy 1982, ISBN 951-9383-49-2, ISSN 0359-6117, s. 56
  6. Saira 2000, s. 12.
  7. Haapassari 1982, s 56
  8. Olle G. Olsson: Tunturikasvit. Tietoniekat, Weilin+Göös 1986, ISBN 951-35-3737-4, Ruots. alkuteos 1985 Fjällflora, s. 4
  9. Kilpisjärven biologinen asema
  10. Tunturit elinympäristönä, alkup. lähde Eurola ym. 2003
  11. Saira 2000, s. 12.
  12. Saira 2000, s. 15.