Kari Uusikylä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kari Uusikylä (s. 13. huhtikuuta 1945 Vaasa)[1] on luovuuden ja lahjakkuuden tutkijana tunnetuksi tullut Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori. Hän on ollut professorina Joensuun yliopistossa ja Tampereen yliopistossa sekä hoitanut professuuria Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla. Uusikylä toimi 1990-luvun puolivälissä tutkijana Yhdysvalloissa Georgian yliopiston kasvatuspsykologian osastolla. Hänet valittiin Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1999, ja kutsuttiin Turun yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 2011.

Uusikylä on ottanut ahkerasti osaa keskusteluun älykkyyden merkityksestä, tulosvastuusta ja koulutuksen tavoitteista. Hän on kirjoittanut kolumneja Kotimaahan, Pohjalaiseen sekä Opettajaan ja pitänyt radiopakinaa Ylen Radio 1:ssä. Uusikylä on harvoja kasvatustieteilijöitä, jotka ovat nousseet tieteenalaltaan julkisiksi intellektuelleiksi.

Ura jalkapalloilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Uusikylä
Henkilötiedot
Syntymäaika 13. huhtikuuta 1945 (ikä 73)
Syntymäpaikka Vaasa, Suomi
Pelipaikka hyökkääjä
Junioriseurat
-1962 VPS
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1962–1965 VPS - (18)
1966–1967 HJK 15 (1)
1968–1970 KUV - (14)
1971-1972 VPS 26 (1)
1973-1976 Kiffen - (-)
1977 GrIFK - (-)
Maajoukkue
1961-1962 Suomi U18 6 (1)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 9. elokuuta 2018. Nimi-testi OK

Kari Uusikylä oli aktiivi jalkapalloilija 1960-luvulla aina 1970-luvun lopulle asti. Hänen kasvattajaseuransa oli Vaasan Palloseura. Hän esiintyi kuudessa poikien maaottelussa ja oli voittamassa seuralleen vuonna 1962 A-juniorien Suomen mestaruutta. Kaikkiaan Uusikylä pelasi 74 SM-sarjan ottelussa ja teki niissä seitsemän maalia kuuden kauden ajan vuosien 1962-1972 aikana VPS:n ja HJK:n riveissä. [2]

Vuonna 1962 hän teki ensiesiintyminen Mestaruussarjassa kaikkiaan 16:ssa pelissä ja teki niissä kaksi maalia seuran kuitenkin pudotessa Mestaruussarjasta. Paluu Mestaruussarjaan tapahtui syksyllä 1964, jolloin Uusikylä seuran parhaana maalintekijänä yhdeksällä maalillaan oli edesauttamassa sarjanousuun. Seuraavan kauden Mestaruussarjassa VPS pysyikin sarjassa Uusikylän pelatessa 17 ottelussa ja tehdessä kolme maalia.[3], [2]

Seuraavalla kaudella Uusikylä siirtyi yliopisto-opintojen myötä Helsinkiin ja uusi seura oli Helsingin Jalkapalloklubi, jossa hän pelasi kaudella 1966 kaikkiaan 12 ottelussa ja teki yhden maalin. Tuloksena oli HJK:lle SM-hopeaa. Seuraavalla kaudella Uusikylä pelasi HJK:n riveissä ainoastaan kolmessa SM-sarjan ottelussa. Seuraavat kolme kautta Uusikylä pelasi helsinkiläisen Käpylän Urheilu-Veikkojen riveissä aluksi Suomensarjassa.[3], [2]

Kaudella 1971 Uusikylä palasi kotiseudulleen kasvattajaseuransa VPS:n riveihin. VPS oli juuri noussut takaisin Mestaruussarjaan. Kaudella 1971 hän esiintyi 17 kertaa ja teki yhden maalin. Seuraavalla kaudella hän esiintyi vielä yhdeksän kertaan VPS:n kentällä.[3], [2]

Kaudellaa 1973 Uusikylä palasi Helsinkiin ja edusti neljä kautta Kiffeniä ja vielä kauden 1977 Kakkosen kauniaisten Grankulla IFK:ta.[3]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miten kuvaan opetustapahtumaa (1980)
  • Opetuksen tavoitteisuus ja yhteissuunnittelu (Pertti Kansasen kanssa) (1981)
  • Opetussuunnitelman toteutuminen: oppilaiden tyytyväisyys oppiaineisiin, opetusmuotoihin ja kouluelämään peruskoulun ala-asteella (Pertti Kansasen kanssa) (1988)
  • Lahjakkaiden nuorten koulukokemukset (1989)
  • Lahjakkuus ja kasvatus (1992)
  • Lahjakkaiden kasvatus (1994)
  • Luovuus: taito löytää, rohkeus toteuttaa (Jane Piirton kanssa) (1999)
  • Didaktiikan perusteet (Päivi Atjosen kanssa) (2000)
  • Isät meidän: luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen (2002)
  • Luovuutta, motivaatiota, tunteita: opetuksen tutkimuksen uusi suunta/Pertti Kansanen, Kari Uusikylä (toim.) (2002)
  • Vastatulia: inhimillisen kasvatuksen ja koulutuksen puolesta (2003)
  • Laulamisen ilo, soittamisen lumo (2004)
  • Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät (toim. Pertti Kansasen kanssa) (2004)
  • Hyvä, Paha Opettaja (2006)
  • Naislahjakkuus (2008)
  • Vastaiskuja (2010)
  • Vastaiskuja: inhimillisen elämän puolesta (2011)
  • Luovuus kuuluu kaikille (2012)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2001. Helsinki: Otava, 2003.
  2. a b c d Jukka Joutsi: Vaasan jalkapallohistoriikkia: jukkajoutsi.com. 2018. Viitattu 9.8.2018.
  3. a b c d Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 355-356. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.