Kaljuuden ylistys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaljuuden ylistys
Φαλάκρας ἐγκώμιον
Alkuperäisteos
Kirjailija Synesios Kyreneläinen
Kieli muinaiskreikka
Genre retoriikka
Julkaistu n. 402
Suomennos
Suomentaja Vesa Vahtikari, Pekka Tuomisto, Laura Lahdensuu ja Arto Kivimäki
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2005
ISBN 951-31-3452-0
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kaljuuden ylistys (m.kreik. Φαλάκρας ἐγκώμιον, Falakras enkōmion; lat. Calvitii encomium) on Synesios Kyreneläisen kirjoittama retorinen essee, joka on nimensä mukaisesti ylistys kaljuudelle.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synesios eli ja kirjoitti 300- ja 400-lukujen taitteessa. Teos Kaljuuden ylistys on julkaistu noin vuonna 402.[2] Teos on Synesioksen vastaus Dion Khrysostomoksen 300 vuotta aiemmin kirjoittamalle teokselle Hiusten ylistys (Komes enkomion), jossa tämä ylisti kaunishiuksisia ja hiuksiinsa kiintyneitä ihmisiä. Synesios kertoo teoksessaan kärsineensä kaljuuntumisesta, mutta vähitellen tottuneensa tilanteeseen. Dionin teoksen lukeminen oli kuitenkin vienyt hänen itsetuntonsa. Sen vuoksi hän kertoi kirjoittaneensa oman teoksensa vastaukseksi Dionille.[1]

Kaljuuden ylistys näyttää kevyemmän puolen Synesioksesta, jolla oli maine sofistina.[2] Teksti on julkaistu suomeksi vuonna 2005 ilmestyneessä valikoimassa Kaljuuden ylistys ja muita ylistyksiä, jonka ovat toimittaneet Vesa Vahtikari, Pekka Tuomisto, Laura Lahdensuu ja Arto Kivimäki.[1]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Mitä sitten, vaikka miehen pää onkin kalju, jos hänen mielensä vain on tuuhea.[3]»

Synesioksen teos koostuu 24 luvusta. Se sisältää Dionin teoksen tekstin kokonaisuudessaan, ja vastaa siihen. Synesios sanoo, että kaljujen ja runsashiuksisten ihmisten suhde toisiinsa on sama kuin ihmisten ja eläinten suhde toisiinsa: samoin kuin ihmiset ovat järkevämpiä kuin eläimet ja eläimistä aina ne ovat tyhmempiä, joilla on eniten karvaa (kuten lampaat), vastaavasti ihmisistä järkevimmät ovat kaljuja. ”Hiuskarvat ovatkin todennäköisesti sodassa järjen kanssa, sillä kummatkaan eivät halua asua samassa päässä toistensa kanssa”.[3] Samoin hiusten lähtö liittyy ikään siinä missä viisaus: hiusten kukoistus sopii kyllä poikasille, mutta ei vanhalle miehelle. Vanha mies voi kyllä olla pitkätukkainen siinä missä hän voi olla typeräkin.[4] Lisäksi Synesios esittää vertauksen kasvikuntaan: hiukset ovat kuin kukinto, mutta kukinto lakastuu ennen varsinaista hedelmää, joka muistuttaa kaljua päätä. Sillä ”järki [ei] tule päähän ennen kuin pää on täydelliseksi tultuaan heittänyt pois ylimääräiset ainekset”.[5]

Synesios tukee ajatustaan myös uusplatonilaisella metafysiikalla ja geometrialla. Hänen mukaansa kaikki näkyvä koostuu tarkoista palloista; Aurinko, Kuu ja tähdet ovat kaikki samanmuotoisia. Pallo on paitsi kaljuin myös jumalallisin kaikista kappaleista. Maailmankaikkeuden sielu on pallonmuotoinen, ja hallitsee maailmankaikkeutta; samoin ihmisten sielut haluavat olinpaikkansa pään olevan pallonmuotoinen, sillä ”ylös muovattiin tähdet ja alas puolestaan päät, jotta ne olisivat sielujen asuinsijoja, pieniä maailmankaikkeuksia koko maailmankaikkeudessa” (vaikkakaan maan päällä muodot eivät ole yhtä täydellisiä kuin taivaassa). ”Jokainen viisas sielu on – – kukin oman ansionsa mukaan saanut asuinpaikakseen joko tähden tai kaljun pään – – ja kuinka paljon tahansa vain voisikin esittää ylistyksiä pallolle, niin kävisivät ne samat ylistykset yhtä hyvin myös kaljuudelle.”[6] Vaikka myös tähdillä (nimittäin pyrstötähdillä) esiintyy hiuksia, ne ovat tällöinkin merkkinä kuolemasta ja onnettomuuksista.[7] Synesios vertaa kaljuuntumista myös kuun vaiheisiin: se alkaa sirppinä, ja täyskalju vastaa täysikuuta. Toisaalta tällaista henkilöä voi kutsua myös auringoksi, sillä hän ei enää koskaan palaa noihin aiempiin vaiheisiin.[8]

Seuraavaksi Synesios käsittelee kaljuuden terveyteen liittyviä puolia. Paljas päälaki on altis vuodenajoille, auringolle ja tuulille, ja muokkautuu pian rautaiseksi. Sellaisen pään sisälle tautien on vaikea päästä. Kaljulla päällä voi myös tehdä temppuja ja esiintyä ihmisille maksusta; näin kaljujen elanto on aina turvattu.[9] Kaljuudesta on hyötyä myös taistelussa, sillä vihollinen voi tarttua pitkiin hiuksiin. Spartalaisten pitkähiuksisesta armeijasta juuri kukaan ei selvinnyt Thermopylaissa. Kypäräkin on pelottava siksi, että se muistuttaa kaljua.[10]

Synesios tarttuu myös Dionin useisiin Homeros-lainauksiin ja pyrkii osoittamaan, ettei Akhilleuskaan ollut todellisuudessa runsashiuksinen, vaan jo kalju; ja jos ei ollut, niin ainakin olisi kaljuuntunut myöhemmällä iällä, jos olisi elänyt pidempään. Hän käsittelee myös muun muassa Hektorin, Menelaoksen ja Zeuksen väitettyä pitkätukkaisuutta.[11] Lopuksi Synesios liittää vielä pitkät hiukset avionrikkojiin ja naismaisiin miehiin, kaljuuden puolestaan erityisesti filosofeihin; jumalan palvelijoihin, kuten pappeihin; sekä kaikkien lajien itsensä hillitseviin miehiin.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Vahtikari, Vesa ym.: Johdanto. Teoksessa Kaljuuden ylistys ja muita ylistyksiä, s. 65–67.
  2. ↑ a b Introduction to Synesius, A Eulogy of Baldness Livius.org. Viitattu 7.12.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b Synesios: Kaljuuden ylistys 5.
  4. ↑ Synesios: 6.
  5. ↑ Synesios: 7.
  6. ↑ Synesios: 8.
  7. ↑ Synesios: 10.
  8. ↑ Synesios: 11.
  9. ↑ Synesios: 12–13.
  10. ↑ Synesios: 15–17.
  11. ↑ Synesios: 17–20.
  12. ↑ Synesios: 21–24.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Synesii Cyrenaei Calvitii encomium. Toimittanut Denis Petau ja Johann Georg Krabinger. Apud Löflund, 1834. Teoksen verkkoversio. Sisältää kreikankielisen alkutekstin ja saksankielisen käännöksen.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaljuuden_ylistys&oldid=20871165”