Jatkosodan heimosoturit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jatkosodan heimosoturit olivat jatkosodassa (1941–1944) Suomen Puolustusvoimain yksikköitä, joissa palveli tverin-, vienan- ja aunuksenkarjalaisia, inkeriläisiä, vepsäläisiä, komeja, virolaisia, saamelaisia sekä muita suomensukuisiin heimoihin kuuluneita miehiä. Näistä osa oli siirtynyt Suomeen vuoden 1918 jälkeen, ja osa oli suomalaisten sotavangiksi jääneitä puna-armeijan sotilaita. Lisäksi juokoissa palveli amerikansuomalaisia, ruotsinsuomalaisia, siperiansuomalaisia ja sellaisia suomalaisia, jotka olivat muuttaneet aikaisemmin Neuvostoliittoon.[1][2]

Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi suomalaisten palveluksessa oli kymmeniätuhansia suomensukuisia Neuvostoliiton kansalaisia. He palvelivat pääosin Itä-Karjalan Sotilashallinnnon alaisissa laitoksissa ja tehtävissä.

Suomalaisten palveluksessa olleiden Neuvostoliiton kansalaisten kohtalo sodan päätyttyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimosotureille oli luvattu Suomen kansalaisuus, jos he ryhtyvät suomalaisten palvelukseen.[3][4][5] Tästä huolimatta sodanjälkeinen Valvontakomissio esitti vaatimuksensa sotavankien palauttamisesta Neuvostoliittoon, ja punainen Valpo etsintäkuulutti ja etsi heitä vuoteen 1953 saakka.

Palautetut joutuivat Neuvostoliiton keskitysleireille ja saivat 10 tai 25 vuoden tuomioita. (Eräs alaikäinen sai vain viiden vuoden tuomion. Myös kuolemanrangaistuksia langetettiin, mutta niitä ei pantu täytäntöön.) Arvioilta noin 15 % leireille joutuneistä heimosotureista menehtyi siellä.[6]

Suomi maksaa nykyisin rintamapalveluksessa olleille heimosotureille rintamalisää yhdessä erässä vuosittain ja he kuuluvat myös rintamaveteraanien kuntoutuksen piiriin. Elossa olevat heimosoturit asuvat pääosin Suomen, Ruotsin ja Venäjän alueella. He kuuluvat pääosin Inkeriläiset ja Karjalaiset Heimoveteraanit ry:een. Suomalaisten palveluksessa olleet siviilihenkilöt eivät saa korvauksia Suomen valtiolta.[7]lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Kallioniemi: Prikaati K, Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1.
  • Pentti Syrjä: Isänmaattomat, Heimosoturit jatkosodassa 1941-1944. Helsinki: Werner Söderström osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17405-X.
  • Pekka Mutanen: Vaiennetut sotilaat. Ruotsi: Ajatus-Kirjat, 1999. ISBN 951-9440-87-9.
  • Eino Hanski: Heimopataljoona. Tukholma: Finn-Kirja, 1982. ISBN 91-7428-031-7.
  • Risto Husa: Alikersantti Antti Rokka. Tampere: MC-Pilot oy, 2000. ISBN 952-5452-25-5.
  • Martti Soikkeli: Vaitelias mies. Helsinki: Edita Publishing oy, 2008. ISBN 978-951-37-5314-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pentti Syrjä: "Isänmaattomat" s.56
  2. Sisäasiainministeriön yleiskirjeet www.genealogia.fi. Viitattu 13.4.2018.
  3. Risto Husa: "Alikersantti Antti Rokka" s.110
  4. Pennti Syrjä: Isänmaattomat s.52
  5. Eino Hanski: "Heimopataljoona" s.129
  6. Kauppala, Pekka: Paluu vankileirien teille – Suomesta Neuvostoliittoon luovutettujen kohtalo 1940–1955. Gummerus Kustannus Oy, 2011.
  7. http://www.stm.fi/toimeentulo/veteraanietuudet
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.