Prikaati K

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Prikaati K (Prikaati Kuussaari (Pr.K)) oli Päämajan 23. kesäkuuta 1941[1] perustettavaksi käskemä suomalainen sotatoimiyhtymä, johon oli käsketty koottavaksi Suomessa asuvat itäkarjalais- ja inkeriläissyntyiset asevelvolliset, jotka olivat siirtyneet Suomeen sisällissodan ja heimosotien aikana. Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia. Osa sotilaista oli heimosotien veteraaneja[2].

Prikaati tunnettiin alkuvaiheessa nimellä Osasto Kuussaari (Os.K). Osaston perustamisessa keskeisiä henkilöitä olivat osaston tuleva komentaja Eero Kuussaari sekä Ragnar Nordström ja heimoaktivisti Reino Castrén.[1]

Prikaatilla on oma muistoristi, jonka olivat oikeutettuja saamaan prikaatiin sen toiminta-aikana 25. kesäkuuta 1941 – 15. syyskuuta 1944 Porajärven suunnalla kuuluneet.[3]

Lokakuun 19. päivänä 1941 Tsinjärvelle ryhmittynyt prikaati eteni Soutjärvelle ja valtasi Semsvaaran kylän.[2]

Prikaati perustettiin 27. kesäkuuta – 29. heinäkuuta 1941 Kajaanissa. Perustamisen päättyessä 25. heinäkuuta prikaatin vahvuus oli 184 vienankarjalaista, 85 aunuslaista, 102 inkeriläistä, 102 heimosoturia, 188 karjalaista ja 621 vapaaehtoista eli yhteensä oli 1 324 miestä.[4] Prikaatin sotilaita oli ottanut osaa talvisotaan Sissipataljoona 5:n[5] riveissä.

Varustaminen vaati runsaasti aikaa, koska perustaminen tapahtui liikekannallepanossa perustettujen joukkojen perustamisen jälkeen ja osin jouduttiin turvautumaan tilapäisratkaisuihin.lähde?

Perustamisen jälkeen Prikaati K alistettiin 14. divisioonalle,[1] ja se osallistui Itä-Karjalan valtaukseen. Se keskitettiin junakuljetuksella Kajaanista Lieksan Pankakoskelle ja edelleen jalkamarssina Pankakoski–Inari–LentiiraLupasalmi.lähde?

Perustamisen aikainen nimi osasto Kuussaari (Os.K) muutettiin 7. elokuuta 1941 prikaati Kuussaareksi (Pr.K). Sille alistettiin seuraavat joukot:

Prikaatin vastustajana taisteli majuri Valter Vallin komentama puna-armeijan Jalkaväkirykmentti 126. Vastakkain olivat osin Suomesta sisällissodan yhteydessä Neuvostoliittoon siirtyneet suomalaiset ja Neuvostoliitosta Suomeen siirtyneet vienalaiset ja inkeriläiset. Prikaatin suurimmaksi saavutukseksi voidaan katsoa Porajärven valtaus.lähde? Sen muut taistelupaikat olivat:

Prikaatin lakkauttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prikaati lakkautettiin 22. lokakuuta 1941, jolloin sen pataljoonat jatkoivat palvelustaan erillisinä pataljoonina:

Prikaati oli kärsinyt olemassaolonsa aikana tappioina 81 kaatunutta ja yhden kadonneen. Lisäksi haavoittuneita oli 307.[7]

  • Kallioniemi, Timo: Prikaati K: Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1.
  • Rautala, Ari: Karjalan armeija: 100 000 sotilaan hyökkäys. Helsinki: Gummerus, 2015. ISBN 978-951-24-0087-4.
  1. a b c Rautala 2015, s. 105
  2. a b Pimiä, Tenho: Tähtäin idässä – Suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa, s. 66–67. (Väitöskirja, Jyväskylä Studies in Humanities 124) Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2009.
  3. Viime sotiemme muistoristit ja -mitalit – Tammenlehva tammenlehva.fi. Viitattu 25.3.2023. (englanti)
  4. Kallioniemi 1992, s.66
  5. Tapahtui omassa piirissämme KARJALAN HEIMO. 1953. Viitattu 2.12.2020.
  6. a b Rautala 2015, s. 106.
  7. Kallioniemi 1992, s.275-277