Prikaati K

Prikaati K (Prikaati Kuussaari (Pr.K)) oli Päämajan 23. kesäkuuta 1941 perustettavaksi käskemä suomalainen sotatoimiyhtymä, johon oli käsketty koottavaksi Suomessa asuvat itäkarjalais- ja inkeriläissyntyiset asevelvolliset, jotka olivat siirtyneet Suomeen sisällissodan ja heimosotien aikana. Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia. Osa sotilaista oli heimosotien veteraaneja.

Prikaati tunnettiin alkuvaiheessa nimellä Osasto Kuussaari (Os.K). Osaston perustamisessa keskeisiä henkilöitä olivat osaston tuleva komentaja Eero Kuussaari sekä Ragnar Nordström ja heimoaktivisti Reino Castrén.

Prikaatilla on oma muistoristi, jonka olivat oikeutettuja saamaan prikaatiin sen toiminta-aikana 25. kesäkuuta 1941 – 15. syyskuuta 1944 Porajärven suunnalla kuuluneet.

Lokakuun 19. päivänä 1941 Tsinjärvelle ryhmittynyt prikaati eteni Soutjärvelle ja valtasi Semsvaaran kylän.

Perustaminen

Prikaati perustettiin 27. kesäkuuta – 29. heinäkuuta 1941 Kajaanissa. Perustamisen päättyessä 25. heinäkuuta prikaatin vahvuus oli 184 vienankarjalaista, 85 aunuslaista, 102 inkeriläistä, 102 heimosoturia, 188 karjalaista ja 621 vapaaehtoista eli yhteensä oli 1 324 miestä. Prikaatin sotilaita oli ottanut osaa talvisotaan Sissipataljoona 5:n riveissä.

Varustaminen vaati runsaasti aikaa, koska perustaminen tapahtui liikekannallepanossa perustettujen joukkojen perustamisen jälkeen ja osin jouduttiin turvautumaan tilapäisratkaisuihin.^lähde?

Joukot

• E ja EK/Pr.K|Esikunta ja Esikuntakomppania/Pr.K
• Aunuksen Heimosoturipataljoona (AHSP/Pr.K)
• Vienan Heimosoturipataljoona (VHSP/Pr.K)

Sotatie

Perustamisen jälkeen Prikaati K alistettiin 14. divisioonalle, ja se osallistui Itä-Karjalan valtaukseen. Se keskitettiin junakuljetuksella Kajaanista Lieksan Pankakoskelle ja edelleen jalkamarssina Pankakoski–Inari–Lentiira–Lupasalmi.^lähde?

Perustamisen aikainen nimi osasto Kuussaari (Os.K) muutettiin 7. elokuuta 1941 prikaati Kuussaareksi (Pr.K). Sille alistettiin seuraavat joukot:

• Jalkaväkirykmentti 10:n II pataljoona (II/JR 10)
• 24. rajakomppania
• Erillinen polkupyöräkomppania
• Jalkaväkirykmentti 52:n tykkikomppania (TykK/JR 52)
• Tykkikomppania 16 (TykK 16)
• Raskas kranaatinheitinjoukkue
• Pioneerijoukkue pioneeripataljoona 24:stä (PionJ/PionP 24)
• Kenttätykistörykmentti 18:n 3. patteri (3./KTR18)
• Huoltomuodostelmia

Prikaatin vastustajana taisteli majuri Valter Vallin komentama puna-armeijan Jalkaväkirykmentti 126. Vastakkain olivat osin Suomesta sisällissodan yhteydessä Neuvostoliittoon siirtyneet suomalaiset ja Neuvostoliitosta Suomeen siirtyneet vienalaiset ja inkeriläiset. Prikaatin suurimmaksi saavutukseksi voidaan katsoa Porajärven valtaus.^lähde? Sen muut taistelupaikat olivat:

• Kuutamalahti
• Tshinjärvi
• Soutjärvi
• Semsvaara
• Juustjärvi^lähde?

Prikaatin lakkauttaminen

Prikaati lakkautettiin 22. lokakuuta 1941, jolloin sen pataljoonat jatkoivat palvelustaan erillisinä pataljoonina:

• Aunuksen Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty Erillinen pataljoona 7 (ErP 7)
• Vienan Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty Erillinen pataljoona 8 (ErP 8)

Prikaati oli kärsinyt olemassaolonsa aikana tappioina 81 kaatunutta ja yhden kadonneen. Lisäksi haavoittuneita oli 307.

Lähteet

• Kallioniemi, Timo: Prikaati K: Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1.
• Rautala, Ari: Karjalan armeija: 100 000 sotilaan hyökkäys. Helsinki: Gummerus, 2015. ISBN 978-951-24-0087-4.