14. divisioona (jatkosota)
| Jatkosodan 14. divisioona | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1941 - 1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Sodat ja taistelut | Rukajärven alue |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | kenraalimajuri Erkki Raappana |
14. divisioona on Maanselän sotilasläänin perustama divisioona jatkosodassa. Kyseiseen sotilaslääniin kuuluivat Iisalmen ja Kainuun suojeluskuntapiirit.[1]
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaselän sotilasläänin esikunta sai 18. kesäkuuta 1941 Päämajan käskyn perustaa 14. divisioonan esikunnan. Käskyn mukaan divisioona tulisi toimimaan suoraan Päämajan alaisena ja se vastaanotti 26. kesäkuuta rajanvartioinnin välirauhan aikaiselta 10. prikaatilta. Samassa yhteydessä divisioona sai hyökkäystehtävän, mikäli sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan alkaisivat. Divisioonan tuli vallata Lentiera ja Repola sekä suojata oikealla ja vasemmalla olevien joukkojen eteneminen.[2]
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[3]
- Jalkaväkirykmentti 10 (JR 10)
- Jalkaväkirykmentti 31 (JR 31)
- Jalkaväkirykmentti 52 (JR 52)
- Kevyt osasto 2 (KevOs 2)
- Kenttätykistörykmentti 18 (KTR 18)
- Raskas patteristo 29 (RaskPsto 29)
- Pioneeripataljoona 24 (PionP 24)
- Viestipataljoona 30 (VP 30)
- 262. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (262. ItKKK)
14. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääsääntöisesti onnistuikin. Puolustusvoimien materiliaalitilanteesta johtuen kaikin osin määrävahvuuksia ei kuitenkaan saavutettu.
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- eversti Erkki Raappana (31. joulukuuta 1941 kenraalimajuriksi) 20. kesäkuuta 1941 – 11. joulukuuta 1944[4]
Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 14. divisioonan kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat jatkosodan aikana yhteensä 7 237 miestä.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
- Veli Lumiala: Rukajärven rautaporteilla. Jyväskylä: Pohjois-Karjalan rajamieskilta, 1964.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1, s. 62 ja 101
- ↑ Lumiala, Veli s. 36
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.101
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
- ↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494