Valter Valli
Valter Juhonpoika Valli (25. elokuuta 1900 Eurajoki – 3. elokuuta 1969 Pjatigorsk[1]) oli suomalaissyntyinen neuvostoarmeijan eversti, joka johti jatkosodan aikana Jalkaväkirykmentti 126:ta Itä-Karjalassa.
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vallin vanhemmat olivat huonekalupuuseppä Juho Frederik Valli ja Vilhelmiina Josefiina Tallgrén. Suomen sisällissodassa Valli taisteli punaisten joukoissa Satakunnan rintamalla Noormarkussa. Valli joutui valkoisten vangiksi 1. toukokuuta 1918, ja hänet armahdettiin marraskuussa 1918. Valli siirtyi tämän jälkeen Pohjois-Suomen metsätyömaille ja osallistui täällä niin sanottuun läskikapinaan. Valli siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1922 ja kävi siellä Pietarin kansainvälisen sotakoulun ja jäi puna-armeijan palvelukseen.
Puna-armeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen komennus puna-armeijassa johti Vallin Vitebskiin ja 27. jalkaväkidivisioonaan lokakuussa 1925. Hän palveli siellä aluksi joukkueenjohtajana, myöhemmin komppanian päällikkönä ja vuosina 1931-36 pataljoonan komentajana kapteenin arvossa. Valli pidätettiin 16.6.1936 ilmiannon perusteella ja erotettiin Venäjän kommunistisesta puolueesta. Hän vapautui tutkintavankeudesta 13.2.1939 ja sai takaisin entisen virkansa ja arvonsa.[2]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodassa Valli toimi Kannaksella armeijakunnan esikunnassa operatiivisen osaston varapäällikkönä, ja välirauhan aikana hänet nimitettiin niin sanotusta Kuusisen armeijasta muodostetun JR 126:n esikuntapäälliköksi Karhumäkeen. Valli toimi Karhumäessä myös varuskunnan komentajana, ja kun Toivo Vähä siirtyi muihin tehtäviin, majuri Vallista tuli kenraali Akseli Anttilan 71. divisioonaan kuuluneen JR 126:n rykmentin komentaja. Rykmentin noin 3 200 miehen joukossa oli monia karjalaisia, inkeriläisiä ja Suomessa syntyneitä kommunisteja.
Jatkosodan alussa 1941 Vallin johtama rykmentti taisteli menestyksellä suomalaisia vastaan Kuolismaalla ja Porajärvellä vetäytyen lopulta lokakuussa 1941 Kontupohjaan ja sieltä Karhumäkeen. Jatkosodan lopulla everstiksi ylennetty Valli toimi 14. armeijan 14. jalkaväkidivisioonan varakomentajana Murmanskin rintamalla ja hiihtoprikaatin komentajana. Viimeksi hän osallistui venäläisjoukkojen hyökkäykseen kesällä 1944, jolloin Vallin joukko-osasto eteni Syväriltä Aunuksen kautta Salmiin.
Jäätyään eläkkeelle armeijasta Valli muutti vaimonsa Olgan kanssa Kaukasiaan Pjatigorskiin.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jaakko Rugojev: Majuri Vallin rykmentti, Kustannus Oy Pohjonen, Oulu 1988 ISBN 951-749-083-6
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Punaeversti Valter Valli Roebert Brantbergin kotisivut. Viitattu 7.5.2014.
- ↑ Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 488-489. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5.
|
