Naarajärven sotavankileiri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Naarajärven sotavankileiri, virallisemmin Sotavankien järjestelyleiri n:o 2 (Sv.Jär.leiri 2) oli suomalainen jatkosodan aikainen sotavankileiri Pieksämäellä. Leiri toimi vuosina 1941–1944, jolloin sen kautta kulki lähes 10 000 sotavankia, enimmillään vankiluku oli noin 2 500.[1] Järjestelyleiriltä vangit lähetettiin varsinaisille sotavankileireille. Leiri sijaitsi Naarajärven kylässä Pieksämäen länsipuolella, Naarajärvi-nimisen järven liepeillä.

Leirin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leiri perustettiin vuonna 1941 Pieksämäen maalaiskunnan Hietamäen kylään. Perustamistöitä johti eversti Hans Kalm venäjän kielen taitoisena. Kalmilla oli alaisinaan alueelta koottu vartiokomppania johtajanaan vänrikki Pentti Pullinen.

Kaikkiaan leirille rakennettiin 30 parakkirakennusta.[1] Leirin oli määrä tulla toimeen varsin itsenäisenä yksikkönä, joten leiriin rakennettiin esimerkiksi paja, suutarin- ja räätälinverstas sekä sairaalaparakki.[2] Leirin komentajana toimi kapteeni Kalle Vierto[3]

Vankileiritoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelyleirin päätarkoitus oli luetteloida ja kuulustella vangit, ja jaotella heidät eri ryhmiin sotilasarvonsa, poliittisten mielipiteidensä ja etnisen taustansa perusteella; esimerkiksi kommunistit, suomensukuiset ja juutalaiset oli määrä seuloa esiin. Vangit lähetettiin sen jälkeen kyseiselle ryhmälle varattuun sotavankileiriin.[4][2]

Ensimmäiset vangit tuotiin leiriin heinäkuussa 1941. Vankiluku kasvoi nopeasti jatkosodan hyökkäysvaiheessa, ja kuten muillakin suomalaisilla sotavankileireillä, vankien ravitsemus- ja terveystilanne talvella 1941–1942 oli erittäin vaikea. Vankiluku oli liian suuri, ruokaa ei ollut riittävästi ja hygienia oli huono. Kesällä hyökkäysvaiheessa otetut vangit oli puettu kevyisiin sotilasasuihin, joten suuren joukon vaatettamisessa talvea varten oli vaikeuksia. Nälkä, kylmä ja punatauti tappoivat vankeja.[2]

Leirin vangeista kuoli kaikkiaan 2 813, joka oli 15 prosenttia kaikista jatkosodan aikana vankileireillä kuolleista vangeista. Vangeista ammuttiin eri syistä 36.[2]

Vankien työpalvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1942 lähtien vankileiri vuokrasi sotavankeja töihin mm. lähikylien maatiloille. Nämä vangit olivat useimmiten majoitettuina heinäntekoaikoina taloissa ja elivät siten suhteellisen vapaasti suomalaisten isäntäväen kanssa. Maatiloille vangit olivat halpaa ja arvokasta työvoimaa, jonka ravitsemus ja kohtelu pyrittiin pitämään asiallisena.

Naarajärven leirin alaleirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naarajärven leirille perustettiin useita alaleirejä:[2]

  • Kerimäen Riitasensuon kurileiri, 25. kesäkuuta 1942 perustettu rangaistusleiri,
  • Juutalaisleiri, perustettu 4. lokakuuta 1942,
  • Siikamäen leiri, elokuussa 1943 perustettu metsätyöleiri,
  • Naissotavankileiri, piikkilanka-aidalla erotettu parakki, jossa enimmillään oli 170 vankia.

Toiminta sodan jälkeen ja nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leiri toimi jatkosodan päätyttyä inkeriläisten vankien ja pakolaisten kokoamiskeskuksena. Leirille koottiin yhteensä 8 000–9 000 inkeriläistä, jotka lähetettiin takaisin Neuvostoliittoon.[2] Leirille toimitettiin myös 2. divisioonan Heimopataljoona 3:n sotilaat, jotka olivat Suomen puolelle loikanneita suomensukuisia neuvostosotavankeja. Miehille oli luvattu vapautus vastineeksi sotimisesta Suomen hyväksi. Naarajärveltä luovutettiin 212 entistä heimopataljoonan sotilasta takaisin Neuvostoliittoon,[2] jossa he saivat ankarat rangaistukset kuolemantuomioihin saakka.

Vuonna 1945 leiri toimi vielä siirtoväestön tilapäisasumuksena,[2] kunnes sinne perustettiin siviilivankila 1. marraskuuta 1945, Naarajärven varavankila. Laitos toimii yhä samalla alueella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Naarajärven vankila, historia
  2. a b c d e f g h Hankilanoja 2008
  3. Alavuden Sotaveteraanien Sotatiet (Esko Oksala muistelmat) Viitattu 3.2.2009.
  4. Sana 2003, s. 309-313

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]