Eero Nero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Veikko Nero (8. lokakuuta 1916 Rovaniemi17. heinäkuuta 1963 Helsinki)[1] oli suomalainen upseeri ja jatkosodan aikana sotavankileirin komentaja, joka tuomittiin myöhemmin tässä tehtävässä tekemistään rikoksista vankeuteen.

Nero, ammatiltaan rakennusmestari ja sotilasarvoltaan luutnantti, toimi IV armeijakunnassa Jalkalan sotavankileirin komentajana. Armeijakuntaa johti kenraaliluutnantti Lennart Oesch.[2] Tutkija Antti Kujalan mukaan armeijakunnassa komentaja Oesch, pioneerikomentaja Matti Oinonen ja sotavankileirien johtaja P. Simelius lietsoivat käskyillään ryssävihaa ja antoivat esimerkiksi 19. marraskuuta 1941 selvästi lainvastaisen käskyn sotavankien kohtelusta, jonka mukaan muun muassa niskuroivat vangit oli heti teloitettava.[3][4]

Jo aikaisemmin syksyllä kaksi vankia ampunut ja yhden ammututtanut Nero lähetti vuodenvaihteessa 1941–1942 työpalvelussaan 14 pahoja paleltumia saanutta sotavankia miinoja polkemaan. Loput paleltuneet, kaikkiaan 13 miestä Nero ampui itse tai ammututti. Esikunnan linnoitustoimisto määräsi tammikuussa Neron sotavankikomppanioiden valvojaksi. Ampumiset jatkuivat, keväällä 1942 ammuttiin esimerkiksi karanneiden sotavankien toverit varoitukseksi muille.[3]

Sodanjälkeiset tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan jälkeen Nero pakeni Ruotsiin, mutta palautettiin vuonna 1946 puolentoista vuoden luovutustaistelun jälkeen. Asiasta nousseessa oikeudenkäynnissä muun muassa Neroa syytettiin kaikkiaan 51 sotavangin surmasta. Luvussa eivät olleet mukana esimerkiksi miinanraivaukseen lähetetyt. Nero tuomittiin yhteensä 33 taposta aluksi 12 vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta Korkein oikeus nosti rangaistuksen elinkautiseksi vankeudeksi,[3][4] jota hänet lähetettiin suorittaman Riihimäen vankilaan. Myöhemmin rangaistus aleni jälleen 12 vuodeksi ja Nero vapautui vankilasta 1950-luvun alussa. Sen jälkeen hän työskenteli Suomen sementtiyhdistyksen palveluksessa[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 21.7.1963, s. 2 Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille)
  2. Vuorinen 2008 s. 89: ”Teimme äsken tuttavuutta, luutnantti Neron, äsken näkemämme kenraali Oesch vävypojan kanssa”
  3. a b c Vaittinen 2008
  4. a b Vehkasalo 2008
  5. http://www.jaamarssi.fi/index.php/salaiset-kansiot/8-main/salaiset-kansiot/14

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]