Islam Euroopassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Islam Euroopassa (2010)

Islam Euroopassa on sekä vanha että uusi uskonto. Vaikka suurin osa Euroopan nykyisistä muslimiyhteisöistä on syntynyt vasta 1900-luvulla, Balkanilla on ollut muslimienemmistöisiä alueita jo satojen vuosien ajan jäänteenä ajasta, jolloin alue kuului Osmanien valtakuntaan. Islam on Euroopan toiseksi suurin uskonto heti kristinuskon jälkeen.[1] Muslimeita oli vuonna 2016 Euroopassa 4,9 % väestöstä. Heidän lukumääränsä kasvaa yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuskeskuksen ennusteen mukaan lukemiin 7,4 –14,0 % vuoteen 2050 mennessä.[2]

Suhteellisesti suurimmat eurooppalaiset muslimiväestöt ovat Albaniassa (61 % vuonna 2011)[3] ja parissa muussa Balkanin maassa. Sen jälkeen tulevat vuoden 2016 tietojen mukaan Bulgaria (11,1 %), Ranska (8,8 %), Ruotsi (8,1 %) ja Belgia (7,6 %). Jos maahanmuutto islamilaisista maista jatkuu normaalisti, suhteellisesti suurimmat muslimiväestöt olisivat ennusteen mukaan vuonna 2050 Ruotsissa (20,5 %), Ranskassa (17,4 %) ja Italiassa (12,4 %). [4]

Uhkakuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisin suuri moskeija rakennettiin 1. maailmansodan jälkeen.

Muslimien lukumäärän kasvu on saanut jotkut eurooppalaiset intellektuellit näkemään siinä vaaran merkkejä. Hollantilainen arabian professori ja europarlamentaarikko Hans Jansen katsoi Hollannin kokemusten pohjalla, että länsimainen sananvapaus on vaarassa. Hän syytti hollantilaisia poliitikkoja ja tiedotusvälineitä alistumisesta islamistien vaatimuksiin.[5]

Synkimmän uhkakuvan esittää Egyptistä paennut juutalainen Gisele Littman, joka kirjoittaa heprealaisella nimimerkillä Bat Ye'or. Hän katsoo, että 1970-luvun öljykriisin jälkeen Euroopan talousyhteisö EEC alistui myötäilemään arabimaailman vaatimuksia. Antautuminen Lähi-idän islamilaisille öljyntuottajavaltioille on johtanut ulkopolitiikassa Israelin arvosteluun. Muissakin kysymyksissä Euroopan valtiot poikkeavat länsimaisia arvoja myös edustavista Yhdysvalloista. Bat Ye'or loi käsitteen "Eurabia" kuvaamaan tätä politiikkaa.[6]

Myös italialainen toimittaja Oriana Fallaci käytti sanaa "Eurabia". Vuonna 2005 hän lausui, että "Eurooppa ei ole enää Eurooppa. Se on Eurabia, islamin siirtomaa, jossa islamilainen invaasio etenee paitsi fyysisesti myös henkisesti. Antautuminen valloittajien edessä on myrkyttänyt demokratian. Tällä on ilmeisiä seurauksia sananvapaudelle ja koko vapauden käsitteelle."[7]

Brittiläinen historioitsija Niall Ferguson näkee Euroopan kehityksessä vaihtoehtoja. On mahdollista, että eurooppalaiset maallistuvat ja luopuvat kristinuskosta samaan aikaan, kun islam saa kasvavan muslimiväestön ansiosta yhä näkyvämmän sijan Euroopassa. Toinen mahdollisuus on äärioikeiston nousu ja rajojen sulkeminen. Kolmas mahdollisuus on islamin maallistuminen ja liberalisoituminen kristinuskon tavoin niin, että molemmat uskonnot löytävät toisensa.[8]

Hans Jansen näki Euroopan pelastuksen ainoastaan islamin maallistumisessa: "Kun oppii tuntemaan muslimeja, voi havaita, että he kaikki eivät usko islamin synkimpiin puoliin - eivätkä itse asiassa islamiin ollenkaan. Uskonnon jättämiselle on olemassa suuri potentiaali." [9]

Toimittaja Tom Kankkonen toteaa, että Saksan turkkilaisten keskuudessa kehitys on vienyt eri suuntiin. Maallistuminen on edennyt, mutta vielä suuremmassa määrin on kasvanut hyvin uskonnollisten muslimien osuus. Kankkonen arvioi, että jos vastakkainasettelu kasvaa, se voi vahvistaa eristäytymistä ja vanhoillisen islamin suosiota muslimien keskuudessa.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pew - Templeton: Global Religious Futures Project ei vl.. Pew Research Center.
  2. Pew Research Center: Europe’s Growing Muslim Population pewforum.org. 29.11.2017.
  3. Krithika Varagur: Albania Gets Religion Politico. 21..10.2019. Pulitzer Center. Viitattu 22.2.2022.
  4. PEW Research Center: Europe’s Growing Muslim Population pewforum.org. 29.11.2017.
  5. Kankkonen, 2008, s. 185–186
  6. Kankkonen, 2008, s. 187–188
  7. Kankkonen, 2008, s. 188
  8. Kankkonen, 2008, s. 190–191
  9. Kankkonen, 2008, s. 191–192
  10. Kankkonen, 2008, s. 223

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.