Ifigeneia Auliissa
| Ifigeneia Auliissa | |
|---|---|
| Ἰφιγένεια ἐν Αὐλίδι | |
 Ifigeneian uhraaminen. Fresko Pompejista, 1. vuosisata jaa. Napolin arkeologinen museo. |
|
| Kirjoittaja | Euripides |
| Kirjoitettu | 408–406 eaa. |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | tragedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Auliin satama ennen Troijan sotaa |
| Kantaesitys | 405 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | kreikkalaisia naisia |
Ifigeneia Auliissa (m.kreik. Ἰφιγένεια ἐν Αὐλίδι, Ifigeneia en Aulidi, lat. Iphigenia Aulidensis tai Iphigenia in Aulide) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia. Sen aiheena on Ifigeneian uhraaminen Auliissa, jotta kreikkalaisten armeija voisi purjehtia Troijan sotaan.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euripides kirjoitti Ifigeneia Auliissa -tragedian Orestes-näytelmän vuonna 408 eaa. ja kuolemansa vuonna 406 eaa. välisenä aikana. Se jäi Euripideen viimeiseksi näytelmäksi. Hänen poikansa (tai veljenpoikansa) Euripides nuorempi järjesti sen kantaesityksen Ateenan Dionysoksen teatterilla kaupunki-Dionysia-juhlilla vuonna 405 eaa. Näytelmä kuului trilogiaan, johon kuuluivat myös tragediat Bakkhantit ja Alkmaion Korintissa. Euripides nuorempi voitti tuolloin Euripideen näytelmillä ensimmäisen palkinnon.[1]
Joidenkin tutkijoiden mukaan osa näytelmän tekstistä on alkuperältään epäaitoa. On mahdollista, että monet eri henkilöt ovat muokanneet tekstiä Euripideen kuoleman jälkeen.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tragedia koostuu 1 629 runosäkeestä.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalaisten laivasto on Auliin satamassa Boiotian rannikolla valmiina purjehtimaan kohti Troijaa. Se ei kuitenkaan voi lähteä matkaan, koska jostakin syystä on täysin tyyntä. Kreikkalaisten sotapäälliköt pyytävät neuvoa näkijä Kalkhaalta, ja tämä kertoo, ettei kyseessä ole pelkkä sääoikku, vaan Artemiin tahto. Tämä pidättää tuulta, koska sotajoukon ylipäällikkö Agamemnon on loukannut häntä.[2]
Kalkhas kertoo päälliköille, että jumalattaren lepyttämiseksi Agamemnonin on uhrattava vanhin tyttärensä Ifigeneia. Agamemnon on kauhuissaan, mutta hänen on otettava vaatimus vakavasti, sillä joukot alkavat jo olla levottomia ja saattavat kapinoida, jos eivät pian pääse sotaan. Agamemnon lähettää viestin puolisolleen Klytaimestralle, ja kehottaa tätä lähettämään Ifigeneian Auliiseen sillä verukkeella, että tämä naitettaisiin Akhilleukselle ennen tämän lähtöä sotaan.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmä alkaa sillä, että Agamemnon kertoo eräälle vanhukselle tietäjän antamasta ohjeesta. Agamemnon epäröi uhraamista, ja lähettää Klytaimestralle toisen viestin, jossa käskee tätä unohtamaan ensimmäisen. Klytaimestra ei kuitenkaan koskaan saa tätä toista viestiä, sillä Agamemnonin mielenmuutoksesta suuttunut Menelaos, Agamemnonin veli, estää sen perillepääsyn. Menelaokselle ei ole kyse pelkästään siitä, että sotaretken tarkoituksena on noutaa hänen vaimonsa Helena takaisin Troijasta, vaan myös siitä, että hän pelkää joukkojen alkavan kapinoida, jos nämä saavat tietää ylipäällikön asettaneen oman perheensä heidän sotakunniansa edelle.[2]
Veljekset väittelevät asiasta, ja lopulta näyttää siltä, että kumpikin saa toisen mielen muuttumaan: Menelaos onkin nyt sitä mieltä, että olisi parempi hajottaa armeija kuin surmauttaa hänen veljentyttärensä, kun taas Agamemnon on valmis uhrauksen suorittamiseen, sillä sanoo armeijan vielä hyökkäävän hänen palatsiinsa Argoksessa ja surmaavan koko hänen perheensä, jos hän ei tee sitä. Samaan aikaan Klytaimestra on jo matkalla kohti Aulista Ifigeneia ja tämän veli Orestes, joka oli vielä pieni lapsi, mukanaan. Tämä tekee päättämisestä vielä vaikeampaa.[2]
Ifigeneia on innoissaan siitä, että tulisi naimaan yhden kreikkalaisten suurimmista sotasankareista. Totuus paljastuu hänelle, samoin kuin hänen äidilleen ja näennäiselle sulhaselle Akhilleukselle, kuitenkin pian heidän saavuttuaan Auliiseen. Akhilleus raivostuu siitä, että häntä on käytetty houkuttimena Agamemnonin suunnitelmassa, ja vannoo puolustavansa Ifigeneiaa, vaikkakin enemmän oman kunniansa kuin viattoman tytön vuoksi. Akhilleuksen ja Agamemnonin välinen konflikti voidaan nähdä esinäytöksenä Iliaan alussa olevasta riidasta heidän välillään. Kun Akhilleus yrittää yllyttää kreikkalaisia uhrausta vastaan, hän saa kuitenkin huomata, että koko sotajoukko — mukaan lukien hänen omat myrmidoninsa — vaativat uhrauksen suorittamista, ja Akhilleus on itsekin vähällä tulla kivitetyksi.[2]
Klytaimestra ja Ifigeneia yrittävät turhaan taivutella Agamemnonia muuttamaan mielensä, mutta tämä katsoo, ettei hänellä ole valinnanvaraa. Kun Akhilleus valmistautuu puolustamaan Ifigeneiaa voimalla, Ifigeneia anelee tätä luopumaan yrityksestä, sillä hän ymmärtää, ettei hänellä ole toivoa. Hän suostuu uhriin, sanoen että mieluummin kuolee sankarillisesti kreikkalaisten pelastajana kuin menee alttarille tahtomattaan. Hän johdattaa kuoron laulamaan hymnin Artemiille samalla kun astuu kohti kuolemaansa. Klytaimestra puolestaan on suunniltaan. Hän toivoo puolisonsa maksavan tekonsa kärsimyksin, mikä ennustelee myöhempiä Aiskhyloksen Oresteiasta tunnettuja tapahtumia.[2]
Näytelmä päättyy säilyneissä käsikirjoituksissa siihen, että sanansaattaja kertoo Ifigeneian vaihtuneen ihmeellisellä tavalla hirveksi juuri sillä hetkellä, kun uhripappi iski veitsen neidon kaulaan. Tämä nähtiin Artemiin tekona, jolla tämä pelasti Ifigeneian:
»[T]e näette varmaan hirven vuorten juoksijan.
Sen Artemis on alttarilleen vaihtanut.
Siis tuon hän ottaa ennemmin kuin ihmisen.
On neito liian kallis teuras liedelleen.
Hän tuohon mielistyy ja myötätuulen suo,
niin että laivat Troijan maahan kiitävät.[3]»
Ifigeneia puolestaan oli ”liitänyt autuaitten maille”.[2] Tätä loppua pidetään nykyisin kuitenkin myöhempänä muutoksena tekstiin. Erään säilyneen katkelman perusteella alkuperäisessä lopussa Artemis mahdollisesti ilmestyi itse Klytaimestralle kertomaan, ettei hänen tytärtään sittenkään uhrattu.
Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräänä näytelmän teemana voidaan nähdä päättömättömyys ja jatkuvat mielenmuutokset. Mieltänsä muuttavat sekä Agamemnon, Menelaos, Ifigeneia että lopulta myös Artemis itse.[1]
Näytelmä voidaan nähdä myös Euripideen kritiikkinä Ateenaa ja sen armeijavaltaa kohtaan. Näytelmän kirjoittamisaikaan oli selvää, että Ateena tulisi häviämään peloponnesolaissodan Spartan johtamaa liittoumaa vastaan, kun taas Euripides itse oli muuttanut suhteellisen rauhalliseen Makedoniaan. Näytelmä ilmaisee tavallaan Euripideen pessimismiä sitä kohtaan, osaavatko ateenalaiset enää elää oikeudenmukaisesti ja inhimillistä myötätuntoa tuntien.[1]
Ajatus Ifigeneian uhraamisesta voi olla muistuma siitä, että mykeneläiseen uskontoon kuului ihmisuhreja.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Mastin, Luke: Iphigenia at Aulis Classical Literature. Viitattu 11.12.2017.
- ↑ a b c d e f g Euripides: Ifigeneia Auliissa 1–1629.
- ↑ Euripides: Ifigeneia Auliissa 1592–1597. Suomennos K. V. L. Jalkanen.
- ↑ Castleden, Rodney: The Mycenaeans, s. 175. Peoples of the Ancient World. Routledge, 2005. ISBN 1134227817. Teoksen verkkoversio.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euripides: Ifigeneia Auliissa. Teoksessa Euripides: Medeia. Ifigeneia Auliissa. (Medeia; Ifigeneia en Aulidi.) Suomentaneet Otto Manninen, K. V. L. Jalkanen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot. Porvoo Helsinki: WSOY, 1966.
- Euripides: Ifigeneia Auliissa. Teoksessa Euripides: Medeia. Ifigeneia Auliissa. (Medeia; Ifigeneia en Aulidi.) Suomentaneet Otto Manninen, K. V. L. Jalkanen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot. 2. painos (1. painos 1966). Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-01465-6.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euripides: Iphigenia Aulidensis. Teoksessa Euripidis fabulae. Vol. III (Helena, Phoenissae, Orestes, Bacchae, Iphigenia Aulidensis, Rhesus) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1994. ISBN 978-0-19-814595-0. Kreikankielinen alkuteksti.
- Euripides: Iphigenia at Aulis. Teoksessa Bacchae. Iphigenia at Aulis. Rhesus. Euripides Volume VI. Loeb Classical Library 495. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003. ISBN 9780674996014. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
- Michelakis, Pantelis: Euripides: Iphigenia at Aulis. Duckworth companions to Greek and Roman tragedy. Duckworth, 2006. ISBN 0715629948. Englanninkielinen käännös ja kommentaari.
- Morwood, James & Collard, Christopher (toim.): Euripides: Iphigenia at Aulis. Aris and Phillips Classical Texts. Liverpool University Press, 2017. ISBN 1911226460. Englanninkielinen käännös ja kommentaari.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ifigeneia Auliissa Wikimedia Commonsissa
- Εὐριπίδης: Ιφιγένεια εν Αυλίδι. Wikisource. (kreikaksi)
- Euripides: Iphigeneia at Aulis. Wikisource. (englanniksi)
- Euripides: Iphigeneia at Aulis. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
| Säilyneet |
Alkestis · Andromakhe · Bakkhantit · Elektra · Foinikian naiset · Hekabe · Helena · Herakleen lapset · Herakles · Hippolytos · Ifigeneia Auliissa · Ifigeneia taurien mailla · Ion · Kyklooppi · Medeia · Orestes · Troijan naiset · Turvananojat · (Rhesos) |
|---|---|
| Kadonneita ja katkelmallisia |