Ion (Euripides)

Ion
Ἴων
Kirjoittaja	Euripides
Alkuperäiskieli	muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji	tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika	Apollonin temppelin edusta Delfoissa
Kantaesitys	n. 414–412 eaa.
Kantaesityspaikka	Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt	Hermes Ion Kreusa Ksuthos vanha miespalvelija Kreusan palvelija Apollonin papitar Athene
Kuoro	Kreusan palvelijattaria
Infobox OK

Ion (m.kreik. Ἴων, Iōn) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, joka kertoo, kuinka orvoksi jäänyt Ion lopulta löytää vanhempansa.

Historia

Euripideen Ionin tarkkaa ajoitusta ei tunneta, ei myöskään sitä, mihin tragediatrilogiaan se kuului. Todennäköisesti sen kantaesitys oli noin vuonna 414–412 eaa. Usein vuodeksi mainitaan 412 eaa., joka on ainakin ehdoton takaraja. Näytelmä muistuttaa jossakin määrin Euripideen samoihin aikoihin kirjoittamia tragedioita Helena ja Ifigeneia taurien mailla.

Sisältö

Näytelmä sijoittuu Apollonin temppelin edustalle Delfoissa ja koostuu 1 622 runosäkeestä.

Tausta

Kreusa on Ateenan kuninkaan Erekhtheuksen tytär. Hänen ollessaan nuori Apollon raiskasi hänet Akropoliin pohjoisrinteessä sijaitsevassa Apollon Hypoakraioksen luolassa, ja hän synnytti pojan, Ionin, jonka jätti heitteille. Kaikki tämä tapahtui salassa. Monta vuotta myöhemmin Kreusa on lapsensaanti-iän lopulla, eikä ole onnistunut saamaan lapsia aviomiehensä Ksuthoksen kanssa. Niinpä he matkustavat Delfoihin saadakseen jonkun merkin Delfoin oraakkelilta.

Juoni

Näytelmä alkaa sillä, että Hermes kertoo, kuinka Apollon makasi Kreusan luolassa Akropoliin rinteessä. Apollon auttoi Kreusaa salaamaan raskauden isältään. Lopulta Kreusa synnytti pojan, jonka jätti koriin eräiden muistoesineiden kanssa, ajatellen petojen syövän tämän. Apollon lähetti Hermeen viemään pojan Delfoihin, jossa poika kasvoi temppelin palvelijaksi. Sillä välin Kreusa naisettiin muukalaiselle, Ksuthokselle, joka oli auttanut ateenalaisia sodassa khalkislaisia vastaan.

Ksuthos ja Kreusa ovat tulleet Delfoihin kysymään, voivatko he saada lapsia. Hermes kertoo, että Apollon antaisi pojan, jonka nimeksi kerrotaan kohta Ion, Ksuthokselle. Tämä vie pojan kotiin Ateenaan, missä Kreusa lopulta tunnistaa hänet.

Hermes astuu temppelille Ionin saapuessa paikalle aloittaakseen aamuaskareensa. Kun Ion lakaisee temppelin portaita laakerinlehväluudalla, hän laulaa ylistystä jumalalle, joka oli hänelle kuin isä. Linnut keskeyttävät hänen haaveilunsa, ja hän hätistelee ne pois jousellaan, vaikkakin katuu sitä hieman.

Kuoro, joka koostuu ateenalaisista neidosta, saapuu temppelille ja ihastelee sen veistoskoristeluja, jotka kuvaavat muinaisia taruja. He esittelevät itsensä Ionille, kertoen olevansa Ateenan hallitsijoiden palvelijattaria, ja osoittavat jo kohta valtiatartaan Kreusaa, joka astuu temppelille.

Delfoin Apollonin temppelin rauniot.

Kreusa esittelee itsensä kertoen olevansa Erektheuksen tytär. Ion vaikuttuu, sillä hän tuntee Kreusan sukuun liittyvät vanhat tarinat. Ionin viaton maininta Akropoliin kallioista hätkähdyttää Kreusaa, mutta hän ei kerro mitään menneisyydestään. Kreusa kertoo naineensa muukalaisen, Ksuthoksen, joka sai hänet autettuaan ateenalaisia taistelussa. He ovat tulleet Delfoihin kysyäkseen lapsensaannista. Ion esittelee itsensä kertoen olevansa orpo orja, jonka toi Delfoihin Apollonin papitar. Kun Kreusa kysyy, onko Ion koskaan yrittänyt löytää äitiään, Ion vastaa, ettei hänellä ole äidistään mitään tuntomerkkejä.

Kreusa liikuttuu ja kertoo, että oli tullut kysymään oraakkelilta neuvoa ”ystävän” puolesta. Tällä ystävällä oli Apollonin kanssa lapsi, jonka hän oli hylännyt. Hän on tullut kysymään, onko lapsi vielä elossa. Kreusa sanoo myös, että lapsen pitäisi olla nyt suunnilleen Ionin ikäinen. Ion kehottaa Kreusaa unohtamaan kysymyksensä, sillä kukaan ei uskaltaisi syyttää Apollonia sellaisesta teosta hänen omassa temppelissään. Kreusa näkee Ksuthoksen tulevan, ja pyytää Ionia olemaan paljastamatta mitään siitä, mitä he ovat puhuneet.

Ksuthos saapuu ja kertoo olevansa luottavainen siihen, että he saavat oraakkelilta hyviä uutisia. Hän lähettää Kreusan laakerinlehtien kanssa kiertämään ulompia alttareita, ja astuu itse temppeliin. Heidän mentyään Ion kysyy, kuinka jumalat, jotka itse rankaisevat pahaa tehneitä ihmisiä, voivat itse syyllistyä pahoihin tekoihin. Ennen kun lopettelee askareensa, hän neuvoo suuttuneena jumalia olemaan makaamatta kuolevaisten naisten kanssa vain siksi, että kykenevät siihen.

Kun Ksuthos on temppelissä, Kreusan palvelijattarista koostuva kuoro rukoilee Athenea ja Artemista, muistuttaen lasten saannin ja kasvattamisen iloista. He palauttavat mieliin kertomukset Kekropsin ja Aglauroksen tyttäristä, päätellen, että jumalten kuolevaisten kanssa saamille lapsille on määrätty huono kohtalo.

Ion palaa samalla kun Ksuthos astuu ulos temppelistä. Ksuthos kutsuu nuorukaista ”pojakseen” ja syleilee häntä. Ion on varuillaan ja jopa vetää esiin jousensa. Ksuthos selittää jumalan kertoneen hänelle, että ensimmäinen ihminen jonka hän näkisi temppelistä ulos astuessaan olisi hänen poikansa. Kun Ion kysyy, kuka hänen äitinsä sitten on, Ksuthos sanoo, että ehkä se oli joku jonka hän tapasi Bakkhoksen juhlilla. Ion hyväksyy Ksuthoksen isäkseen ja haikailee äitiään, jonka haluaisi tavata.

Kreusan palvelijattaret toivovat, että Kreusa voisi liittyä iloon. Ksuthos ehdottaa, että Ion tulisi hänen kanssaan Ateenaan, mutta Ion ei ole halukas olemaan ”vierasmaalaisen isän äpäräpoika”. Hän vertaa kuninkaiden onnea ulkokuoreen, jonka taakse kätkeytyvät pelko ja epäily, ja sanoo olevansa mieluummin temppelin palvelija. Ksuthos kuitenkin haluaa Ionin Ateenaan vieraakseen. Kun aika olisi oikea, hän järjestäisi Ionin perillisekseen. Ksuthos antaa pojalle nimen ”Ion”, koska tapasi hänet ”tullessaan ulos”, ja kehottaa tätä järjestämään juhlat Delfoista lähtönsä kunniaksi. Ion suostuu vastahakoisesti lähtemään Ateenaan, mutta haikailee edelleen äitiään, ja samalla pelkää saavansa huonon vastaanoton kaupungissa. Kuoro epäilee petosta ja rukoilee Ksuthoksen ja Ionin kuolemaa, pitäen näitä tungettelijoina.

Kreusa palaa temppelin portille mukanaan isänsä vanhempi opettaja. Hän alkaa epäillä jonkin olevan pielessä, ja painostaa palvelijattariaan kertomaan, mistä on kyse. Kuoro paljastaa, että Apollon antoi Ionin pojaksi Ksuthokselle, kun taas Kreusa jäisi lapsettomaksi. Vanha opettaja arvelee Ksuthoksen oivaltaneen jo aiemmin, että Kreusa on hedelmätön, siittäneen lapsen jonkun orjan kanssa ja antaneen tämän jollekin delfoilaiselle kasvatettavaksi. Opettaja neuvoo Kreusaa, ettei tämän tule sallia sitä, että muukalaisen äpäräpoika perisi kruunun. Sen sijaan Kreusan tulisi surmata miehensä ja tämän poika petoksen ehkäisemiseksi. Opettaja tarjoutuu auttamaan tässä. Myös palvelijattaret lupaavat apuaan.

Koska Kreusan toiveet Apollonia kohtaan ovat murskautuneet, hän paljastaa lopulta yksinlaulussa, mitä jumala teki hänelle. Kreusa kertoo, kuinka Apollon tuli hänen luokseen, kun hän oli poimimassa kukkia – loistava jumala, joka otti häntä vyötäisiltä ja vei hänet luolaan hänen huutaessa äitiään. Hän kertoo tulleensa vietellyksi, ja tunnustaa oman osansa tässä. Hän synnytti pojan ja jätti tämän luolaan toivoen, että jumala pelastaisi tämän. Nyt hän ymmärtää, että Apollon on hylännyt hänet ja heidän poikansa kokonaan.

Hermes, Athene ja Apollon.

Opettaja neuvoo Kreusaa kostamaan polttamalla Apollonin temppeli, mutta Kreusa kieltäytyy. Kun hän kieltäytyy myös surmaamasta miestään, opettaja kehottaa häntä surmaamaan ainakin pojan. Tähän Kreusa suostuu, sanoen, että hänellä on kaksi pisaraa Gorgon verta, jonka Erikhthonios sai Athenelta. Yksi pisara surmaa ja toinen parantaa. Hän antaa surmaavan pisaran opettajalle Ionin myrkyttämiseksi jäähyväisjuhlissa. Sitten he lähtevät omille teilleen.

Kuoro rukoilee juonen onnistumista, peläten, että Kreusa epäonnistuessaan surmaisi itsensä ennemmin kuin sallisi vieraan nousta valtaan Ateenassa. Kuoro myös tuomitsee Apollonin kiittämättömyyden, kun tämä on suosinut Ksuthosta heidän valtiattarensa Kreusan sijasta.

Sanansaattaja saapuu ja kertoo, että juoni on epäonnistunut, ja että vihaiset delfoilaiset etsivät nyt Kreusaa kivittääkseen hänet kuoliaaksi. Sanansaattaja kuvaa, kuinka Ksuthos järjesti Ionille lähtiäisjuhlat teltassa, ja lähti itse suorittamaan uhritoimitusta. Vanha opettaja soluttautui väkijoukkoon ja esitti viinintarjoilijaa, ja livautti myrkyn Ionin maljaan kuten oli suunniteltu. Juuri kun juhlaväki aikoi juoda maljoistaan, joku teki pahaenteisen huomautuksen, ja Ion kehotti kaatamaan viinit juomauhreiksi maahan. Kun kyyhkyset joivat maahankaadetut viinit, kaikki muut jäivät henkiin, paitsi kyyhky joka joi Ionille tarkoitetun viinin. Kyseinen lintu kuoli suurissa tuskissa ja paljasti juonen. Ion otti opettajan kiinni ja sai tämän tunnustamaan. Sitten hän nostatti murhasyytteen Kreusaa vastaan nopeasi kokoon kyhätyssä delfoilaisten neuvostossa. Nyt koko kaupunki etsi Kreusaa. Kuoro ennustelee laulussaan kuolemaa delfoilaisen väkijoukon käsissä.

Kreusa saapuu ja kertoo, että delfoilaiset ajavat häntä takaa. Hän hakee palvelijattariensa neuvosta turvaa Apollonin alttarilta juuri kun Ion saapuu miekka kädessään. Kumpikin syyttää toista petoksesta: Ion sanoo Kreusan yrittäneen murhata hänet, ja Kreusa sanoo puolestaan, että Ion on yrittänyt syöstä vallasta hänen isiensä huoneen ja suvun.

Kun Ion niskoittelee alttarilta turvaa hakevia suojelevaa lakia vastaan, Pythia-papitar astuu ulos temppelistä. Papitar neuvoo Ionia lähtemään Ateenaan isänsä kanssa ja näyttää korin, jossa poika aikanaan löydettiin. Hän on pitänyt sen salassa kaikki nämä vuodet, mutta nyt kun Ionin isä on paljastunut, hän voi antaa sen Ionille, jotta tämä voisi löytää äitinsä. Ion vannoo matkustavansa läpi koko Aasian ja Euroopan löytääkseen äitinsä. Pythia kehottaa aloittamaan etsinnän Delfoista. Ion katsoo koria ja hämmästelee, ettei siinä näy merkkejä ikääntymisestä. Kun Kreusa näkee korin, hän ymmärtää heti, että Ion on hänen poikansa. Hän astuu pois alttarilta syleilläkseen poikaansa, vaikka vaarantaakin samalla oman henkensä. Kreusa kertoo Ionille olevansa hänen äitinsä, mutta Ion syyttää hänen valehtelevan ja haastaa hänet kertomaan, mitä korissa on. Kreusa kertoo, että korissa on keskenjäänyt kudontatyö, jonka keskellä on gorgo, jota reunustavat käärmeet kuin aigiksessa; kaksi kultaista käärmettä Erikhthonioksen muistoksi; sekä oliivinlehväseppele, jonka pitäisi edelleen olla vihreä. Ion vakuuttuu ja vastaa äitinsä halaukseen.

Ion kysyy Kreusalta, kuka hänen isänsä on. Kreusa kertoo lievää häpeää tuntien, että hän on Apollonin poika. Ion kysyy, josko hänen isänsä oli kuitenkin kuolevainen, ja Kreusa vain keksi kertomuksen Apollonista. Jumala itsehän oli sanonut, että hänen isänsä oli Ksuthos. Ion aikoo astua sisään temppeliin ajatellen, että vain Apollon itse voi kertoa totuuden. Athene-jumalatar kuitenkin ilmestyy temppelin katolle ja pysäyttää hänet. Jumalatar selittää, että Apollon katsoi parhaaksi olla näyttäytymättä itse, jotta häntä ei syytettäisi tapahtumista, ja lähetti Athenen sijaansa kertomaan Ionille, että on hänen isänsä ja Kreusa on hänen äitinsä. Athene kertoo myös, että Apollon saattoi heidät yhteen tarkoituksella, jotta Ion saisi paikan ylhäisessä suvussa.

Apollon oli suunnitellut, että totuus paljastuisi Ionille vasta Ateenassa, mutta koska juoni tuli ilmi, hän päätti paljastaa salaisuuden jo täällä estääkseen ketään surmaamasta toistaan. Kreusaa Athene kehottaa nostamaan pojan aikanaan Ateenan valtaistuimelle, jossa hänestä tulisi kuuluisa koko Kreikassa. Hän ja hänen velipuolensa perustaisivat joonialaisten, doorilaisten ja akhaijien heimot. Lopuksi hän kieltää vielä kertomasta totuutta Ksuthokselle, jotta tämä pitäisi Ionia edelleen omana poikanaan.

Ion vakuuttuu Athenen sanoista. Kreusa ylistää Apollonia, koska tämä antoi hänen poikansa takaisin. Athene sanoo, että jumalat voivat olla hitaita toimimaan, mutta näyttävät voimansa lopulta.

Tulkintoja

Euripideen Ionia on luonnehdittu yhdeksi kirjoittajansa romanttisista tragedioista tai jopa tragikomedioista, sillä siinä on onnellinen loppu. Näytelmä kertoo jälleen yhden muunnelman tyypillisestä myyttiaiheesta, jossa ylhäistä alkuperää oleva lapsi on hylätty, kasvanut kaukana kotoaan ja lopulta tunnistetaan ja nousee taustansa oikeuttamaan asemaan. Näytelmän juoni on suhteellisen monimutkainen, mutta lopun deus ex machina -ratkaisu on Euripideelle tyypillinen ja melko pinnallinen.

Tragedia on esimerkki siitä, kuinka Euripides hyödynsi vähemmän tunnettuja myyttejä ja keksi niihin uusia käänteitä. Näytelmä yhdistelee useita eri myyttejä, jotka liittyvät Ateenan perustamiseen sekä Kreusan, Ionin ja Ksuthoksen taustoihin, jotka olivat hyvin epäselviä jo Euripideen omana aikana. Eräänä keskeisenä teemana tragediassa voidaan nähdä etninen puhtaus ja sen varjeleminen sekä ajatus ateenalaisten autoktoonisuudesta. Ateenalaiset eivät aina olleet ylpeitä siitä, että joonialaisina periytyivät Ionista, joka oli Ksuthoksen kautta vierasta syntyperää ja samalla vieläpä nuorempaa alkuperää kuin doorilaiset spartalaiset, ateenalaisten pahimmat kilpailijat. Euripideen luoma versio antaa Ionille paremman taustan: nyt tämä onkin autoktooninen ateenalainen ja varhaisempaa syntyperää.

Apollonin näytelmä esittää raiskaajana, valehtelijana ja huijarina. Erään ehdotuksen mukaan näytelmän tarkoituksena olisi hyökätä Apollonia ja Delfoin oraakkelia vastaan. Ainakin jumalten esittäminen erehtyväisinä oli tyypillistä Euripideelle, päin vastoin kuin hurskaammille Aiskhylokselle ja Sofokleelle.

Kirjallisuutta

Tekstilaitoksia ja käännöksiä

• Euripides: Ion. Teoksessa Euripidis fabulae. Vol. II (Sup., El., Her., Tro., Iph.Tau., Ion) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1981. ISBN 978-0-19-814590-5. Kreikankielinen alkuteksti.
• Euripides: Ion. Teoksessa Euripides: Trojan Women. Iphigenia among the Taurians. Ion. Edited and translated by David Kovacs. Loeb Classical Library 10. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1999. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
• Euripides: Ion: Edition and Commentary. Toim. Gunther Martin. Texte und Kommentare, nide 58. Walter de Gruyter GmbH & Co KG, 2018. ISBN 9783110523591. Kreikankielinen alkuteksti ja kommentaari.
• Euripides: Ion. Toim. John C. Gibert. Cambridge Greek and Latin Classics. Cambridge University Press, 2019. ISBN 9781108627412.

Aiheesta muualla

• Εὐριπίδης: Ἴων. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
• Euripides: Ion. Wikisource. (englanniksi)
• Euripides: Ion. Perseus. (muinaiskreikaksi)
• Euripides: Ion. Perseus. (englanniksi)

Euripideen näytelmät