Hippolytos (Euripides)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hippolytos
Ἱππόλυτος
Hippolytoksen kuolema. Lawrence Alma-Tadema, 1860.
Hippolytoksen kuolema. Lawrence Alma-Tadema, 1860.
Kirjoittaja Euripides
Alkuperäiskieli muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika Troizen
Kantaesitys 428 eaa.
Kantaesityspaikka Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt
  • Theseus, Ateenan ja Troizenin kuningas
  • Faidra, Theseuksen puoliso
  • Hippolytos, Theseuksen avioton poika
  • Afrodite, jumalatar
  • Artemis, jumalatar
  • vanha orja
  • Faidran vanha hoitajatar
  • Hippolytoksen metsästystovereita ja palvelija
  • Kuoro Troizenin naisia

    Hippolytos (m.kreik. Ἱππόλυτος, lat. Hippolytus) on Euripideen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia. Sen aiheena on myytti, jossa Thesuksen puoliso Faidra rakastuu poikapuoleensa Hippolytokseen, mikä johtaa kummankin kuolemaan.[1]

    Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Euripideen Hippolytoksen kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla kaupunki-Dionysia-juhlassa vuonna 428 eaa. Se voitti ensimmäisen palkinnon osana tragediatrilogiaa.[1]

    Euripides käsitteli todennäköisesti samaa aihetta jo aikaisemmissa tragedioissaan Verhottu Hippolytos (Hippolytos Kalyptomenos) ja Kruunattu Hippolytos (Hippolytos Stefanoforos), jotka kummatkin ovat kadonneet. Nykyaikaan säilynyt Hippolytos oli siis hänen kolmas versionsa samasta myytistä. Euripides ilmeisesti paranteli juonenkehittelyä näytelmien saaman vastaanoton perusteella. Kadonneissa näytelmissä Faidra esitettiin ilmeisesti hyökkäävämpänä ja enemmän halunsa orjana, kun taas säilyneessä versiossa henkilöhahmojen käsittely on tasapuolisempaa ja hienostuneempaa, ja Faidra esitetään siveellisempänä.[1]

    Sama myytti on aiheena myös Seneca nuoremman latinankielisessä tragediassa Faidra (Phaedra).

    Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Tragedia koostuu 1 466 runosäkeestä.[1]

    Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Näytelmä sijoittuu Troizeniin, Peloponnesoksen koillisrannikolla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä elää Hippolytos, joka on Ateenan kuninkaan Theseuksen avioton poika tämän suhteesta amatsonien kuningatar Hippolyten kanssa. Hippolytos on elänyt lapsesta saakka Troizenin kuninkaan Pittheuksen kasvatettavana. Theseus ja tämän puoliso Faidra, Hippolytoksen äitipuoli, puolestaan asuvat Ateenassa. Nyt he ovat kuitenkin väliaikaisesti Troizenissa, koska Theseus on valinnut vuoden kestävän vapaaehtoisen maanpaon surmattuaan sukulaisensa.[2]

    Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Näytelmä alkaa sillä, että rakkaudenjumalatar Afrodite kertoo Hippolytoksen vannoneen siveysvalan, sillä tämä ”halveksii rakkautta eikä halua avioliittoon”, ja kieltäytyy siksi kunnioittamasta jumalatarta. Sen sijaan Hippolytos palvelee siveää metsästyksenjumalatar Artemista. Tämän vuoksi Afrodite suunnittelee kostoa Hippolytokselle. Jumalatar kertoo valmistelleensa kostoa kauan, sillä jo kaksi vuotta aiemmin, kun Hippolytos oli ollut käymässä Ateenassa, hän oli saattanut Faidran rakastumaan poikaan.[2]

    Hippolytos astuu näyttämölle ja osoittaa kunnioitustaan Artemiin kuvapatsaalle. Palvelija varoittaa häntä loukkaamasta Afroditea, mutta Hippolytos kieltäytyy kuuntelemasta varoituksia.[2]

    Pukusuunnitelma Hippolytoksen esitykseen vuodelta 1902.

    Kuoro (khoros), joka koostuu Troizenin nuorista aviovaimoista, saapuu näyttämölle ja kuvaa laulussaan, kuinka Faidra ei ole saanut nukuttua ja syötyä kolmeen päivään. Faidra saapuu paikalle hoitajan kanssa. Keskustelun jälkeen hän lopulta tunnustaa sairautensa syyn: hän on rakastunut Hippolytokseen. Hoitaja ja kuoro ovat järkyttyneitä. Faidra selittää, että hänen täytyy näännyttää itsensä ja kuolla kunniansa säilyttäen. Hoitaja toipuu alun järkytyksestään ja sanoo, että hänellä on taikakeino Faidran parantamiseksi. Sivummalla hän kuitenkin esittää toisenlaisen suunnitelman. Kuoro laulaa rakkaudesta:[2]

    »Rakkaus, Rakkaus,
    sinä joka saat kaipuun hohtamaan ihmisten silmissä,
    sinä joka vuodatat ihanan valon uhriesi sydämeen,
    älä tule luokseni liian väkevänä,
    älä tuo minulle onnettomuutta.
    Sillä ei tulen loiste eikä tähtien valo
    kiidä yhtä kauas kuin Afroditen nuoli

    kun sen ampuu Rakkaus, Zeuksen poika.[3]»

    Pukusuunnitelma Hippolytoksen esitykseen vuodelta 1902.

    Hoitaja menee Hippolytoksen luo, vannottaa tätä olemaan kertomatta kenellekään, ja sen jälkeen paljastaa Faidran rakastuneen tähän. Hän myös ehdottaa, että Hippolytos myöntyisi Faidran tunteisiin. Hippolytos kuitenkin raivostuu ja uhkaa kertoa kaiken isälleen Theseukselle heti kun tämä saapuu. Faidra ymmärtää kaiken menneen pieleen. Hän vannottaa kuoroa pitämään salaisuuden, menee sisään ja hirttää itsensä.[4]

    Theseus palaa ja löytää vaimonsa kuolleen ruumiin. Koska kuoro on vannonut pitävänsä salaisuuden, se ei voi kertoa Theseukselle syytä, miksi Faidra surmasi itsensä. Theseus löytää ruumiin luota kirjeen, jossa Faidra väittää, että Hippolytos raiskasi hänet. Theseus raivostuu ja kiroaa poikansa kuolemaan tai ainakin maanpakoon. Kirouksen toteuttamiseksi hän kutsuu isänsä Poseidonin, joka on luvannut toteuttaa kolme poikansa toivetta. Hippolytos saapuu ja vakuuttelee syyttömyyttään, mutta hänkään ei voi kertoa koko totuutta, koska on vannonut pitävänsä salaisuuden. Theseus ajaa poikansa pois maasta, ja kuoro valittaa tämän kohtaloa.[4]

    Jonkin ajan päästä sanansaattaja tuo Theseukselle tiedon Hippolytoksen kohtalosta. Hippolytos oli vaunuissaan matkalla pois maasta, kun merestä syöksyi härkä, joka pelästytti hevoset (mikä on selvä viittaus Poseidonin toimintaan). Hippolytos raahautui vaunujen perässä ja vaikutti kuolleen tai ainakin loukkaantuneen vakavasti. Sanansaattaja myös sanoo pojan olleen syytön, mutta Theseus ei usko tätä. Sen sijaan hän on iloinen, että Hippolytos kärsii ja on kuolemaisillaan.[4]

    Jumalatar Artemis saapuu ja raivoaa Theseukselle siitä, että tämä on surmannut oman poikansa. Jumalatar kertoo tälle totuuden: Faidra oli valehdellut, mitään raiskausta ei ollut ja poika oli syytön. Theseus järkyttyy paljastuksesta. Hippolytos kannetaan paikalle kuolemaisillaan. Tämä ehtii antaa Theseukselle anteeksi, ja isä ja poika vaihtavat ystävällisiä sanoja. Lopussa Hippolytos kuolee.[4]

    Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Näytelmän teemoina voidaan nähdä muun muassa henkilökohtaisten halujen ja yhteisön sääntöjen välinen ristiriita, epätoivottu rakkaus, liian hätäisten päätösten vaarallisuus, jumalten epämiellyttävät luonteenpiirteet sekä sen esilletuominen, ettei vannottuja valoja välttämättä kannata pitää jokaisessa tilanteessa.[1]

    Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    1. a b c d e Mastin, Luke: Hippolytus Classical Literature. Viitattu 11.12.2017.
    2. a b c d Euripides: Hippolytos 1–524.
    3. Euripides: Hippolytos 525–532. Suomennos Maarit Kaimio.
    4. a b c d Euripides: Hippolytos 533–1466.

    Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Euripides: Hippolytos. Teoksessa Euripides: Hippolytos. Troijan naiset. (Hippolytos; Troades). Suomentanut Maarit Kaimio. Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-071-X.

    Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Euripides: Hippolytus. Teoksessa Euripidis fabulae. Vol. I (Cyc., Alc., Med., Heracl., Hip., And., Hec.) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1984. ISBN 978-0-19-814594-3. Kreikankielinen alkuteksti.
    • Euripides: Hippolytus. Teoksessa Euripides: Children of Heracles. Hippolytus. Andromache. Hecuba. Euripides Volume II. Käännös David Kovacs. Loeb Classical Library 484. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1995. ISBN 9780674995338. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

    Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Gieseler, Christina: Euripides' Hippolytus - Hippolytus as a Male Amazon?. GRIN Verlag, 2010. ISBN 3640592999.
    • A Study Guide for Euripides's "Hippolytus". Drama For Students. Cengage Learning Gale, 2016. ISBN 1410348083.

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]