Rhesos (Euripides)
| Rhesos | |
|---|---|
| Ῥῆσος | |
 Odysseus ja Diomedes varastavat Rhesoksen hevoset. |
|
| Kirjoittaja | Euripides tai epäperäinen |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | tragedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Hektorin teltta Troijan muurien edustalla Troijan sodan aikaan |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | troijalaisia vartiomiehiä |
Rhesos (m.kreik. Ῥῆσος, Rhēsos, lat. Rhesus) on Euripideen nimiin laitettu mutta oletettavasti epäperäinen antiikin kreikkalainen tragedia, jonka aiheena on Rhesoksen surma ja hänen hevostensa varastaminen Troijan sodan aikaan.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tragedia Rhesos on säilynyt Euripideen aitojen tragedioiden käsikirjoitusten joukossa, mutta nykyisin sitä pidetään mitä todennäköisimmin epäperäisenä.[1] Ei ole kuitenkaan tietoa, kuka sen olisi kirjoittanut, jos kyseessä ei ollut Euripides. Asiaa mutkistaa se, että jo ateenalaisissa näytelmäluetteloissa (didaskaliai) esiintyy samanniminen tragedia Euripideen esittämien näytelmien joukossa, ja aleksandrialaiset tekstikriitikot lainaavat näytelmästä osia ”Euripideen Rhesoksena”. Toisaalta jo teoksen varhaisessa johdannossa esitetään epäilys sen aitoudesta muun muassa sen Euripideelle jossain määrin vieraan tyylin vuoksi. Lisäksi näytelmän alusta tunnettiin jopa kolme eri versiota.[2]
Näytelmän synnystä on useita teorioita. Erään tulkinnan mukaan tyyli muistuttaa nuoren kirjailijan tyyliä, joka jäljittelee Aiskhylosta mutta käyttää Euripideelle ominaisia ilmauksia sekä lainaa myös Sofokleelta. Sitä on ehdotettu esimerkiksi Euripideen nuoruudentyöksi ja/tai Eudipides nuoremman tekemäksi tai muokkaamaksi ja uudelleenesittämäksi. Näin se olisi kirjoitettu 400- tai 300-luvulla eaa. Joskus näytelmä on ajoitettu kirjoitetuksi vasta hellenistisellä kaudella tarkoituksellisesti vanhaa jäljitteleväksi.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmä on suhteellisen lyhyt ja koostuu 996 runosäkeestä. Sen nimihenkilö Rhesos on Traakian kuningas, joka saapuu Troijaan auttaakseen troijalaisia sodassa.[1] Tragedian kuoro koostuu troijalaisista vartiomiehistä.
Näytelmän juoni perustuu Doloneiaan, joka muodostaa nykyisin Homeroksen Iliaan kymmenennen kirjan, mutta on aiemmin ollut erillinen eeppinen rapsodia. Joissakin kohdissa kirjailija vaikuttaa seuraavan sen varhaisempaa versiota, joka poikkeaa jonkin verran Iliaassa olevasta.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Troijalaiset vartiomiehet, jotka ovat varuillaan epäilyttävän vihollistoiminnan varalta, havaitsevat keskellä yötä, että kaupungin edustalle leiriytyneiden kreikkalaisten leirissä palaa paljon tulia. Vartijat ilmoittavat tästä Hektorille, joka on vähällä määrätä yleisen liikekannallepanon. Aineias kuitenkin saa hänet ymmärtämään, kuinka varomatonta tämä olisi. Aineias sanoo, että olisi parempi lähettää vakoilija kreikkalaisten sotaleiriin katsomaan, mitä vihollinen aikoo tehdä. Dolon ilmoittautuu vapaaehtoiseksi vakoilemaan kreikkalaisia, jos saisi itselleen Akhilleuksen hevoset sitten kun sota on voitettu. Hektor hyväksyy sopimuksen ja lähettää hänet matkaan. Dolon pukeutuu sudennahkaan ja aikoo huijata kreikkalaisia kulkemalla nelinkontin.[3]
Rhesos, naapurimaan Traakian kuningas, saapuu auttamaan troijalaisia pian Dolonin lähdön jälkeen. Hektor moittii häntä siitä, että hän tuli apuun niin monta vuotta myöhässä, mutta päättää, että parempi myöhään kuin milloinkaan. Rhesos sanoo aikoneensa tulla apuun aiemmin, mutta häntä pidätteli skyyttien samanaikainen hyökkäys hänen kotimaahansa.[3]
Sillä välin Odysseus ja Diomedes, jotka olivat matkalla kreikkalaisten puolelta kohti Troijaa, kohtaavat Dolonin ja surmaavat hänet. Kun he saapuvat troijalaisten varustuksille aikomuksenaan surmata Hektor, Athene puuttuu asiaan ja ohjaa heidät sen sijaan Rhesoksen makuupaikkaan, ja kertoo, ettei tarkoitus ole, että he surmaisivat Hektorin. Diomedes surmaa Rhesoksen sillä välin kun Odysseus varastaa tämän arvokkaat hevoset. Rhesoksen miesten parissa alkaa levitä huhu, että teko oli sisäpiirityötä ja että Hektor oli siihen syyllinen.[3]
Hektor saapuu ja syyttää vartiomiehiä, sillä teon viekkaus paljastaa, ettei todellinen syyllinen voinut olla kukaan muu kuin Odysseus. Rhesoksen äiti, yksi yhdeksästä muusasta, saapuu ja syyttää kaikkia osallisia: Odysseusta, Diomedestä ja Athenea. Hän myös ilmoittaa Rhesoksen herättämisestä takaisin eloon. Tästä tulisi kuolematon, tosin hänet lähetettäisiin elämään luolassa.[3]
Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iliaaseen verrattuna Euripideen nimiin laitetussa versiossa Dolonin rooli on pienempi ja jää taka-alalle, siinä missä Rhesoksesta kerrotaan paljon enemmän, ja samalla keskitytään troijalaisten reaktioihin tämän murhaa kohtaan. Näytelmän loppuratkaisu on deus ex machina, joka oli tyypillinen Euripideen aidoissakin näytelmissä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euripides: Rhesos. Suomentanut Tua Korhonen. Teoksessa Euripides: Alkestis, Foinikian naiset, Turvananojat, Hekabe, Andromakhe, Rhesos. Suomennos Liisa Kaski, Tua Korhonen ja Vesa Vahtikari. Teos, 2020. ISBN 978-952-363-040-6.
Tekstilaitoksia ja käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euripides: Rhesus. Teoksessa Euripides: Bacchae. Iphigenia at Aulis. Rhesus. Edited and translated by David Kovacs. Loeb Classical Library 495. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2003. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ευριπίδης: Ρήσος. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Euripides: Rhesus. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
- Euripides: Rhesus. The Internet Classics Archive. (englanniksi)
| Säilyneet |
Alkestis · Andromakhe · Bakkhantit · Elektra · Foinikian naiset · Hekabe · Helena · Herakleen lapset · Herakles · Hippolytos · Ifigeneia Auliissa · Ifigeneia taurien mailla · Ion · Kyklooppi · Medeia · Orestes · Troijan naiset · Turvananojat · (Rhesos) |
|---|---|
| Kadonneita ja katkelmallisia |
| ||||||||||||||
