Hjalmar von Bonsdorff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee meriupseeria. Samannimisestä lääkäristä kerrotaan artikkelissa Hjalmar Gabriel von Bonsdorff.

Hjalmar von Bonsdorff (26. marraskuuta 1869 Helsinki5. huhtikuuta 1945 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen kontra-amiraali.[1][2]

Von Bonsdorffin vanhemmat olivat alikapteeni Victor Emil von Bonsdorff ja Louise Adelaide Munck.[3] Pietarissa meriupseeriksi kouluttautunut Von Bonsdorff palveli Venäjän laivastossa vuosina 1891–1898. Siirryttyään Suomen luotsilaitoksen palvelukseen hän oli sen merikarttalaitoksen päällikkönä 1899–1904. Hän osallistui Venäjän laivastossa Japanin sotaan 1904–1905 vanhempana luutnanttina ja laivan päällikkönä.[3][4] Sen jälkeen von Bonsdorff palasi Suomeen, jossa hän toimi Oulun luotsauspiirin päällikkönä ja Suomen luotsilaitoksen everstiluutnanttina vuosina 1908–1910. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 1914 hänet ylennettiin Venäjän laivaston kapteeniksi ja kutsuttiin takaisin palvelukseen. Hän vastasi muun muassa Tonavan suiden ja niemekkeiden rannikkopuolustuksesta Mustallamerellä.[3]

Suomen itsenäistyttyä von Bonsdorff otettiin Suomen valkoiseen armeijaan everstinä.[3] Suomen sisällissodan aikana hän toimi Mikkelin suojeluskunta-alueen esikuntapäällikkönä sekä Savon rintaman päällikkönä. Keväällä 1918 hän sai nimityksen Ahvenanmaan sotilaskuvernööriksi ja vt. maaherraksi.[4] Hän sai tehtäväkseen kukistaa ahvenanmaalaisten separatistiset pyrkimykset.[1] Hän sai samana vuonna kenraalimajurin arvon.[3] Vuonna 1919 von Bonsdorff oli jonkin aikaa Suomen laivaston esikuntapäällikkö ja maaliskuusta heinäkuuhun laivaston vt. päällikkö.[5] Hän erosi palveluksesta samana vuonna, jolloin hän sai kontra-amiraalin arvon.[4] Sen jälkeen hän keskittyi lähinnä hoitamaan Sipoossa omistamaansa Söderkullan kartanoa. Talvi- ja jatkosodan aikana hän oli ylipäällikön erikoistehtävissä, lähinnä jakaen haavoittuneille kunniamerkkejä sairaaloissa.[2]

Von Bonsdorff tunnettiin avoimena kansallissosialismin ja antisemitismin kannattajana. Hän oli perustamassa Isänmaallista Kansanpuoluetta vuonna 1932 ja kuului myös Suomen Kansan Järjestöön sekä toimi lyhyen aikaa kansallissosialistisen För frihet och rätt -lehden päätoimittajana. Vuosina 1940–1942 hän oli suomenruotsalaisten kansallissosialistisen järjestön Samfundet Folkgemenskapin puheenjohtaja.[6][1] Jatkosodan päätyttyä hän pakeni syyskuussa 1944 Ruotsiin ja kuoli siellä seuraavana keväänä.[2]

Von Bonsdorffin puoliso oli vuodesta 1899 Dagmar ”Lilli” Standertskjöld-Nordenstam, jonka isä oli Herman Standertskjöld-Nordenstam.[3]

Sipoon Söderkullassa on von Bonsdorffin kunniaksi nimetty kaksi katua: Amiraalintie ja Amiraalinkuja. Vasta keväällä 2015 Sipoon kunnan nimistötoimikunta sai tietää von Bonsdorffin kansallissosialistisesta taustasta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c von Bonsdorff, Hjalmar hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi) Viitattu 5.3.2015.
  2. a b c Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 203. Minerva, Helsinki 2013.
  3. a b c d e f Aikalaiskirja (1934), s. 64 Runeberg.org.
  4. a b c Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, p. 1364. Otava, 1967.
  5. Harjula, Mirko: Itämeri 1914–1921: Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa, s. 189. Books on Demand, Helsinki 2010. Google Books
  6. a b Grönroos, Mikael: Nazistvägar minner om mörka tider. Hufvudstadsbladet, 8.5.2015, s. 18. Artikkelin verkkoversio.