Hiitolanjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiitolanjoki
Jokea Lahnasenkosken lähellä.
Jokea Lahnasenkosken lähellä.
Alkulähde Simpelejärvi
Laskupaikka Laatokka
Maat Suomi ja Venäjä (Karjalan tasavalta)
Pituus 53 (49[1]km
Valuma-alue 1 415 (1370[1]km²

Hiitolanjoki (paikallisesti myös Kokkolanjoki, ven. Кокколанйоки) on Hiitolanjoen vesistön laskujoki, joka laskee Laatokkaan Venäjän ja Suomen alueella. Venäjän puolella joki virtaa Karjalan tasavallassa ja Suomen puolella Etelä-Karjalassa Rautjärven kunnan Simpeleellä.

Simpeleen asemalta juuri lähtenyt InterCity-juna ylittämässä talvista Hiitolanjokea.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiitolanjoki on 53 kilometriä pitkä, josta 8 kilometriä virtaa Suomen puolella ja 45 kilometriä Venäjällä. Joki saa vetensä Simpelejärvestä ja Silamusjoen yläpuolisista järvistä. Rautjärvellä joki virtaa kunnan keskustaajaman Simpeleen kautta. Karjalan tasavallassa se virtaa entisen Hiitolan kunnan alueella ja laskee Laatokan luoteiskulmaan. Joessa on kaksitoista koskea. Vesistöalueen koko laajuus on 1 415 neliökilometriä, ja se jaetaan seitsemään pienempään valuma-alueeseen.

Jokimaisema ja joen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiitolanjoki on vanha vesireitti, kalastuspaikka, kuljetus- ja uittoväylä sekä myllyjen, sahojen ja vesivoimaloiden voimanlähde. Ennen 1940-luvun alueluovutuksia koko joen vesistöalue kuului Suomelle. Suomen puoleiset kosket eli Juvankoski, Ritakoski, Lahnasenkoski ja Kangaskoski oli valjastettu sähköntuotantoon, joista enää toiminnanssa Juvankosken voimalaitos on toiminnassa. Hiitolanjoki on erittäin uhanlaisen Laatokan järvilohen tärkein nousujoki. Nykyisin Laatokan lohi pääsee nousemaan Suomen puolella Kangaskosken voimalaitoksen alapuolelle saakka. Matkailun ja virkistyskäytön mahdollisuuksia Hiitolanjoella kehitetään edelleen.

Voimalaitokset sekä teollistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiitolanjoen luontopolun varrella kuutostieltä valtakunnan rajalle päin oleva Ritakosken voimalaitos valmistui vuonna 1920. Voimalan putouskorkeus oli kuusi metriä ja vuosituotanto noin 2 200 MWh. Sen omisti Hiitolanjoen Voima Oy. Seuraava voimalaitos jokea alaspäin eli Lahnasenkoski valmistui jo vuonna 1911. Se on tiettävästi vanhin puurakenteinen vesivoimala Suomessa. Voimalan putouskorkeus oli kahdeksan metriä ja vuosituotanto noin 4 500 MWh. Sen omistaa Vantaan Energia Oy. Jokea hieman alavirtaan Lahnasenkoskesta sijaitsee Kangaskosken vuonna 1925 valmistunut voimalaitos, jonka omisti Hiitolanjoen Voima Oy. Siinä oli tiettävästi ensimmäinen Suomessa käytössä ollut Kaplan-turbiini. Ylävirran puolella Metsä Board Simpeleen tehdasalueella taas toimii edelleen Juvankosken vuonna 1948 valmistunut voimalaitos. Koskessa ollutta yli kuuden metrin putousta Juvanpauhua tultiin aikoinaan ihailemaan kauempaakin. Hiitolanjoen voimaloista 1918 rakennettua Sahakoskea, seuraavana vuonna valmistunutta Kalliokoskea ja 1924 rakennettua Syrjäkoskea ei ole olemassa joitakin raunioita lukuun ottamatta.

Hiitolanjoen varren varhaisia teollistajia oli Parikkalassa syntynyt Matti Roiha (1863-1917), joka osti Juvankosken 1896 300 markalla ja perusti sinne sahan vuonna 1899. Samana vuonna hän sai luvan paperitehtaalle, jonka toiminta päättyi kuitenkin vararikkoon kolmen vuoden päästä 1902. Roiha osti myös Ritakosken myllyn lankarullatehdasta varten, mutta ajautui henkilökohtaiseen konkurssiin. Rahoittajat hankittuaan hän oli vielä perustamassa Kangaskoskelle puuhiomoyhtiö Kangaskoski Aktiebolagia, joka sekin teki vararikon, vuonna 1903. Aktiebolag Simpele, joka perustettiin Juvankoskelle ruskeaa käärepaperia valmistamaan vuonna 1905, osoittautui sen sijaan menestyksekkääksi yhtiöksi.

Joen ennallistaminen luonnontilaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen teollistaminen haittaa suuresti järvilohen nousua kutemaan, ja mm. WWF Suomi toimi aktiivisesti kutuesteiden purkamiseksi. Vuonna 2019 Etelä-Karjalan aluevirkistyssäätiö teki sopimuksen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten lunastamisesta. Lahnasenkoski oli päätynyt säätiön omistukseen jo aiemmin. Säätiö aikoo muiden yhteistyötoimijoiden kanssa purkaa kaikki kolme patoa ja kunnostaa kosket luonnontilaisiksi. Kangaskosken pato puretaan ja koski ennallistetaan vuonna 2021, Lahnasenkoski vuonna 2022 ja Ritakoski vuonna 2023.[2][3]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 6:lta on n. 0,25 km:n matka Hiitolanjoen Ritakoskelle ja n. 1,9 km:n matka Kangaskoskelle. Simpeleen rautatieasemalta on n. 1,2 km:n matka Ritakoskelle ja n. 2,8 km:n matka Kangaskoskelle.

Kuvia Hiitolanjoelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Reka Asilan-joki (Aslan-joki, Kokkolan-joki) (Venäjän vesistörekisterin tietoja kohteesta.) textual.ru. Viitattu 29.7.2013. (venäjäksi)
  2. Etelä-Karjalan liitto: Hiitolanjoen voimalapadot puretaan ja kosket ennallistetaan – lohille väylä auki Suomen latvavesille ekarjala.fi. 23.7.2019. Viitattu 25.7.2021.
  3. Anne Brax: Merkittävä suojeluvoitto: Hiitolanjoki vapautuu vaellusesteistä wwf.fi. 23.7.2019. Viitattu 25.7.2021.

Lähteet, joihin ei ole viitattu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hiitolanjoen maisemapolun opastetaulut

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hiitolanjoki.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.