Tämä on lupaava artikkeli.

Hetehorsma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hetehorsma
Epilobium alsinifolium.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Epilobium
Laji: alsinifolium
Kaksiosainen nimi

Epilobium alsinifolium
Vill.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hetehorsma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hetehorsma Commonsissa

Hetehorsma (Epilobium alsinifolium) on horsmien sukuun kuuluva, lähinnä Euroopassa, vuoristoissa ja pohjoisissa havumetsissä tavattava ruohokasvi. Se on 10–30 cm korkea ja monivuotinen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hetehorsman kukinto.

Monivuotinen hetehorsma kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Kasvin tyvellä on pitkiä, vahvoja ja valkoisia maarönsyjä. Varsi on haaraton tai pensasmaisesti haarova, paksu ja lyhytynivelvälinen. Alaosastaan varsi on kalju, ylempää viiruttaisesti kaarikarvainen tai joskus myös nystykarvainen. Vastakkain olevat lehdet ovat lähes ruodittomia, puikeita, leveätyvisiä, kapeakärkisiä, terävähampaisia, paksuhkoja, usein hieman kouruisia ja väriltään tummanvihreitä. Kukinto on lehdekäs ja sen ranka on viiruttaisesti kaarikarvainen tai toisinaan myös nystykarvainen. Kukinnon tukilehdet ovat muiden lehtien kaltaisia. Kukkaperä on vaihtelevassa määrin kaari- ja nystykarvainen. Kukassa on neljä verho- ja terälehteä. Kukan teriö on tumman purppuranpunainen. Sikiäin on tumma ja lähes kalju, emin luotti on nuijamainen. Suomessa hetehorsma kukkii heinä-elokuussa. Kasvin hedelmänä on 4–7 cm pitkä roteva, yläviisto kota, joka on kalju ja väriltään punertavanruskea. Haivenelliset siemenet ovat 1,3–1,8 mm pitkiä, kapean vastapuikeita, kaulallisia, sileitä ja väriltään tummanruskeita.[1]

Hetehorsma voi risteytyä pohjanhorsman (E. hornemannii) ja suohorsman (E. palustre) kanssa. Risteymä pohjanhorsman kanssa on marto, suohorsman kanssa lähes marto.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hetehorsmaa tavataan lähes pelkästään Euroopassa, jossa se on lähinnä vuoristoseutujen ja pohjoisten havumetsien laji. Sitä kasvaa muun muassa Islannissa, Norjan ja Ruotsin keski- ja pohjoisosissa, Suomen pohjoisosissa, Kuolan niemimaalla, Skotlannissa, Alppien alueella, Keski-Italiassa, Karpaateilla, Balkanin vuoristoseuduilla sekä paikoin Espanjassa ja Kreikassa. Euroopan ulkopuolella hetehorsma on tavattu ainoastaan Grönlannin länsirannikolla.[3] Suomessa hetehorsma on alkuperäinen laji.[2] Sitä tavataan OulunKajaanin korkeudelta Lapin pohjoisosiin. Runsaimmillaan hetehorsma on Keski-Lapissa. Lajia on tavattu myös Etelä-Karjalasta kaukana muista Suomen esiintymistä.[4]

Hetehorsma vaatii kostean kasvuympäristön. Tyypillisesti sitä tavataan havumetsissä pehmessä sammalikossa lähteiden ja hetepurojen liepeillä. Laji on kalkinsuosija.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 295, 300.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 300.
  3. a b Den virtuella floran: Källdunört (myös levinneisyyskartta) Viitattu 14.1.2014 (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R., & Lahti, T. 2013: Kasviatlas 2012: Hetehorsman levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 14.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]