Kalkkimaannos

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kalkinsuosija)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalkkimaannos on maannos, jossa on keskimääräistä enemmän kalkkia. Monesti kalkki irtoaa alla olevasta rapautuvasta kalliosta, saapuu veden kuljettamana tai kulkee pölynä tuulen mukana kauempaa. Yleensä kalkki parantaa maaperää neutraloimalla sitä ja edistämällä monien kalkinsuosija- ja kalkinvaatijakasvien kasvua. Niinpä kalkkimaaperä on monesti neutraali ja ravinteikas. Toisaalta taas runsaskalkkisilla alueilla kalkki saattaa olla ongelma kalkkia vieroksuville kasveille. Kalkkimaa saattaa olla myös altis kuivumiselle. Suomen kallioperä koostuu suureksi osaksi niukkaravinteista kivistä ja suuri sademäärä hapattaa maaperää laajalti. Tällöin maa on monesti kalkki- ja ravinneköyhää.

Ravinteiset kivilajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinteiset kivilajit sisältävät kasvien kasvua auttavia kivennäisaineita. Kalkkikiven lisäksi runsasravinteisia kivilajeja ovat yleisesti ottaen karboniitit, ultraemäksiset kivet, emäksiset vulkaniitit, amfiboliitit, gabrot ja diabaasit[1]. Esimerkiksi otiitti-niminen mineraali edistää kasvien kasvua. Kasvien kasvua edistävät kalkkikivet, dolomiitti, diabaasi, nefeliinisyeniitti[1]. Myös fylliitti, dioriitti, gabro, amfiboliitti, uraliittiporfyriitti ja vulkaniitti sekä ultraemäksiset duniitti, peridotiitti, serpentiini, kloriittiliuske, talkkiliuske ja vuolukivi[1]. Suomessa kalkkikiveä on vain 1/1000 kallioperän alasta ja emäksisiä kiviä vain 8,2 %:ssa[1]. Esimerkiksi Kuopion seudun lehdot ja letot ovat kalkkimaan synnyttämiä[1]. Somerniemellä Hämeessä taas lehtoisuutta aikaansaavat amfiboliitti ja dioriitti.[2] Ravinteisen maan vyöhykkeet ovat Suomessa toimineet vaateliaiden kasvien leviämisreitteinä pohjoiseen. Monet kasvilajit ovat pohjoisrajoillaan kalkista riippuvaisia[3]. Skandinaviassa kalkkikiveä löytyy Skandeilta, ja muualla maailmassa kalkkikiveä on enemmän pohjoisella kuin eteläisellä pallonpuoliskolla, mm. Euroopassa, Itä-Siperiassa, Taimyrin niemimaan vuorilla, Alaskassa ja Kanadassa esimerkiksi Victorian saarella[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa, Toim Antti Reinikainen, Raisa Mäkipää, Ilkka Vanha-Majamaa, Juha-Pekka Hotanen, Kustannus Tammi Helsinki 2000, Paino Gummerus Jyväskylä 2000, ISBN 951-31-1963-7
  • Itiökasvit värikuvina, Mogens Skytte Christiansen, Edvard von Krusenstjerna, Mats Waern, WSOY Porvoo Helsinki Juva 1982, ISBN 951-0-08030-6, alkuteos Vår Flora i färg Kryptogamer 1976. Suom Petri Ranta

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Reinikainen et al 2000. s. 39
  2. Ritala, Hilkka & Toivonen, Tauno: Somerniemen pitäjän kasvisto. Archivum Societatis Zoologicae Botanicae Fennicae 'Vanamo', 1955, nro 10:2, s. 98. Helsinki: Suomalainen eläin- ja kasvitieteellinen seura Vanamo.
  3. Christiansen&Krusenstjerna s. 322
  4. Tieteen Kuvalehti, 5/2011, Maaliskuu 2011, s 22