Henrik Gabriel Porthanin patsas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Porthanin patsas vuonna 2011.

Henrik Gabriel Porthanin patsas on Carl Eneas Sjöstrandin suunnittelema, 9. syyskuuta 1864 paljastettu patsas. Se sijaitsee Turussa Porthaninpuistossa. H. G. Porthania esittävä patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti.[1]

Mietteissään istuvan Porthanin representaatio viittaa henkisen mahdin käyttäjien, ajattelijoiden ja filosofien kuvalliseen traditioon.[2]

Sjöstrand muotoili Porthanin patsaan Roomassa ja se valettiin Münchenissä. Pronssisen patsaan korkeus on 2,5 metriä. Patsaan jalusta on harmaata graniittia ja se on korkeudeltaan 2,2 metriä.

Patsaan ympärillä oli alun perin korkea rauta-aita ja sen alla kivijalka. Nämä poistettiin 1800–1900-luvun vaihteessa, ja patsaan juurelle tehtiin laajemmat kukkaistutukset.[3]

Toinen Porthania kuvaava patsas on Viitasaarella Porthanin synnyinkodin paikalla. Siellä on myös vuonna 1884 pystytetty muistokivi.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalustan takaosa.

Patsas koostuu istuvasta henkilöstä, ja graniittijalustasta, jossa on Porthanin elämänhistoriasta kertova kuvaohjelma ja kirjoituksia, joissa kunnioitetaan hänen saavutuksiaan.

Edessä on kulmistaan viistottu suorakaiteen muotoinen pronssilaatta, johon on kuvattu Suomen vaakuna. Sitä kannattelee kaksi enkelihahmoa, joilla on soihdut käsissään. Enkelit tai putot voidaan tulkita Porthanin patsaan yhteydessä valistuksen tai tieteen geniuksiksi.

Jalustan taakse on kirjoitettu Porthanin nimi ja elinvuodet sekä teksti latinaksi ja suomeksi:

»"Aetenae memoriae viro Henrico Gabrieli Porthan patria memor" ja "Suomen maan ja Suomen kansan arvonhon asettajalle. Tähän kaikki Suomen kansa muistopatsahan panetti".»

Jalustan oikealla ja vasemmalla puolen on upotettu pyöreät pronssireliefit tai medaljonkit. Porthanin vasemmalla puolella on professori Johan Jakob Tengströmin (1787–1858) ja runoilija, professori Franz Mikael Franzénin (1772–1847) profiilimuotokuvat. Molemmat miehet edistivät suomalaisen kansanrunouden tutkimusta Porthanin jalanjäljissä.

Porthanin oikealla puolella olevissa reliefeissä ovat "Tiede" ja "Historia" allegorisina hahmoina. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on tieteen henki Genius, joka valaisee soihdullaan maahan polvistunutta Tiedettä. Hänen edessään on Suomi-neito suremassa Porthanin uurnan vieressä. Tieteen takana on "Rauha" kädessään palmunoksa. Toisessa kuvassa istuu "Historia", joka kirjaa Porthanin elämäntyön ja saavutukset ylös siivekkään "Tieteen" geniuksen valaistessa soihdullaan työskentelyä. Takana näkyy kirjoja ja maapallo Porthanin laajan sivistyksen merkkinä. Etualalla on Minervan pöllö.[1]

Paljastusjuhlat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallissankareiden patsaiden paljastuksista tuli 1800-luvun lopulla näyttäviä juhlatilaisuuksia. Niiden ilmoituksissa ja lehdistön uutisoinneissa mainittiin tarkasti, millä kielellä puhe tai runo lausuttiin tai soitettiinko musiikkia vai laulettiinko laulu ja missä järjestyksessä. Paljastustilaisuutta seurasi usein juhlapäivällinen seurahuoneella ja muitakin erikoistilaisuuksia.

Kouluissa tapahtumaa juhlistettiin vapaapäivällä. Porthanin patsaan paljastuksessa olivat kutsuvieraina muun muassa Lönnrot, Snellman ja Cygnaeus. Patsasta ympäröivä alue oli koristeltu ja kaupunki oli koristeltu 6 000 lyhdyllä. Turun teatterissa esitettiin elävä sommitelma Porthanin patsaasta kalevalaisten hahmojen ympäröimänä.[4]

"Juhlamenoin osotus"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porthanin patsaan paljastus­tilaisuus vuonna 1864.

Porthanin patsaan kaksipäiväinen paljastusjuhla alkoi lauantaina 9.9.1864. Edellisenä päivänä Åbo Underrättelserissä oli suomenkielinen ilmoitus, jossa ilmoitettiin paljastuspäivän yhdeksänosainen ohjelma.

»1) Juhlallisuus aljetaan kello 7 aamulla 65 kanunanlaukauksen ampumisella Wartiawuorella, osottain sillä H. G. Porthanin ikäwuosia;
2) Suomalaisen puheen pitää entisen akatemian juhlasalissa kello 10 epp. Kanslianeuwos Lönnrot, jonka jälkeen prowasti Hjelt lukee professori Bruner’in tekemän latinaisen runoelman;
3) Suomalaisen kirjallisuuden Seuran edusmiehet ynnä juhlasaliin kokoontuneet joukkiot ja kuunteliat menevät sitte juhlakäynnissä puhepöntön wiereen, joka on asetettu wastapäätä kuwapatsasta;
4) Juhlawäen tullessa Kirkkotorin pohjoispuistoon alkaa soittokunta sen juhlmarssin, joka tätä tilaa warten on tehty; Ruotsalaisen puheen pitää professori Cygnaeus, jonka jälkeen peitteen pois-otettaessa lauletaan laulu: ”Maamme”, kanuunain paukkuessa;
6) Suomenkielisen runoelman lukee professori Ahlqvist ja juhlallisuus päätetään paljastus-paikalla laululla: ”Nouse, lennä Suomen kieli”;
7) Päiwällinen kaupungin seurahuoneessa syödään kello 3 ipp.;
8) Hengelliset soittajaiset Tuomiokirkossa kello 7 ipp.;

9) Walaistaan kuwapatsaan läheiset puistot ja awoimet paikat ilo-tulilla.[5]»

Seuraavana päivänä pidettiin kokous Juhlasalissa ja paljastettiin H. G. Porthanin hautakivi kirkkotarhassa lyhyine puheineen, virren laulamisineen ja Tuomiokirkon urkusoittoineen. Lauantaina Turun linna, Tuomiokirkko, Lukion kalustot ja Merikoulu olivat avoinna ja yleisön katseltavina.[5]

Ensimmäisenä kansallismuistomerkkinä Porthanin patsas oli malli myöhemmille hankkeille myös yleisen rahainkeräyksen, lehdistökampanjoinnin ja työn edistymisen seurannan osalta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Carl Eneas Sjöstrand (1828–1906): Henrik Gabriel Porthan 9.7.2013. Wäinö Aaltosen museo. Viitattu 18.7.2007.
  2. Lindgren, Liisa: Monumentum, muistomerkkien aatteita ja aikaa, s. 27. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.
  3. Leino, Juha: Porthanin puisto (Internet Archivessa, tallennettu 21.10.2014) 28.12.2011. Turun kaupunki. Viitattu 6.12.2015.
  4. a b Lindgren, Liisa: Monumentum, muistomerkkien aatteita ja aikaa, s. 29. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.
  5. a b Juhlamenoin osotus (ilmoitus) Åbo Underrättelsen. 8.9.1864. Viitattu 7.6.2015. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]