Helsingin majakka

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. huhtikuuta 2017 kello 23.32 käyttäjän Anr (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin majakka
Sijainti Suomenlahti
Kunta Helsinki
Valtio Suomi
Koordinaatit 59°56.94′N, 24°55.58′E
Valmistumisvuosi 1959
Korkeus 27,5 m, alun perin 26 m
Valon korkeus 25 m
Valon kanto 22 km
Lisää majakka-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Helsingin kasuuni

Helsingin kasuuni

Koordinaatit: 59°56′9″N, 24°55′6″E


















Helsingin majakka eli Helsingin kasuuni on Suomenlahdella sijaitseva pohjamajakka, jonka rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1958 ja saman vuoden elokuussa se upotettiin sijoituspaikalleen 13 metrin syvyyteen. Tornin vedenpäällisten osien valamista kuitenkin jatkettiin vielä seuraavana kesänä, ja virallisesti majakka otettiin käyttöön syyskuussa 1959. Majakka toimii kauko-ohjauksella Harmajalta käsin.

Rakenne

Majakka tunnetaan yleisesti nimellä Helsingin kasuuni. Sana kasuuni tulee ranskankielen sanasta caisson, joka tarkoittaa kirstua tai koteloa. Tällä viitataan majakan rakenteeseen. Majakan valamalla toteutettu vedenalainen osa, joka toimii sen perustana, muistuttaa ylösalaisin käännettyä suppiloa. Tämä kasuuniosa on 15 metriä korkea. Pohjan halkaisija on 19 metriä ja yläosan 6 metriä. Valutyöt alkoivat toukokuussa 1958 Suomenlinnan allastelakalla. Jäänmurtaja Turso kuljetti valmiin kasuuniosan paikoilleen saman vuoden elokuussa. Kasuunin paikalla oli 13 metriä vettä, joten kaksi metriä kasuuniosan kaulaa jäi pinnan yläpuolelle talven ajaksi, päällään tilapäinen loisto. Muutama laiva ehti törmätä kasuuniosan huippuun syksyn aikana. Jälkimmäinen alus saatiin kiinni, sillä sekin vaurioitui, ja varustamo joutui maksamaan korvauksia. Keväällä majakan rakentamista päästiin kuitenkin jatkamaan kasuunin päälle tulevan tornin liukuvalutöillä. Syyskuun alussa vuonna 1959 torniosa valmistui. Sen korkeus merenpinnasta on 25 metriä.[1]

Majakan rakennusmateriaali on teräsbetoni. Tornin alaosaa verhoaa teräsvaippa. Majakkatornissa on kahdeksan kerrosta. Ylimpänä olivat radiomajakan antenni sekä valo. Tästä alaspäin olevissa kerroksissa sijaitsivat valon ohjaus, radio- ja kauko-ohjaus, majoitustilat yhdessä kerroksessa, sähkötaulu, konehuone kahdessa kerroksessa ja näiden välissä tikkaat. Teräsvaipan kohdalla sijaitsevat konehuoneen alempi kerros ja pumput. Pumppuhuoneen alla on syvälle kasuuniosaan ulottuva polttoainesäiliö, josta riitti dieselöljyä vuodeksi.[1]

Laitteisto

Alun perin majakkaa operoitiin Harmajan luotsiasemalta käsin kauko-ohjauksella. Majakan valokeilalla oli 60 000 kandelan valovoima, jonka lähteenä oli linssitön 1 500 watin sähkölamppu. Varalla oli kaasuvalo. Sähkövalo näkyi 19 meripeninkulman päähän. Radiomajakalla oli kantamaa 60 meripeninkulmaa ja tutkamajakalla 15 meripeninkulmaa. Tornin huippu sai vuonna 1984 ylleen vielä helikopteritason.[1]

Nykyisin majakassa on käytössä enää aurinkoenergialla toimivat valo- ja tutkamajakka. Valon kantomatka on 12 meripeninkulmaa.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Laurell, Seppo: Suomen majakat = Finska fyrar = Finnish lighthouses, s. 264–265. Helsinki: Nemo : Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2.
Suomen majakat
Majakat
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
Suomen entiset majakat
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_majakka&oldid=16445126”