Helena Vinkka
| Helena Vinkka | |
|---|---|
 Helena Vinkka ja Anja Hatakka elokuvassa Tuntematon sotilas. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Viivi Helena Vinkka |
| Syntynyt | 4. joulukuuta 1925 Kuortane |
| Kuollut | 3. joulukuuta 2012 (86 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä, oopperalaulaja |
| Puoliso |
Arvo Himberg ( 1955; 1965) Pertti Pohjaniemi ( 1970; 1993) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1953–1958 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Viivi Helena Vinkka (4. joulukuuta 1925 Kuortane – 3. joulukuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja ja näyttelijä. Vinkka oli äänialaltaan mezzosopraano. Hän aloitti uransa oopperassa ja esitti muun muassa Carmenin nimiosan. Lisäksi hän näytteli neljässä suomalaisessa elokuvassa, joista kolmessa hän myös lauloi. Edvin Laineen vuonna 1955 ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas Vinkka näytteli neuvostoliittolaista Veraa.[1] Latautuneimman suorituksensa hän teki femme fatalena Laineen elokuvassa Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953).[2]
Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viivi Helena Vinkka syntyi tilallisen perheeseen Etelä-Pohjanmaalla 1925. Opiskellessaan tyttökoulussa Vaasassa hän aloitti lauluopinnot pedagogi Tyyne Hasen johdolla. Koulun jälkeen hän työskenteli ensin kirjurina sotasairaalassa ja sittemmin Vaasan lääninhallituksen toimistossa.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ooppera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1949 Vinkka sai kiinnitykset Göteborgin Stora Teaterniin sekä Suomalaiseen Oopperaan, jossa hän esiintyi vuoteen 1952 asti. Hän lauloi niin oopperoissa kuin opereteissakin, ja esiintymisiä hänelle kertyi kaikkiaan satakunta. Oopperakappaleita, joissa Vinkka esiintyi, olivat muun muassa Georges Bizetin Carmen, Richard Wagnerin Tannhäuser, Gian-Carlo Menottin Konsuli ja Richard Straussin Ruusuritari. Hän esiintyi myös muun muassa Emmerich Kálmánin operetissa Csárdásruhtinatar.[2]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vinkan ensimmäinen filmirooli oli Edvin Laineen tummasävyisessä draamaelokuvassa Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953). Hän näytteli oppilaaseensa rakastuvaa opettajatarta, ja hänen suoritustaan kuvailtiin ”viileän uhkeaksi”. Elokuvassa Vinkka esitti Juha Nevalaisen sanoittaman ja Olavi Virran levyttämän laulun ”Sellaista on elämä”. Valentin Vaala antoi Vinkalle hänen seuraavan elokuvaroolinsa Siltalan pehtoorin uusintafilmatisoinnissa 1953. Hänen suoritustaan Siltalan valtiattarena Lilli Lindinä luonnehdittiin viileäksi. Myös Siltalan pehtoorissa Vinkalla oli lauluosa; hän tulkitsi eräässä kohtauksessa aarian Carmen-oopperasta.[2]
Vinkka näytteli Edvin Laineen ohjauksessa toisen kerran vuonna 1955. Tuntemattoman sotilaan yksi harvoista naisrooleista oli Vinkan esittämä neuvostoliittolainen Vera. Rooliin kuului tanssikohtaus vallatussa Petroskoissa puna-armeijakuoron laulaman Kalinkan tahdissa, jota Vinkka lauloi itsekin venäjäksi. Väinö Linnan kuvaus Verasta romaanissa oli seuraava: ”--- Ensinkin hän oli harvinaisen kaunis nainen, ja lisäksi hän käyttäytyi rauhallisesti ja ylpeästi. Puhdaspiirteiset kasvot olivat ilmeikkäät, mutta samalla lujat ja ylimykselliset.”[2]
Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa Pieni luutatyttö (1958) Vinkka näytteli pienen sivuosan vuorineuvoksettarena, joka jäi hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen.[2]
Vinkka oli mukana Suomen Mannekiinikerhojen Liiton tilaamassa lyhytelokuvassa Hallitse itsesi (1954). Hän esiintyi myös Suomen ensimmäisessä televisiolähetyksessä 24. toukokuuta 1955.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helena Vinkka oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1955 hän avioitui pääkonsuli Arvo Himbergin kanssa. Himberg oli Suomen painiliiton puheenjohtaja ja toimi myös Olympiakomiteassa. Liitto päättyi Himbergin kuolemaan 1965.[2]
Vinkan toinen puoliso oli Pertti Pohjaniemi, jonka kanssa hän muutti Portugaliin vuonna 1969. Pohjaniemi toimi siellä varakonsulina vuodesta 1973, ja myös Vinkka osallistui diplomaattisten asioiden hoitoon. Hänet palkittiin Suomen Leijonan ansioristillä 1991. Avioliiton päätyttyä eroon hän muutti takaisin Suomeen vuonna 1994. Vinkan pitkäaikaisimpia ystäviä oli näyttelijä Helena Kara.[2]
Vinkka kuoli pitkälliseen sairauteen Helsingissä päivää ennen 87-vuotispäiväänsä joulukuussa 2012.[1]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1953 | Jälkeen syntiinlankeemuksen | lehtori Elsa Tuovi |
| Siltalan pehtoori | Lilli Lind | |
| 1955 | Tuntematon sotilas | Vera |
| 1958 | Pieni luutatyttö | vuorineuvoksetar |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helena Vinkka Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Vahtera, Tiina: IS 2005: Viimeiset velikullat – ja sisko muistelivat Tuntematonta Ilta-Sanomat. 8.12.2012. Arkistoitu 10.12.2012. Viitattu 4.12.2013.
|
