Taivaalliset olennot
| Taivaalliset olennot | |
|---|---|
| Heavenly Creatures | |
 Elokuvan mainosjuliste |
|
| Ohjaaja | Peter Jackson |
| Käsikirjoittaja |
Peter Jackson Fran Walsh |
| Tuottaja |
Jim Booth Peter Jackson |
| Säveltäjä | Peter Dasent |
| Kuvaaja | Alun Bollinger |
| Leikkaaja | Jamie Selkirk |
| Tuotantosuunnittelija | Grant Major |
| Pukusuunnittelija | Ngila Dickson |
| Lavastaja | Jill Cormack |
| Erikoistehosteet | Weta Digital |
| Pääosat |
Kate Winslet Melanie Lynskey |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Uusi-Seelanti |
| Tuotantoyhtiö |
WingNut Films New Zealand Film Commission |
| Levittäjä |
Mokép Netflix Miramax |
| Ensi-ilta |
14. lokakuuta 1994 (Uusi-Seelanti) 9. helmikuuta 1996 (Suomi) |
| Kesto | 100 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Taivaalliset olennot (engl. Heavenly Creatures) on Peter Jacksonin ohjaama uusiseelantilainen draamaelokuva vuodelta 1994. Se perustuu Uutta-Seelantia 1950-luvulla kuohuttaneeseen Parkerin–Hulmen murhatapaukseen, jossa kaksi teini-ikäistä tyttöä surmasi suunnitelmallisesti toisen äidin. Taivaallisten olentojen pääosissa esiintyivät Kate Winslet ja Melanie Lynskey ensimmäisissä elokuvarooleissaan.
Elokuvan maailmanensi-ilta oli syyskuussa 1994 Venetsian elokuvajuhlilla, joilla Jackson palkittiin Hopeisella leijonalla.[1] Elokuva sai myös Oscar-ehdokkuuden alkuperäiskäsikirjoituksesta.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1950-luvun Christchurchissä, Uudessa-Seelannissa, 14-vuotias työläisperheen tyttö Pauline Parker (Lynskey) ystävystyy kouluunsa siirtyneen englantilaisen 15-vuotiaan Juliet Hulmen (Winslet) kanssa. Yhdessä he maalaavat, muovaavat savihahmoja, kirjoittavat tarinoita ja kehittävät Borovniaksi ristimänsä fantasiamaailman. Ajan myötä Borovnia alkaa tuntua tytöistä yhtä todelliselta kuin oikea maailma. Juliet esittelee Paulinelle myös ajatuksen ”neljännestä maailmasta”, kauniista ja rauhallisesta tuonpuoleisesta, jossa musiikki ja taide ovat arvossaan. Tytöt kokevat yhteisen näyn tästä maailmasta ja uskovat molemmat sen todellisuuteen. Paulinen ja Julietin suhteen tiivistyessä heidän vanhempansa alkavat huolestua ja tytöt halutaan erottaa toisistaan. Eroon joutumista pelkäävät tytöt suunnittelevat pakoa ja päättävät lopulta murhata Paulinen äidin Honoran, jonka he kokevat yhdessäolonsa pääasialliseksi uhaksi. Puistokävelyllä he hakkaavat tämän kuoliaaksi sukkaan verhotulla tiilenpalalla. Seuraavana päivänä löydetään Paulinen päiväkirja, jossa murhasuunnitelma esitellään. Tytöt joutuvat vankilaan ja heidän myöhemmän vapautumisensa ehtona on, etteivät he enää koskaan tapaa.
Näyttelijät ja roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Melanie Lynskey | … | Pauline Parker |
| Kate Winslet | … | Juliet Hulme |
| Sarah Peirse | … | Honora Parker |
| Diana Kent | … | Hilda Hulme |
| Clive Merrison | … | Dr. Henry Hulme |
| Simon O'Connor | … | Herbert Rieper |
| Jed Brophy | … | John (”Nicholas”) |
| Peter Elliott | … | Bill Perry |
| Gilbert Goldie | … | Dr. Bennett |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esituotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan yhdessä Jacksonin kanssa käsikirjoittanut Fran Walsh kiinnostui Parkerin–Hulmen tapauksesta jo nuorena. Hän ehdotti aihetta Jacksonille, joka suhtautui siihen alun perin epäillen: ”Kaksi tyttöä tappaa toisen äidin – aika synkkä tarina. Miksi kukaan haluaisi mennä katsomaan siitä kertovaa elokuvaa?” Walsh ei kuitenkaan luovuttanut, ja pariskunta ryhtyi perehtymään tapaukseen. Sen myötä Jacksonkin kiinnostui aiheesta.[3] Bad Tasten, Meet the Feeblesin ja Aivokuolleen jälkeen hän halusi tehdä vaihteeksi jotakin muuta kuin lisää splattergenren elokuvia.[4]
Taivaallisten olentojen käsikirjoittaminen alkoi alkuvuodesta 1992 ja ensimmäinen käsikirjoitusversio valmistui noin viidessä–kuudessa viikossa samaan aikaan Aivokuolleen lopullisen leikkauksen kanssa, jotta Jackson voisi esitellä uutta projektiaan mahdollisille rahoittajille Cannesin elokuvajuhlilla Aivokuolleen näytöksen yhteydessä.[5] Hänen onnistuikin vakuuttaa saksalaisen Senator Filmsin tuottaja Hanno Huth, joka lupautui elokuvan rahoittajaksi.[6] Uuden-Seelannin elokuvakomissiolta saadun ennakkotuen avulla Jackson ja Walsh jatkoivat käsikirjoittamista ja Parkerin–Hulmen tapaukseen perehtymistä.[7] Todettuaan 1950-luvun uutisartikkelit näkökulmaltaan yksipuolisiksi ja muun tapauksesta kirjoitetun materiaalin vähäiseksi he alkoivat tutustua erilaisiin alkuperäislähteisiin kuten oikeudenkäyntiasiakirjoihin.[8] He vierailivat myös Christchurchissä aidoilla tapahtumapaikoilla ja haastattelivat tapaukseen liittyneitä henkilöitä, Parkerin ja Hulmen perheiden naapureita sekä tyttöjen entisiä opettajia ja koulutovereita.[7] Syyskuussa Jackson jätti elokuvakomissiolle tuotantotukihakemuksen, ja hyväksyvä vastaus saapui lokakuussa. Komission päätöksen myötä elokuvan esituotanto pääsi alkamaan toden teolla.[9]
Näyttelijöiden valinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska oikea Juliet Hulme oli englantilainen, rooliin haluttiin valita englantilainen näyttelijä. Lontoossa järjestetyissä koe-esiintymisissä Jackson ja Walsh valitsivat 175 ehdokkaan joukosta 17-vuotiaan Kate Winsletin, jolla oli taustaa teatterin ja television puolelta, mutta joka ei ollut vielä esiintynyt elokuvissa.[10] Toisen pääroolin, Pauline Parkerin, näyttelijävalinta puolestaan tuotti vaikeuksia – varsinkin kun Jackson halusi rooliin näyttelijän, joka olisi mahdollisimman lähellä Paulinen oikeaa ikää tapauksen aikana. Vaikka kuvaukset lähestyivät ja roolittaja Liz Mullane kävi läpi noin 500 tytön koe-esiintymiset, heistä ei löytynyt Jacksonia ja Walshia miellyttävää näyttelijää. Siinä vaiheessa Walsh päätti lähteä itse etsimään sopivaa näyttelijää kiertäen kouluja, ja New Plymouthin Girls’ High Schoolista hän löysikin Melanie Lynskeyn, jonka kokemus näyttelemisestä tosin koostui vasta koulun draamakerhosta.[11]
Julietin vanhemmiksi valittiin Clive Merrison ja Diana Kent. Paulinen äidin keskeiseen rooliin harkittiin aluksi brittiläistä ”tähtinimeä”, kuten Pauline Collinsia, vaikka Honore oikeasti oli kotoisin Uudesta-Seelannista. Lopulta rooliin valittiin paikallinen näyttelijä Sarah Peirse. Myös muihin rooleihin valittiin uusiseelantilaisia näyttelijöitä, ja Jacksonin aiemmissakin elokuvissa esiintynyt Jed Brophy sai osan nuorukaisena, jonka kanssa Pauline menettää neitsyytensä.[12]
Kuvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvaukset aloitettiin alkuvuodesta 1993.[13] Autenttisuuden vuoksi mahdollisimman suuri osa kuvauksista tehtiin oikeilla tapahtumapaikoilla Christchurchissa.[7] Itse murha kuitenkin kuvattiin eri puolella Victoria Parkia kuin missä se todellisuudessa tapahtui – oikealla paikalla kuvaaminen olisi tuntunut liian makaaberilta.[14]
Tuberkuloosiparantolaan sijoittuvassa kohtauksessa elokuvan tuottaja Jim Booth teki cameoroolin potilaana ja hänen puolisonsa Sue Rogers hänestä huolehtivana sairaanhoitajana. Booth teki tuolloin hidasta kuolemaa parantumattoman vatsasyövän vuoksi.[15]
Eräässä lopullisesta versiosta pois leikatussa kohtauksessa paikallinen näyttelijä Thomas Robins esiintyi nuorukaisena, jonka Julietin vanhemmat juonivat tämän tanssipariksi juhliin tarkoituksenaan johdatella Julietin mielenkiinto toisaalle tyttöjen tiivistyvästä ystävyydestä. ”Korvauksena” elokuvan ulkopuolelle jäämisestä Robins sai myöhemmin pääosan Jacksonin seuraavasta elokuvasta, Unohdetuista kuvista.[16]
Jälkituotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva vaati runsaasti erilaisia erikoistehosteita Paulinen ja Julietin jakaman fantasiamaailman, Borovnian, toteuttamiseen. Maailmaa kansoittavat tyttöjen savesta muovaamien ritarien ja neitojen täysmittaiset versiot. Tehosteista huolehti Jacksonin luottopariskunta Richard Taylor ja Tania Rodger. Heidän vanhan yrityksensä, RT Effectsin, perustalle luotiin Weta Workshop, jonka tiloiksi hankittiin vanha hylätty rakennus Miramarin kaupunginosasta Wellingtonista.[17]
Taivaalliset olennot oli myös ensimmäinen Jacksonin elokuva, jossa käytettiin tietokoneella tuotettuja visuaalisia tehosteita. Tietokonetehosteet eivät hänen arvionsa mukaan olleet elokuvan kannalta välttämättömiä, mutta hän halusi tutustua uuteen tekniikkaan. Tietokonetehosteiden kannalta olennaisin kohtaus oli Paulinen ja Julietin hallusinatorinen näky ”neljännestä maailmasta” Port Levyn rannassa. Tehosteet tuotettiin lainalla ostetulla Silicon Graphicsin tietokoneella, jota George Port opetteli käyttämään.[18]
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miramax osti Taivaallisten olentojen levitysoikeudet Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin sekä neuvotteli Senator Filmsiltä osan Euroopan oikeuksista.[19] Yhtiö yritti saada elokuvan Cannesin elokuvajuhlien kilpailusarjaan. Kun sille sen sijaan tarjottiin paikkaa keskiyönäytöksessä kilpailun ulkopuolella, Miramax päätti viivyttää elokuvan ensi-iltaa syksyyn ja Venetsian elokuvajuhlille.[20] Niinpä elokuvan maailmanensi-ilta oli syyskuussa 1994 Venetsiassa.[1] Yhdysvalloissa elokuva sai vain suppean teatterilevityksen, sitä esitettiin 57 elokuvateatterissa.[21]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venetsian elokuvajuhlilla Jackson palkittiin elokuvan ohjauksesta Hopeisella leijonalla.[1] Elokuva sai myös Oscar-ehdokkuuden alkuperäiskäsikirjoituksesta, mutta palkinnon voitti Tarantinon Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta.[2]
Taivaallisten olentojen menestys elokuvateatterilevityksessä ei ollut laajaa, mutta elokuva sai osakseen myös menestystä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa elokuvan lipputulot olivat yhteensä 3 049 135 Yhdysvaltain dollaria sen rajoitetun elokuvateatterilevityksen aikana 57 elokuvateatterissa ja 5 438 120 Yhdysvaltain dollaria maailmanlaajuisesti. Kotimaassaan Uudessa-Seelannissa elokuvan lipputulot olivat 1 012 500 Uuden-Seelannin dollaria. Elokuvan tuotantobudjetti oli arviolta viisi miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joten maailmanlaajuisten lipputulojen arvioidaan kattaneen elokuvan tuotantokustannukset.[21][22]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sibley, Brian: Peter Jackson – A Film-maker’s Journey. Lontoo: HarperCollins, 2006. ISBN 978-0-00-717558-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sibley 2006, s. 272, 278–279.
- ↑ a b The 67th Academy Awards (1995) Nominees and Winners Oscars.org. 27.03.95. Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 7.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Sibley 2006, s. 224.
- ↑ Sibley 2006, s. 223.
- ↑ Sibley 2006, s. 226.
- ↑ Sibley 2006, s. 227.
- ↑ a b c Sibley 2006, s. 230.
- ↑ Sibley 2006, s. 225.
- ↑ Sibley 2006, s. 233, 238.
- ↑ Sibley 2006, s. 243–244.
- ↑ Sibley 2006, s. 245–247.
- ↑ Sibley 2006, s. 244–245.
- ↑ Sibley 2006, s. 238, 261.
- ↑ Sibley 2006, s. 252.
- ↑ Sibley 2006, s. 256.
- ↑ Sibley 2006, s. 290–291.
- ↑ Sibley 2006, s. 240, 257–259.
- ↑ Sibley 2006, s. 240–243, 257.
- ↑ Sibley 2006, s. 261–262.
- ↑ Sibley 2006, s. 273–274.
- ↑ a b Heavenly Creatures The Numbers.
- ↑ Heavenly Creatures IMDB.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taivaalliset olennot Internet Movie Databasessa (englanniksi)
| 1980-luku | Bad Taste (1987) · Meet the Feebles (1989) | ||
| 1990-luku | Aivokuollut (1992) · Taivaalliset olennot (1994) · Kummituskopla (1996) | ||
| 2000-luku | Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (2001) · Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002) · Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003) · King Kong (2005) · Oma taivas (2009) | ||
| 2010-luku | Hobitti – Odottamaton matka (2012) · Hobitti – Smaugin autioittama maa (2013) · Hobitti – Viiden armeijan taistelu (2014) | ||