Guido Mamberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Guido Mamberg
Henkilötiedot
Syntynyt4. syyskuuta 1895
Albun kunta, Järvamaa
Kuollut3. lokakuuta 1954 (59 vuotta)
Tallinna
Kansalaisuus  Viro
Taiteilija
Taidesuuntaus graafinen suunnittelu, taide- ja mainosgrafiikka, kirjakuvitus ja julistetaide.

Guido Mamberg (4. syyskuuta 1895 Järvamaa3. lokakuuta 1954 Tallinna; haudattuna Tallinnaan, Liivan kalmistolle) oli Viron ensimmäinen ammattitaiteilija- graafinen suunnittelija, markkinointigraafikko, muotoilija-kuvittaja, Viron mainosgrafiikan ja riippumattoman julistetaiteen perustaja[1], yksi mainontataiteen edelläkävijöistä ja arvostettu edistäjä.[2]

Guido Mamberg kehittyi Toista maailmansotaa edeltävinä vuosina yhdeksi tuotteliaimmaksi ja luovimmaksi julistemestariksi Virossa. Hänestä tuli sekä julistetaiteen että kirjakuvituksien ja graafisen suunnittelun tunnetuimpia edustajia ja ensisijainen vaikuttaja, joka menestyksekkäästi osallistui myös kansainvälisiin julistenäyttelyihin. Hän osallistui useiden kansainvälisten taideteollisuuden yhdistyksien mm. Verein der Plakatfreunde ja Bund Deutscher Gebrauchsgraphiker toimintaan Berliinissä ja Dansk Tegnerforbundet toimintaan Kööpenhaminassa.[3]

Guido Mamberg oli Viron Mainoskerhon (vir. Eesti Reklaamiklubi) perustajajäsen ja kuului Kansainväliseen Mainosliittoon. Hän oli vuosina 1924–1940 Viron Taiteilijoiden Liiton sekä vuosina 1940–1941 sosialistisen Viron Taidesäätiön ja 1944–1950 Viron SNT:n Taiteilijaliiton jäsen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guido Mamberg syntyi 4. syyskuuta vuonna 1895 Keski-Virossa sijaitsevan Järvan maakunnan Albun kunnassa ja varttui maakunnan pääkaupungissa Paidessa, jossa hänen isänsä Johannes Mamberg oli tunnettu hieno- eli taidepuuseppä, arkkitehti[4] sekä rakennusmestari.[5] Erinomaisen piirtämistaitonsa G. Mamberg peri omalta isältään, joka tuotti itse kaikki rakennussuunnitelmansa ja -piirustuksensa.[6]

Guido Mamberg kävi koulunsa Paidessa ja sai taiteen perusopetusta vuosina 1908–1909 taiteilijan ja Viron ensimmäisen etsausmestarin Rudolf Lepikin piirtämiskursseilla. Myöhemmin hän hankki taidekasvatusta Tallinnassa, ensin vuosina 1912–1914 Viron Taideyhdistyksen grafiikan- ja v 1915 Tallinnan Kauppaoppilaitoksen kaupallisen grafiikan kursseilla, jossa opettajana ja ohjaajana oli Paidesta kotoisin pedagogi, huonekalupuuseppä ja sisustussuunnittelija Teodor Ussisoo.[7] Näiden Virossa suoritettujen opintojen jälkeen G. Mambergista tuli kirjaystävien kesken tunnettu kirjakansien ammattimainen suunnittelija.[8] Ensimmäisen maailmansodan aikana Guido Mamberg osallistui upseerina[9] taisteluihin Venäjällä, Suomessa ja Romaniassa.[2] Sodan jälkeen vuosina 1919–1923 hän osallistui kuuntelijana Kuninkaallisen Taideakatemian opintoihin ja suoritti Kauppiaiden Luokan Keskusjärjestön mainos- ja kaupallisen grafiikan kurssit Kööpenhaminassa. G. Mamberg jatkoi opintojaan Saksassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Englannissa.

Alkaen vuodesta 1923 Guido Mamberg toimi vapaana taiteilijana Tallinnassa ja keskittyi mainontaan. Hän työskenteli graafisen suunnittelun ja mainonnan alalla lähinnä kuolemaansa saakka vuonna 1954.[10]

Taidetuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guido Mamberg aloitti luovan työnsä ja toimintansa melko kokemattomana, mutta trenditietoisena ja taitavana nuorena miehenä jo opintojensa ohella vuonna 1913, luodessaan teoksia, jotka huomioitiin graafisen suunnittelun uutena sanana. Globaalin talouskriisin seurauksena mainonnan ja julisteiden varsin heikon kysynnän rinnalla Mamberg silti luottavaisena ja sovellettua grafiikkaa tuottavana itsenäisenä taiteilijana saavutti luovuutensa huipputason julistetaiteen ja julkaisutoiminnan alalla, mikä johti kansainväliseen läpimurtoon. Hän järjesti taidenäyttelyitä kotimaassa ja esitti luovaa julistetaidettaan ulkomailla. Mamberg teki yhteistyötä sekä kauppa- ja teollisuusyritysten että aikakautensa valtiovirastojen kanssa, toimi kansallisten järjestöjen, teollisuus- ja maatalousnäyttelyjen taiteilijana ja pääsuunnittelijana. Hänen luomuksiin kuuluvat pakkausten ja logosuunnittelu, liikkeenomaiset tavaramerkit ja tuote-etiketit sekä säilykkeiden sarjatuotannon pakkausmuotoilun, tuotemerkkien ja tarrojen tunnusomaisen yhtenäisen teeman ja lähestymistavan suunnittelu. Hän loi mainoskylttejä, mainonnan ja matkailun julisteita ja tiedotuksia, adresseja, tutkintotodistuksia ja diplomeja, sanomalehti-ilmoituksia, kirjojen, kalentereiden ja sanomalehtien graafisia teemoja. Lisäksi hän toimi mainosvalaisun ja näyteikkunoiden somistamisen, konferenssien rakennusten ja esineiden dekoratiivisen taiteen ja ornamentiikan parissa.[11] Mambergin luonnonomainen tyyli erottui muista tuolloin luoduista sovellusgraafisista töistä myös siinä, että useissa hänen tunnetuimmissa teoksissa oli mustavärinen tausta.

Koulutukseltaan erikoistuneena mainosammattilaisena Guido Mamberg toimi yhtenä keskeisenä suunnannäyttäjänä sekä julistetaiteen että graafisen suunnittelun alalla vuoteen 1940 asti. G. Mambergin taidetuotantoon kuuluvat August Rudolf de Haasin, Arthur Heyen ja Jack Londonin kolme klassikkonovellia sisältävän vironkielisen teoksen ja unkarilaisen kirjailijan Mór Jókain loistavasta hovinarrista kertovan humoristisen vironnetun romaanin kuvituksien ohella mm.:

  • norjalaisen runoilijan, isänmaanystävän ja kirjailijan Bjørnstjerne Bjørnsonin novellin ”Synnöve Päiväkumpu” (”Synnøve Solbakken”, 1857) August Hermsin tekemän vironnoksen kuvitus v. 1926.
  • ”Quatrevingt-treize”. Victor Hugon romaani “93.” August Herms käännöksen, 189-sivuisen taskukokoisen ja kovakantisen kirjan suunnittelu v. 1927.
  • taidehistorioitsijan ja kirjailijan Niels von Holstin Tallinnan vanhan kaupungin historiallisista alueista kertovan 29-sivuisen saksankielisen kirjasen ”Reval” suunnittelu vuodelta 1942.[12]

Sosiaalisen vapauttamisen varjolla 21. kesäkuuta vuonna 1940 järjestetyn Kesäkuun vallankaappauksen ja Viron Neuvostoliittoon liittämisen jälkeen G. Mamberg joutui jatkamaan työtään muuttamalla toimintamalliaan stalinistisen propagandan mukaiseksi. Hän teki sen loistavan tasaisesti ja ammattitaidolla, luodessa erilaisia suunnitteluratkaisuja neuvostoliittolaisia ideologian luontaisia ilmaisukeinoja hyväksikäyttäen. Sillä tavalla hänen onnistui jatkaa taiteilijana sekä osoittaa oman itsenäisen työn taitoja ja luovuutta yli 50:ssä sanoma- ja aikakauslehdessä, laatiessa asiantuntemuksellaan niiden niin etu- ja kansisivut kuin sisäkuvitukset. Hänen taiteellisista neuvoista ja työstä hyötyivät Neuvosto-Viron johtavammat sanomalehdet.[13]

Nykyisin Mambergin julisteista, vedoksista ja tarroista koostuvasta yksityiskokoelmasta sai alkunsa Viron taidemuseon nuorin, vuonna 2001 perustettu graafisen suunnittelun kokoelma.[14]

Osallistuminen kotimaisiin ja kansainvälisiin julistenäyttelyihin Toista maailmansotaa edeltävinä vuosina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Allan Luberg: Õitsev Eesti Plakat webcache.googleusercontent.com. 2013. (viroksi)
  2. a b Guido Mambergi 25 aastat tööd kunstnik-tarbegraafikuna 25. tammikuuta 1939. Uudisleht nr. 14. (viroksi)
  3. Guido Mamberg. Biograafia. ekm.artun.ee. (viroksi)[vanhentunut linkki]
  4. Põhja-Tallinna miljööalade inventariseerimine tallinn.ee. 12.2006. Arkistoitu 23.4.2016. (viroksi)
  5. Johannes Mamberg 28. lokakuuta 1916. Tallinna Teataja, nr. 247. (viroksi)
  6. G. Mamberg. Lämmastikväetiste reklaam. osta-ee.postimees.ee. 1930-luku. Arkistoitu 18.4.2016. (viroksi)
  7. a b Digikogu Eesti Kunstimuuseum. (viroksi)
  8. Kunstnik Guido Mamberg 24. elokuuta 1922. Kaja, nr. 193, tr.1. (viroksi)
  9. II rida: lipnik Made, Oskar Kaunissaar, Rusi, G. Mamberg, Karl Ant, Johannes Stramm, Allweis, Schiwer EFA.114.3-1482. Filmiarhiiv. EFA.3-1482. Fotis, Rahvusarhiivi andmebaas. (viroksi)
  10. Kommentaarid Eesti Kultuurkapitali ostud. Arkistoitu 31.8.2007. (viroksi)
  11. Mõningaid näiteid Eesti 1930. aastate diplomite ja tunnistuste kujundusest ra.ee. Arkistoitu 19.4.2016. (viroksi)
  12. Reval Raamatukoi. (viroksi)
  13. Kunstnik-tarbegraafik G. Mambergi töö juubel 27. tammikuuta 1944. Eesti Sõna, nr. 21. (viroksi)
  14. Graafilise disaini kogu kunstimuuseum.ekm.ee. Eesti Kunstimuuseum. Arkistoitu 21.12.2016. (viroksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]