Mór Jókai

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mór Jókai
Suomessa Mór Jókai tunnettiin nimellä Mauri Jókai.
Suomessa Mór Jókai tunnettiin nimellä Mauri Jókai.
Henkilötiedot
Syntynyt 18. helmikuuta 1825
Komárom, Unkarin kuningaskunta, Itävallan keisarikunta (nykyään Komárno, Slovakia)
Kuollut 5. toukokuuta 1904 (79 vuotta)
Budapest, Itävalta-Unkari
Kansallisuus Unkari
Ammatti kirjailija, dramaturgi, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieli Unkari
Aikakausi 1800-luku ja 1900-luvun alku
Tyylilajit romaanit ja novellit
Esikoisteos Hétköznapok 1846
Allekirjoitus
Allekirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Mór Jókai
Mór Jókain patsas

Móric Jókay de Ásva (kirjailijanimi Mór Jókai [ˈmoːr ˈjoːkɒi], Unkarin ulkopuolella myös Maurus, Suomessa Mauri; 18. helmikuuta 18255. toukokuuta 1904) oli unkarilainen kirjailija, dramaturgi, toimittaja ja poliittinen aktivisti.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jókai syntyi silloisessa Unkarin kuningaskunnassa Komáromissa (nykypäivän Komárno Slovakiassa). Hänen isänsä oli asianajaja, runollisuuteen taipuva József, joka kuului Jókay suvun Ásva-haaraan. Hänen äitinsä oli Maria Pulay.

Kouluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jókain kerrotaan olleen lapsena arka ja herkkä. Hänen taipumuksensa viittasivat taiteellisuuteen. Eläinpiirrokset olivat Jókaille luontevia, mutta kuuden vuoden ikäisenä hän sepitti ensimmäiset runonsa. Hänen isänsä käytti häntä lähikoulussa ja hän luki jatkuvasti. Ystäviä hänellä ei tiettävästi ollut. Jókain ollessa yhdeksän vanha hänet päätettiin lähettää kouluun Pozonoyhin Bratislavaan, jotta hän itsenäistyisi ja oppisi saksaa. Komáromissa hän kävi keskikoulun, jonka jälkeen hän jatkoi kalvinistisessa koulussa Pápan kaupungissa. Siellä hän tutustui muun muassa myöhemmin romanttisena runoilijana maineeseen nousseeseen Sándor Petőfiin. Jokái kiinnostui Petőfin kanssa kirjallisuudesta.

Perheen isä kuoli Jókain ollessa 12-vuotias. Perhe toivoi hänen kouluttautuvan isänsä ammattiin, jonka takia hän suoritti opintojaan Kecskemétissä ja Pestin puolella, nykyisin Budapestiä. Asianajajana Molnárin toimistossa hänen taloudellinen asemansa oli turvattu.

Ensijulkaisuja ja vallankumouksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1843 Jókai muutti Budapestiin, jossa hän vuonna 1844 julkaisi ensimmäisen draamansa Juutalaispoika. Samana vuonna julkaistiin Petőfihin ensimmäiset runot. Jo tänä vuonna julkaistiin sanomalehdissä Jokáin pieniä novelleja ja poliittisluontoisia kirjoituksia. Divatlap-lehdessä oli ensimmäinen romaani Hétköznapok ('Arkipäiviä', joka kokonaisuudessaan painettiin vuonna 1846). Kirjallisuuskriitikot arvostivat tätä esikoisteosta. Jokái ymmärsi tämän jälkeen, että hänen alaansa oli eritoten romaanikirjallisuus. Jo vuonna 1847 Jókai oli päätoimittaja kirjallisuuden aikakauslehti Életképekissä.

Jókai omaksui liberaalin poliittisen vakaumuksen ja osallistui Budapestissa maaliskuussa 1848 puhjenneeseen vallankumoukseen. Vallankumouksellista toimintaa tehtiin aluksi kynän voimin, mutta myöhemmin myös aktiivisesti vallankumouksellisessa armeijassa. Hän oli Unkarin armeijan taistelussa Világosissa (nyk. Șiria Romaniassa), jossa Unkarin armeija hävisi taistelun. Hän pysytteli piilossa vuoristossa hänelle julistetun kuolemantuomion vuoksi. Vuonna 1848 hän meni naimisiin Rosa Laborfalvin kanssa. Ensimmäisen poliittisen kiihkon mentyä ohitse hän palasi perheineen pääkaupunkiin. Hänet vangittiin, mutta vapautettiin pian. Hän joutui kuitenkin tiukkaan poliisivalvontaan, ja häneltä kiellettiin myös kaunokirjakirjallinen kirjoittaminen, joskin nimimerkin Sajó turvin hän kierti kieltoa. 

Kirjallinen vaihe ja loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän jälkeen hän loi kirjallisuutta ahkerasti. Ensimmäinen romaani, joka toi hänelle mainetta, oli romaani Erdély aranykora ('Kultakauden Transilvania') (1852). Kun Petőfi oli kohottanut kansanrunouden taiteelliselle tasolle, suoritti Jokái vastaavan työn tarinoihin nähden. Jokáin parhaimmiksi kehuttuja kirjoja oli Egy magyar nábob (suom. Unkarilainen Nabob) ja sen jatko Kárpáthy Zoltán, 1854. Näiden lisäksi tekijän rakkaimpiin teoksiin kuuluivat Az új földesúr (suom. Uusi tilanhaltia) ja Az Arany ember (suom. Onnen kultapoika). Kirjailija lienee saanut vaikutteita Émile Zolalta kuvatessaan naturalistisesti Budapestin alaluokan elämää. Asioiden värittämisessä häntä on verrattu Victor Hugoon ja Émile Zolaan, samoin kuin Alexandre Dumas vanhempaan ja Jules Verneen. Jokái on kertonut kirjoittamisestaan seuraavaa:

»“Kun kirjoitan jotakin romaania, koetan itse olla jokin henkilöistäni, elää niissä, olivatpa he sitten murhaajia, pettureita, nautiskelijoita tai kurjia”»

Kirjailijan täyttäessä 50 vuotta suoritettiin keräys, joka tuotti 200 000 kruunua, jolla Jokáin vanhuus saatiin taloudellisesti turvattua. Rosa Laborfalvin kuoltua vuonna 1886 hän asui yksin, mutta 1890-luvun lopulla hän tutustui näyttelijä Bella Nagyyn, jonka kanssa avioitui vuonna 1899. Tapausta pidettiin sensaationa.. Jókai kuoli vuonna 1904, ja hänet haudattiin Budapestiin Kerepešskomin hautausmaalle.

Suomennettuja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carinus: historiallinen novelli, unkarin kielestä käänsi Koloman (J. Päivärinta). Suomalaisen kirjallisuuden seura: 1875.
  • Romaneja ja kertomuksia. 3 vihko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: 1877. – (Romaneja ja kertomuksia; 3 vihko).
  • Uusi tilanhaltia, unkarin kielestä suom. Antti Jalava. Churberg, 1878. – (Uusi romani-jakso; 3 vuosikerta, 4).
  • Rakkaita sukulaisia, unkarin kielestä suom. Antti Jalava. Uusi Suometar, 1879. – (Romaneja ja kertomuksia; 8 vihko).
  • Rakkauden narrit, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1881. (Helppohintainen novelli- ja romani-jakso; 4).
  • Kymmenen novellia, unkarin kielestä suom. Arvid Genetz. Weilin & Göös, 1881.
  • Sotakuvia 1848 ja 1849 vuosista, suom. J. Krohn. WSOY, 1884. (Kertomuksia kansalle; 4).
  • Kiusaaja: romaani, unkarin kielestä suom. N. E. W. Turku: Allardt, 1885.- 2. p. Hj. Hagelberg, 1892.
  • Kolmetoista pöydässä eli Bárdyn perhe: verimuistelmia vuodelta 1848, suom. Oskar Forsgren. Bergbom, 1889.
  • Unkarilainen Nábob: romaani. 1–3 osa, unkarin kielestä suom. Niilo E. Wainio. WSOY, 1889.
  • Zoltán Kárpáthy: romaani, unkarin kielestä suom. Niilo E. Wainio. WSOY, 1890.
  • Keltaruusu: kertomus Unkarin tasangolta, suom. Niilo E. Wainio. Otava, 1894. (Otavan helppohintainen kirjasto; 14). - 2. p. Otava, 1911. (Otavan 50 pennin kirjasto; 3).
  • Unkarilaisia uuteloita, Mauri Jokailta ja muilta. Brooklyn (N. Y.): Suomalais-amerikkalainen kustannusyhtiö, 1898.
  • Hiuskihara: historiallinen romaani, Brooklyn, (N. Y.): Siirtolainen, 1899.
  • Teodor Dalnoki, suom. Unto. Otto Andersin, 1902.
  • Kummituskalastaja, Kaleva (Mich.): Suom.-amer. kustannusyhtiö, 1907.
  • Verimuistelmia v. 1848, Otto Andersin, 1916. (Helppohintainen kirjasto; n:ro 15).
  • Valkoruusu, unkarinkielestä suomentanut Salu Latvala. Otava, 1917.
  • Unkarilainen Nabob: romaani, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. Kirja, 1917.
  • Onnen kultapoika: romaani, suomentanut Hulda Sykäri. Kirja, 1918.
  • Valekuollut: romaani, Kirja, 1920. - 2. p.WSOY, 1941. (Kymmenen markan romaaneja; 195).
  • Unkarilainen Nábob, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. WSOY, 1930. (Siniset romaanit; 5).
  • Uusi kartanonherra: romaani, unkarinkielestä suomentanut Helmi Helminen. Gummerus, 1935.
Antologioita
  • Ernst von Wolzogen, Mór Jókai, Etlar Carit. Idän kuningatar: y. m. kertomuksia. Gummerus, 1915. (K. J. Gummerus; n:o 7).
  • Mór Jókai, Don Antonio de Trueba. Boresko kaunotar y. m. kertomuksia. Gummerus, 1915. (K. J. Gummerus oy; n:o 8).

E-kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Unkarilainen Nábob, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-014-3. (E-kirja verkossa)
  • Carinus: historiallinen novelli, unkarin kielestä käänsi Koloman (J. Päivärinta). Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-005-1. (E-kirja verkossa)
  • Pakolaisen päiväkirja: sotatunnelmia vuosista 1848 ja 1849i. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-003-7. (E-kirja verkossa)
  • Rakkaita sukulaisia, unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-004-4. (E-kirja verkossa)
  • Uusi tilanhaltia, unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava. Elisa Kirja, 2013. ISBN 978-952-282-896-5. (E-kirja verkossa)
  • Keltaruusu: kertomus Unkarin tasangolta, suomennos Niilo E. Wainio. Elisa Kirja, 2013. ISBN 978-952-282-529-2. (E-kirja verkossa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kálmán Mikszáth, Mauri Jókai: elämäkerta, suom. Niilo E. Wainio, WSOY, 1935
  • Eino Palola: Brontësta Lagerlöfiin: maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, 1950

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mór Jókai.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Teoksia verkossa

Novelleja

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mór_Jókai