Mór Jókai

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mór Jókai
Suomessa Mór Jókai on tunnettu myös nimellä Mauri Jókai.
Suomessa Mór Jókai on tunnettu myös nimellä Mauri Jókai.
Henkilötiedot
Syntynyt 18. helmikuuta 1825
Komárom, Unkarin kuningaskunta, Itävallan keisarikunta (nykyään Komárno, Slovakia)
Kuollut 5. toukokuuta 1904 (79 vuotta)
Budapest, Itävalta-Unkari
Kansalaisuus Unkari
Ammatti kirjailija, dramaturgi, toimittaja
Kirjailija
Äidinkieli Unkari
Aikakausi 1800-luku ja 1900-luvun alku
Tyylilajit romaanit ja novellit
Esikoisteos Hétköznapok 1846
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Mór Jókai
Mór Jókain patsas

Móric Jókay [ˈmoːrit͡s ˈjoːkɒi] (kirjailijanimi Mór Jókai [ˈmoːr ˈjoːkɒi], Unkarin ulkopuolella myös Maurus, Suomessa aiemmin yleensä Mauri Jókai; 18. helmikuuta 18255. toukokuuta 1904) oli unkarilainen kirjailija, dramaturgi, toimittaja ja poliittinen aktivisti.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Móric Jókai (kirkonkirjan mukaan Jókay Móricz) syntyi Komáromissa (nykyään Komárno, Slovakia), Unkarin kuningaskunnassa, joka tuolloin kuului Itävallan keisarikuntaan. Hänen isänsä oli asianajaja, runollisuuteen taipuva József, joka edusti maalaisaatelisen Jókay-suvun ásvalaista haaraa. Móricin äiti oli Mária Pulay.

Kouluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jókain kerrotaan olleen lapsena arka ja herkkä. Hänen taipumuksensa viittasivat taiteellisuuteen. Eläinpiirrokset olivat Jókaille luontevia, mutta kuuden vuoden ikäisenä hän sepitti ensimmäiset runonsa. Hänen isänsä käytti häntä lähikoulussa, ja hän luki jatkuvasti. Ystäviä hänellä ei tiettävästi ollut. Jókain ollessa yhdeksän vanha hänet päätettiin lähettää kouluun Pozsonyyn (nyk. Bratislava, Slovakia), jotta hän itsenäistyisi ja oppisi saksaa. Komáromissa hän kävi keskikoulun, jonka jälkeen hän jatkoi kalvinistisessa koulussa Pápan kaupungissa. Siellä hän tutustui muun muassa myöhemmin romanttisena runoilijana maineeseen nousseeseen Sándor Petőfiin. Jokái kiinnostui Petőfin kanssa kirjallisuudesta.

Perheen isä kuoli Jókain ollessa 12-vuotias. Perhe toivoi hänen kouluttautuvan isänsä ammattiin, jonka takia hän suoritti opintojaan Kecskemétissä ja Pestissä (nyk. osa Unkarin pääkaupunkia Budapestiä). Asianajajana Molnárin toimistossa hänen taloudellinen asemansa oli turvattu.

Ensijulkaisuja ja vallankumouksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1843 Jókai muutti Pestiin, missä hän vuonna 1844 julkaisi ensimmäisen draamansa Juutalaispoika. Jo tänä vuonna julkaistiin sanomalehdissä Jokáin pieniä novelleja ja poliittisluontoisia kirjoituksia. Mainittakoon, että samana vuonna julkaistiin hänen toverinsa Petőfin ensimmäiset runot. Jókain ensimmäinen romaani Hétköznapok (’Arkipäiviä’) alkoi ilmestyä Divatlap-nimisessä lehdessä ja julkaistiin kirjan muodossa vuonna 1846. Kirjallisuuskriitikot arvostivat tätä esikoisteosta. Jokái ymmärsi tämän jälkeen, että hänen alaansa oli eritoten romaanikirjallisuus. Jo vuonna 1847 Jókai olikin Életképek-nimisen kirjallisuusaikakauslehden päätoimittaja.

Jókai omaksui liberaalin poliittisen vakaumuksen ja osallistui Budassa ja Pestissä maaliskuussa 1848 puhjenneeseen vallankumoukseen. Samana vuonna hän meni naimisiin Róza Laborfalvin kanssa. Vallankumouksellista toimintaa harjoitettiin aluksi kynän voimin mutta myöhemmin myös asein, vallankumouksellisessa armeijassa. Jókai oli läsnä, kun Unkarin armeija sotaonnen käännyttyä lopulta antautui Világosin (nyk. Șiria, Romania) luona elokuussa 1849. Tappion jälkeen hän pysytteli jonkin aikaa piilossa vuoristossa, sillä voittajat olivat julistaneet hänelle kuolemantuomion. Suurimman poliittisen kiihkon mentyä ohitse hän palasi perheineen kotiinsa. Hänet vangittiin mutta vapautettiin pian. Vankilasta päästyään hän joutui kuitenkin tiukkaan poliisivalvontaan, ja häneltä kiellettiin myös kaunokirjakirjallisten teosten kirjoittaminen, joskin nimimerkin Sajó turvin hän kiersi kieltoa.

Kirjallinen vaihe ja loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Jókai jo kirjoitti ahkerasti. Ensimmäinen romaani, joka toi hänelle mainetta, oli romaani Erdély aranykora (”Transilvanian kulta-aika”, 1852). Kun Petőfi oli kohottanut kansanrunouden taiteelliselle tasolle, suoritti Jokái vastaavan työn tarinoihin nähden. Jokáin parhaimmiksi kehuttuja kirjoja ovat Egy magyar nábob (suom. Unkarilainen Nábob) ja sen jatko Kárpáthy Zoltán (1854). Näiden lisäksi tekijän rakkaimpiin teoksiin kuuluivat Az új földesúr (suom. Uusi tilanhaltia) ja Az Arany ember (suom. Onnen kultapoika). Kirjailija lienee saanut vaikutteita Émile Zolalta kuvatessaan naturalistisesti Budan ja Pestin alaluokan elämää. Asioiden värittämisen osalta häntä on verrattu sekä Victor Hugoon ja Émile Zolaan että Alexandre Dumas vanhempaan ja Jules Verneen.

Jokái itse on kertonut kirjoittamisestaan seuraavaa:

»”Kun kirjoitan jotakin romaania, koetan itse olla jokin henkilöistäni, elää niissä, olivatpa he sitten murhaajia, pettureita, nautiskelijoita tai kurjia.”»

Kirjailijan täyttäessä viisikymmentä vuotta suoritettiin keräys, joka tuotti 200 000 kruunua ja jolla Jokáin vanhuus saatiin taloudellisesti turvatuksi. Róza-vaimon kuoltua vuonna 1886 Jókai asui yksin, mutta 1890-luvun lopulla hän tutustui näyttelijä Bella Nagyyn, jonka kanssa avioitui vuonna 1899. Tapausta pidettiin sensaationa. Jókai kuoli vuonna 1904, ja hänet haudattiin Budapestiin Kerepesin hautausmaalle.

Suomennettuja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carinus: historiallinen novelli, unkarin kielestä käänsi Koloman (J. Päivärinta). Suomalaisen kirjallisuuden seura: 1875.
  • Romaneja ja kertomuksia. 3 vihko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: 1877. – (Romaneja ja kertomuksia; 3 vihko).
  • Uusi tilanhaltia, unkarin kielestä suom. Antti Jalava. Churberg, 1878. – (Uusi romani-jakso; 3 vuosikerta, 4).
  • Rakkaita sukulaisia, unkarin kielestä suom. Antti Jalava. Uusi Suometar, 1879. – (Romaneja ja kertomuksia; 8 vihko).
  • Rakkauden narrit, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1881. (Helppohintainen novelli- ja romani-jakso; 4).
  • Kymmenen novellia, unkarin kielestä suom. Arvid Genetz. Weilin & Göös, 1881.
  • Sotakuvia 1848 ja 1849 vuosista, suom. J. Krohn. WSOY, 1884. (Kertomuksia kansalle; 4).
  • Kiusaaja: romaani, unkarin kielestä suom. N. E. W. Turku: Allardt, 1885.- 2. p. Hj. Hagelberg, 1892.
  • Kolmetoista pöydässä eli Bárdyn perhe: verimuistelmia vuodelta 1848, suom. Oskar Forsgren. Bergbom, 1889.
  • Unkarilainen Nábob: romaani. 1–3 osa, unkarin kielestä suom. Niilo E. Wainio. WSOY, 1889.
  • Zoltán Kárpáthy: romaani, unkarin kielestä suom. Niilo E. Wainio. WSOY, 1890.
  • Keltaruusu: kertomus Unkarin tasangolta, suom. Niilo E. Wainio. Otava, 1894. (Otavan helppohintainen kirjasto; 14). - 2. p. Otava, 1911. (Otavan 50 pennin kirjasto; 3).
  • Unkarilaisia uuteloita, Mauri Jokailta ja muilta. Brooklyn (N. Y.): Suomalais-amerikkalainen kustannusyhtiö, 1898.
  • Hiuskihara: historiallinen romaani, Brooklyn, (N. Y.): Siirtolainen, 1899.
  • Teodor Dalnoki, suom. Unto. Otto Andersin, 1902.
  • Kummituskalastaja, Kaleva (Mich.): Suom.-amer. kustannusyhtiö, 1907.
  • Verimuistelmia v. 1848, Otto Andersin, 1916. (Helppohintainen kirjasto; n:ro 15).
  • Valkoruusu, unkarinkielestä suomentanut Salu Latvala. Otava, 1917.
  • Unkarilainen Nabob: romaani, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. Kirja, 1917.
  • Onnen kultapoika: romaani, suomentanut Hulda Sykäri. Kirja, 1918.
  • Valekuollut: romaani, Kirja, 1920. - 2. p.WSOY, 1941. (Kymmenen markan romaaneja; 195).
  • Unkarilainen Nábob, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. WSOY, 1930. (Siniset romaanit; 5).
  • Uusi kartanonherra: romaani, unkarinkielestä suomentanut Helmi Helminen. Gummerus, 1935.
Antologioita
  • Ernst von Wolzogen, Mór Jókai, Etlar Carit. Idän kuningatar: y. m. kertomuksia. Gummerus, 1915. (K. J. Gummerus; n:o 7).
  • Mór Jókai, Don Antonio de Trueba. Boresko kaunotar y. m. kertomuksia. Gummerus, 1915. (K. J. Gummerus oy; n:o 8).

E-kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Unkarilainen Nábob, unkarin kielestä suomensi Niilo E. Vainio. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-014-3. (E-kirja verkossa)
  • Carinus: historiallinen novelli, unkarin kielestä käänsi Koloman (J. Päivärinta). Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-005-1. (E-kirja verkossa)
  • Pakolaisen päiväkirja: sotatunnelmia vuosista 1848 ja 1849i. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-003-7. (E-kirja verkossa)
  • Rakkaita sukulaisia, unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava. Elisa Kirja, 2012. ISBN 978-952-282-004-4. (E-kirja verkossa)
  • Uusi tilanhaltia, unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava. Elisa Kirja, 2013. ISBN 978-952-282-896-5. (E-kirja verkossa)
  • Keltaruusu: kertomus Unkarin tasangolta, suomennos Niilo E. Wainio. Elisa Kirja, 2013. ISBN 978-952-282-529-2. (E-kirja verkossa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kálmán Mikszáth, Mauri Jókai: elämäkerta, suom. Niilo E. Wainio, WSOY, 1935
  • Eino Palola: Brontësta Lagerlöfiin: maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, 1950

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mór Jókai.
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Teoksia verkossa

Novelleja

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mór_Jókai