Gloria Patri
Gloria Patri (latinaa, Kunnia Isälle) on monissa kristillisissä kirkkokunnissa käytetty lyhyt, Jumalan kunniaksi laulettava hymni. Siitä käytetään myös nimitystä Gloria minor (pieni kunnia) tai Doxologia minor (pieni doksologia) erotukseksi messun "suuresta kunniasta" (Gloria maior eli Gloria in excelsis Deo).
Hymni on todennäköisesti syyrialaista alkuperää.[1] ja sen alkuperäistä syyriankielistä muotoa käyttävät yhä Idän assyrialainen kirkko ja Kaldealainen katolinen kirkko. Läntinen, latinalainen muoto lisää siihen sanat "sicut erat in principio" (lat. niin kuin oli alussa), jotka puuttuvat itäisistä versioista.
Kreikkalainen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hymnin kreikankieliset sanat kuuluvat:
- Δόξα Πατρὶ καὶ Υἱῷ καὶ Ἁγίῳ Πνεύματι, καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν
- Dóxa Patrì kaì Huiôi kaì Hagíōi Pneúmati, kaì nũn kaì aeì kaì eis toùs aiônas tôn aiṓnō. Amḗn
Suomen ortodoksisen kirkon käyttämä suomennos:
- Kunnia olkoon Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.[2]
Hymnin kreikkalainen muoto on todennäköisesti peräisin Antiokiasta[3] ja on syntynyt areiolaisia vastaan käydyn taistelun tuloksena.[4] Varhaisimmissa muodoissaan doksologian alkuosa on kuulunut: "Kunnia Isälle Pojan kautta Pyhässä Hengessä". Tässä muodossa sitä käyttivät areiolaiset. Koska valtavirran kristityt eivät hyväksyneet Areioksen oppia, jonka mukaan Kristus oli luotu olento, ja tämän korostamiseksi myös doksologian sanamuotoa muutettiin siten, että Isä ja Poika mainitaan samanarvoisina.[5][6]
Kreikassa hymnin toinen osa sai edellä esitetyn muotonsa[7], jossa sitä käytetään bysanttilaista riitusta noudattavassa ortodoksisessa kirkossa, idän katolisissa kirkoissa ja orientaaliortodoksisissa kirkoissa.
Roomalaisen riituksen mukainen latinalainen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hymnin latinalainen versio kuuluu:
- Gloria Patri, et Filio, et Spiritui Sancto.
- Sicut erat in principio, et nunc, et semper, et in saecula saeculorum. Amen.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon käyttämä suomennos:
- Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
- Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.[3]
Myös jälkimmäisen säkeen sanat "niin kuin oli alussa" ovat saaneet nykyisensä muotonsa areiolaisia vastaan käydyn kamppailun tuloksena. Niillä korostetaan kirkon käsitystä, että Kristus ei ole luotu, vaan kunnia on kuulunut hänelle alusta saakka.[3][4] Vuonna 529 Galliassa pidetty Vasion (nykyisen Vaisonin) toinen synodi totesi viidennessä kaanonissaan, että doksologian toinen osa siinä muodossa, jossa se oli käytössä Roomassa, itämailla ja Afrikassa, sisälsi sanat Sicut erat in principio, ja määräsi, että se oli lausuttava samassa muodossa myös Galliassa. Adrian Fortescue, joka vuonna 1909 kirjoitti asiaa koskevan artikkelin Catholic Encyclopediaan, mainitsi, että synodi oli erehtynyt väittäessään, että lännessä käytetty muoto olisi sama kuin kreikkalainen.[7] Suunnilleen 600-luvulta lähtien nykyinen roomalaisen riituksen mukainen versio on ollut käytössä kaikkialla läntisessä kristikunnassa.[7]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ortodoksisessa kirkossa, orientaaliortodoksisissa kirkoissa, Idän assyrialaisessa kirkossa ja idän katolisissa kirkoissa Pientä Doksologiaa käytetään usein jumalanpalvelusten eri kohdissa ja yksityisissä rukouksissa. Muun muassa se luetaan kolmeen kertaan jokaisen jumalanpalveluksen alussa osana sekä osana jumalanpalveluksen lopussa lausuttua siunausta. Kun se on osana useamman hymnin sarjassa, se lauletaan joko ennen viimeistä tai ennen toiseksi viimeistä hymniä. Jälkimmäisessä tapauksessa se jaetaan kahtia: sanalla "kunnia" alkava alkuosa lausutaan ennen toiseksi viimeistä, sanoilla "nyt, aina" alkava loppuosa ennen viimeistä hymniä, joka tavallisimmin on Theotokion.
Roomalaisessa riituksessa Gloria Patri lausutaan tai luetaan usein hetkipalveluksen rukoushetkissä, joita rukoilevat papisto, monet vihkiytyneen elämän muodot ja seurakunnat sekä Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta lähtien yhä useammin myös maallikot. Tavallisimmin se lausutaan psalmien tai kiitosvirsien lopuksi sekä responsorioissa. Se esiintyi myös messun johdannossa siinä muodossa, jossa se toimitettiin ennen roomalaiseen riitukseen vuonna 1970 tehtyjä muutoksia. Sitä käytetään myös yksityisessä hartaudenharjoituksessa, esimerkiksi ei-liturgisissa hartaushetkissä, varsinkin ruusukkorukouksissa, joissa se lausutaan aina ennen niitä pieniä helmiä, joiden kohdalla lausutaan Isä meidän -rukous ja jotka jakavat rukousnauhan viiteen kymmenen suuremman helmen joukkoon, joiden kohdalla rukoillaan Ave Maria.
Anglikaanisessa kirkossa Gloria Patri lausutaan tai lauletaan tavallisimmin psalmien ja kiitosvirsien päätteeksi aamu- ja iltarukouksissa.
Luterilaisissa kirkoissa Gloria Patri on vanhastaan liitetty jumalanpalveluksissa luettavan psalmitekstin jatkoksi[3] sekä myös Simeonin kiitosvirren alkuun. Sitä käytetään myös aamu- ja iltajumalanpalveluksissa. Hymni on ahkerassa käytössä myös evankelisissa presbyteriaanisissa kirkoissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Edward Foley, Mark Paul Bangert: Worship Music: A Concise Dictionary Sivu = 126. Liturgical Press, 2000. ISBN 0-8146-5889-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lapselle kahdeksantena päivänä nimeä annettaessa (sisältää myös ortodoksisen kirkon käyttämän Gloria Patri -hymnin suomennoksen) Ortodoksi.net. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ a b c d Heikki Kotila: ”Päivän psalmi (introitus)”, Liturgian lähteillä, Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, s. 184. Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-132-5.
- ↑ a b ”Gloria Patri”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, 2. osa (Dallapiccola-Hervé), s. 394. Otava, 1977. ISBN 951-1-04191-6.
- ↑ Heikki Kotila: ”Päivän psalmi (introitus)”, Liturgian lähteillä, Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, s. 184-185. Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-132-5.
- ↑ Doksologi Ortodoksi.net. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ a b c Catholic Encyclopedia, Doxology