Tämä on lupaava artikkeli.

Francisco de Goya

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Francisco de Goya
Vicente López, Goya, 1826.
Vicente López, Goya, 1826.
Henkilötiedot
Syntynyt30. maaliskuuta 1746
Fuendetodos, Espanja
Kuollut16. huhtikuuta 1828 (82 vuotta)
Bordeaux, Ranska
Kansalaisuus espanjalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus romantiikka
Kuuluisimpia töitä Sodan kauhut
Alaston Maja
Puettu Maja
Kolmas toukokuuta 1808
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Romantiikka
Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818.
Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818.

Francisco José de Goya y Lucientes (30. maaliskuuta 1746 Fuendetodos, Espanja – 16. huhtikuuta 1828 Bordeaux, Ranska)[1] oli espanjalainen taidemaalari, taidegraafikko ja kaivertaja. Hän oli Espanjan hovimaalari, ja hänet tunnettiin elämänsä aikana muotokuvamaalauksistaan. Hänen maineensa perustuu etenkin merkittäviin painokuvasarjoihin ja aiheeltaan synkkiin maalauksiin. Goya oli oman aikansa merkittävimpiä taiteilijoita.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francisco José de Goya y Lucientes syntyi 30. maaliskuuta 1746 Fuendetodosin kylässä Pohjois-Espanjassa. Hänen isänsä José työskenteli kultaajana ja äiti Gracia edusti köyhtynyttä aatelistoa. Perhe kuului espanjalaisen aristokratian alimpaan luokkaan, hidalgoihin. Franciscolla oli kaksi isoveljeä. Veljekset eivät käyneet paljonkaan kouluja. Perhe muutti 1759 Zaragozaan,[2] missä Francisco meni oppipojaksi José Luzanin[3] työpajaan kolmen vuoden ajaksi. Ensimmäisen tilaustyönsä hän maalasi Fuendetodosin kirkkoon.[2]

Taideopinnot ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goya muutti Madridiin vuonna 1763. Siellä hän pyrki turhaan San Fernandon taideakatemiaan, mutta sai opettajakseen hovimaalari Francisco Bayeun. Goya matkusti Italiaan noin vuonna 1770 ja yritti siellä johonkin paikalliseen taidekouluun. Hän sai eräässä taidekilpailussa kunniamaininnan. Goya palasi Espanjaan vuonna 1771 ja maalasi ensimmäisen monumentaaliteoksensa, zaragozalaisen katedraalin kattofreskon Jumalan nimen palvonta. Seuraavan kymmenen vuoden aikana hän sai lähikaupunkien kirkoilta useita tilauksia. Goya meni naimisiin vaikutusvaltaisen opettajansa sisaren Josefa Bayeun kanssa, mikä toi Goyalle useita tärkeitä tilaustöitä. Perheeseen syntyi useita lapsia, joista yksi selvisi aikuisikään.[4]

Menestyksen vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goya muutti vuonna 1774 Zaragozasta Madridiin, missä hän toteutti ensimmäiset luonnoskartonkinsa Santa Barbaran kuninkaalliselle gobeliinikutomolle. Hän teki kartonkeja aina vuoteen 1780 ja senkin jälkeen satunnaisesti vuoteen 1792 saakka. Goya nimitettiin vuonna 1780 San Fernandon taideakatemian jäseneksi, 1785 akatemian maalaustaiteen apulaisjohtajaksi ja 1786 yhdeksi kuningas Kaarle III:n hovimaalareista. Seuraava kuningas Kaarle IV korotti vielä Goyan arvonimeä, mikä teki Goyasta Espanjan ihailluimman ja kysytyimmän taiteilijan. Hän teki entistä enemmän ylimystön muotokuvia ja edelleen myös uskonnollisaiheisia tilaustöitä.[5]

Goya sai sairauskohtauksen talvella 1792–1793, minkä seurauksena hän halvaantui ja sokeutui väliaikaisesti, ja kuuroutui pysyvästi. Sairastumisen jälkeen Goyan aiheet vaihtuivat synkiksi ja ahdistaviksi. Hänen menestyksensä kuitenkin jatkuivat, ja hänet nimitettiin vuonna 1795 kuninkaallisen taideakatemian maalaustaiteen johtajaksi ja 1799 ensimmäiseksi hovimaalariksi. Hän julkaisi ensimmäisen suuren etsaussarjansa Oikkuja vuonna 1799.[6]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjen uni synnyttää hirviöitä, 1797–1798.
Laatta numero 39 Goyan painokuvasarjasta Sodan kauhuja.

Goyaa arvosteltiin vuonna 1814 veljeilystä ranskalaismiehittäjien kanssa hänen toimittuaan Joseph Bonaparten hovimaalarina. Hän sai kuitenkin anteeksi ja hovimaalarinsa asemansa pian takaisin. Hän teki maalauksia, jotka kuvaavat Napoleonin sotien julmuuksia, kuten Toukokuun kolmas 1808 (1814). Goyan vaimo kuoli vuonna 1812, ja hän otti uuden elämänkumppanin, nuoren Leocadia Weissin. Kohua herättäneestä suhteesta syntyi kaksi lasta. Goya muutti Madridiin vuonna 1819 ja sairastui vakavasti. Sairauden aikana hän maalasi sarjan "mustia maalauksia", jotka ovat täynnä kyynisyyttä, pessimismiä ja epätoivoa. Goya lähti maanpakoon Ranskaan vuonna 1824 Ferdinand VII:n hallituksen painostuksesta. Hän asettui Bordeaux’hon, mutta kävi vielä kahdesti Espanjassa, missä hän erosi tehtävästään hovimaalarina. Goya kuoli halvauskohtaukseen Bordeauxissa 16. huhtikuuta 1828.[7]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goyan tyyli vaihteli alkuaikojen rokokootyylisistä gobeliineista loppuvuosien romantiikan tyylisiin sotakuvauksiin.[8] Goya oli taidemaalari, taidegraafikko ja kaivertaja, ja monet hänen kuuluisimmista töistään ovat etsauksia.[9] Goyalta on säilynyt noin 700 maalausta, tuhat piirrosta ja 300 painokuvaa.[10] Yli puolet Goyan tuotannosta oli muotokuvia, ja elinaikanaan taiteilijan maine perustuikin niihin. Goyan muotokuvien aiheena oli korkea-arvoisia ja maineikkaita espanjalaisia, usein kuningasperheen jäseniä.[11]

Goya teki painokuvansa sarjoina, joista merkittävimpiä olivat Oikkuja (1797–1798), Sodan kauhuja (1810–1820), Härkätaistelukohtauksia (1815–1816) ja Sananlaskuja (1816–1823).[12]

Uransa alkuaikoina Goyan tyyli oli vielä melko tavanomaista. Vuoden 1788 tienoilla hän alkoi saada taiteeseensa omaperäisyyttä, kun hän alkoi käyttää aiheenaan painajaismaisia olioita ja sekasikiöitä sekä arvoituksellisia, sairaalloisia ja julmia näkyjä.[13] Vuodesta 1790 lähtien Goyan tyyli alkoi muuttua Ranskan vallankumouksen ja pahenevan kuurouden vaikutuksesta. Bordeaux’n aikana Goya yhdisti ranskalaisia ja italialaisia vaikutteita tyyliinsä ja erityisesti Giovanni Battista Tiepolo ja Diego Velázquez vaikuttivat häneen.[3]

Goya maalasi yleensä kankaalle, joskus puulle tai metallille. Hän käytti siveltimen lisäksi toisinaan myös muita maalausvälineitä kuten maalausveistä.[14]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goyaa pidetään aikakautensa merkittävimpänä espanjalaisena taidemaalarina, joka nosti maan taiteen sen kultakautta seuranneesta aallonpohjasta.[11] Elinaikanaan Goyalla oli vain vähän oppilaita, ja hänen suora vaikutuksensa Espanjan taide-elämään oli vähäinen. Hänen kuoltuaan suurin osa hänen tuotannostaan muotokuvia lukuun ottamatta jäi vähälle huomiolle. Goya nostettiin uuteen arvoon Ranskassa 1800-luvun puolivälissä, ja 1900-luvulta alkaen häntä on pidetty yhtenä suurista taidemaalareista. Hänen mullistavista ja epäsovinnaisista teoksistaan ovat ottaneet vaikutteita esimerkiksi ekspressionismi, symbolismi ja surrealismi.[15] Goya oli ensimmäinen taiteilija joka työsti kauhistuttavia ja outoja aiheita.[3]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sätkynukke, 1791–1792.
    Sätkynukke, 1791–1792.
  • Alban herttuatar / Valkoinen herttuatar, 1795.
    Alban herttuatar / Valkoinen herttuatar, 1795.
  • Alaston Maja, 1799–1800.
    Alaston Maja, 1799–1800.
  • Kaarle IV:n perhe, 1800–1801.
    Kaarle IV:n perhe, 1800–1801.
  • Doña Isabel Cobos de Porcel, noin 1805.
    Doña Isabel Cobos de Porcel, noin 1805.
  • Escena de Inquisición, 1808/1812.
    Escena de Inquisición, 1808/1812.
  • Toukokuun kolmas 1808, 1814.
    Toukokuun kolmas 1808, 1814.
  • Sardiinin hautaus, noin 1815–1820.
    Sardiinin hautaus, noin 1815–1820.
  • Saturnus syö poikansa, 1820–1823.
    Saturnus syö poikansa, 1820–1823.

Elokuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goyan elämää kuvataan useissa elokuvissa, kuten:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 3. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29197-8
  • Stukenbrock, Christiane & Töpper, Barbara: 1000 Masterpieces of European Painting from 1300 to 1850, s. 406–413. Könemann, 2005. ISBN 3-8331-1493-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Francisco de Goya Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2013 (englanniksi).
  2. ↑ a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 16–17.
  3. ↑ a b c Stukenbrock & Töpper, 2005
  4. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 17–18.
  5. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 18.
  6. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 19.
  7. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 21.
  8. ↑ Francisco de Goya The National Gallery, Trafalgar Square, London. Viitattu 27.1.2016 (englanniksi).
  9. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 15.
  10. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 25–26.
  11. ↑ a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 22.
  12. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 25.
  13. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 22–24.
  14. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 26.
  15. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 26–27.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Buchholz, Elke Linda: Francisco de Goya : elämä ja tuotanto. (alkuteos Francisco de Goya : Leben und Werk, suomennos Liisa Kovanen) Könemann, 2000. ISBN 382905713X
  • Hughes, Robert: Goya. London: Harvill, 2003. ISBN 1843430541 (englanniksi)
  • Davis, Jonathan: Madridin enkelit. Elämänkertaromaani (alkuteos: There are Angels in Madrid). Suomentanut J. A. Hollo. K. J. Gummerus Oy, 1943 (myös myöhempiä painoksia). Romaani Francisco de Goyan elämästä ja hänen aikansa Espanjasta.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Francisco_de_Goya&oldid=22337233”