Carlos Saura

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carlos Saura

Carlos Saura Atarés (s. 4. tammikuuta 1932 Atarés, Huescan maakunta, Espanja)[1] on espanjalainen elokuvaohjaaja.[2]

Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saura syntyi taiteilijaperheeseen, sillä hänen äitinsä oli pianisti ja veljensä Antonio Saura taidemaalari. Koko lapsuutensa ajan hän kehitti taiteellista herkkyyttään valokuvauksen avulla. Hän myös toimi ammattivalokuvaajana 1950–1953[1]. Carlos Saura eli varhaislapsuuttaan, kun maassa käytiin sisällissotaa. Muistumat sodasta tulevat usein esille hänen elokuvissaan.[2]

Hän valmistui vuonna 1957 Madridin Elokuvan tutkimus- ja koulutusinstituutista, jossa hän sen jälkeen opetti vuoteen 1964 asti, kunnes erosi sieltä poliittisista syistä.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saura teki vuosina 1957–1958 ensimmäisen dokumenttielokuvansa Cuenca. Vuoden 1960 elokuvassa Los golfos hän tarkastelee rikollisuuden ongelmaa Madridin kurjalistokorttelien köyhien nuorten keskuudessa. Vuoden 1964 elokuvassa Llanto por un bandido hän kuvaa 1800-luvulla eläneen Tempranillo-nimisen kapinallisen rosvon (1805–1833) elämäntarinan.

Saura oli elokuvantekijänä maanmiehensä Luis Buñuelin oppilas. Buñuelin tapaan myös Saura kritisoi maan perinteistä, miesvaltaista ja katolisen kirkon määrittelemää moraalikoodia. Myöhemmässä tuotannossaan Saura lähenee Ingmar Bergmanin visuaalista tyyliä: todellisuus ei ole pelkästään silminnäkyvää, vaan siihen kuuluvat tasa-arvoisena myös mielenliikkeet, unet ja kuvitelmat. Tämä muutos johtuu myös siitä, että Saura on vapautunut osallistuvasta yhteiskunnallisuudesta Espanjan diktatuurin kaaduttua.[2]

Vuonna 1966 Sauran yhteiskunnan kaikkein vähäosaisimpiin keskittyvä lyyrinen ja dokumentaarinen tapa kuvata elokuviaan sai tunnustuksen kansainväliseltä yhteisöltä, kun hänelle luovutettiin Berliinin elokuvajuhlien hopeinen karhu elokuvasta La caza. Hän sai Berliinissä hopeisen karhun myös vuonna 1968 elokuvasta Peppermint Frappé. Elokuvillaan La prima Angélica (1973) ja Cria cuervos – korppi sylissä (Cría cuervos, 1975) Saura sai Cannesin elokuvajuhlien tuomariston erikoispalkinnot. Hänen elokuvansa Mummo täyttää sata vuotta (Mama cumple 100 años, 1979) nimettiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi. Vuonna 1991 Saura sai vihdoin tunnustusta myös kotimaassaan Espanjassa, kun hänelle myönnettiin Goya-palkinto parhaasta ohjaustyöstä sekä parhaasta käsikirjoituksesta elokuvaan ¡Ay, Carmela!. Hänet valittiin ohjaajaksi elokuvaan Marathon, joka oli Barcelonassa järjestettyjen vuoden 1992 kesäolympialaisten virallinen filmi.

Nykyisin Sauraa pidetään yhtenä eurooppalaisen nykyelokuvan klassikoista. Hän on osannut vangita filmille yhteiskunnan kehityksen juuri silloin kun espanjalainen yhteiskunta on ollut siirtymävaiheessa demokratiaan ja samoin sen vastakohta, joka oli francolainen diktatuuri.

Ohjaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • El pequeño río Manzanares (1956)
  • La tarde del domingo (1957)
  • Cuenca (1958)
  • Los golfos (1962)
  • Llanto por un bandido (1964, Sauran ensimmäinen värifilmi)
  • Metsästysretki (La caza, 1966)
  • Uhattu romanssi (Peppermint Frappé, 1967)
  • Pitkä kuuma päivä (Stress-es tres-tres, 1968)
  • Muurahaispesä (La madriguera, 1969)
  • Nautintojen puutarha (El jardín de las delicias, 1970)
  • Ana y los lobos (1973)
  • Angelika-serkku (La prima Angélica, 1973)
  • Cria cuervos – korppi sylissä (Cría cuervos, 1976)
  • Elisa – elämäni (Elisa, vida mía, 1977)
  • Sidotuin silmin (Los ojos vendados, 1978)
  • Mummo täyttää sata vuotta (Mamá cumple cien años, 1979)
  • Vauhtia, vauhtia! (Deprisa, deprisa, 1981)
  • Veren häät (Bodas de sangre, 1981)
  • Suloiset hetket (Dulces horas, 1982)
  • Antonietta (Antonieta, 1982)
  • Carmen (1983)
  • Los zancos (1984)
  • Noiduttu rakkaus (El amor brujo, 1986)
  • Valloittajat (El dorado, 1988)
  • La noche oscura (1989)
  • Oi, Carmela! (¡Ay, Carmela !, 1990)
  • El sur (1992)
  • Marathon (1992)
  • Sevillanas (1992)
  • ¡Dispara! (1993)
  • Flamenco (1995)
  • Taxi (1996)
  • Pajarico (1997)
  • Esa luz! (1998)
  • Tango (Tango, no me dejes nunca, 1998)
  • Goya (1999)
  • Buñuel y la mesa del rey Salomón (2001)
  • Salomé (2002)
  • El séptimo día (2004)
  • Iberia (2005)
  • Fados (2007)
  • Io, Don Giovanni (2009)
  • Flamenco, Flamenco (2010)

Kirjalliset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajarico solitario (1997)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 864. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.5.2015).
  2. a b c Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9813, art. Saura, Carlos. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kylmälä, Otto: ”Carlos Saura – flamencon suuri runoilija”. Filmihullu 4/2017.
  • Malmi, Timo: ”Kaikilla meillä on päässämme elokuvia”, Carlos Sauran haastattelu. Filmihullu 4/2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]