Antonio Gades
Antonio Gades (16. marraskuuta 1936 Alicante, Valencian maakunta, Espanja – 20. heinäkuuta 2004 Madrid, Espanja) oli espanjalainen flamencotanssija ja koreografi, jota pidetään maan flamencoteatterikulttuurin tärkeänä perustajahahmona.[1]
Gades oli mukana tuomassa flamencoa paikallisesta erikoisuudesta kansainväliseen julkisuuteen. Hän työskenteli Carlos Sauran kanssa, joka tallensi filmille Gadesin koreografiat Lorcan Veren häät -teoksesta (Veren häät, 1981) ja Prosper Mériméen Carmenista (1983).[1] Gades ja Saura tekivät yhteistyötä vielä vuoden 1985 flamencoelokuvassa Noiduttu rakkaus, joka pohjautuu Manuel de Fallan musiikkiin.[2]
Tanssijana hän oli huipulla 1960- ja 1970-luvulla, jolloin hänen elegantti ja pidättyvän kuuma tanssityylinsä herätti laajaa ihastusta. Gadesin ryhmä vieraili Helsingissä Svenska Teaternissa kahdesti, vuosina 1972 ja 1973.[1]
Suku, lapsuus ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antonio Gades oli kommunistisen rakennustyöläisen poika ja vakaumuksellinen kommunisti itsekin. Antonion ollessa vauva isä lähti taistelemaan fasismia vastaan Espanjan sisällissodassa Madridin rintamalla. Sodan jälkeen perhe asui Madridissa, jossa Antonion oli keskeytettävä koulu 11-vuotiaana ja mennä töihin juoksupojaksi.[1][3] Kunnianhimoisena hän kokeili nyrkkeilyä, härkätaistelua, pyöräilyä ja tanssimista.[3]
Tanssiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gades toimi apupoikana vaihtelevissa tehtävissä, kunnes häntä kehotettiin opiskelemaan tanssia Madridin maineikkaassa flamencokoulussa.[1] Sattumalta, kun hän tanssi baarissa muutaman pesetan hinnalla, hänet näki Pilar López, joka oli Espanjan eturivin tanssiryhmän johtaja. Hän pakotti pojan luopumaan härkätaisteluista (”Ehkä sinusta tulee loistava härkätaistelija, mutta tiedän, että voit olla loistava tanssija, ja jos härkä puskee sinut kuoliaaksi, et ole tanssija etkä härkätaistelija”), López sanoi hänelle, ja vuoden kuluessa 16-vuotias Antoniosta oli tullut hänen ryhmänsä päätanssija. Gades asui Lópezin luona yhdeksän vuotta keskittyen espanjalaisten klassikoiden tanssimiseen.[3] Pilar López kiinnitti hänet ryhmäänsä vuosiksi 1952–1961.[1]
Gades pakeni 1960-luvulla Francon Espanjasta. Hän opiskeli klassista balettia Sergei Djagilevin Ballet russes-ryhmään kuuluneen tanssija Anton Dolinin johdolla Roomassa ja hänestä tuli ensitanssija Milanon La Scalaan,[3] jossa hän toimi italialaisten oopperoiden apulaisohjaajana ja koreografina.[1]
Gadesin periaatteet olivat korkealla, hän oli itsepäinen ja työssään poikkeuksellisen kurinalainen sekä täsmällinen mies. Hän ei koskaan ottanut neuvoja vastaan keneltäkään, ehkä Pilar Lópezilta lukuun ottamatta, joka hänen mukaansa muovasi häntä ihmisenä: "Opin olemaan olematta muita parempi, vaan ainoastaan yrittämään olla itseäni parempi." Tämä epäterveen kilpailun puuttuminen ja tinkimätön omistautuminen itsensä kehittämiseen mahdollistivat hänen taiteensa kehittämisen.[3]
Gadesilla ei monien muiden flamencotanssijoiden tavoin ollut andalusialaista verenperintöä, eikä hänen tanssinsakaan sisältänyt mustalaisflamencolle tyypillistä tanssillista ilotulitusta. Hän kehitti oman flamenconsa teatterillisista lähtökohdista, hän käytti hyväkseen klassisen baletin dramaturgiaa. Gadesia voitaneen pitää espanjalaisen flamencoteatterin isänä.[1]
Hän debytoi ulkomailla Englannissa Kuninkaallisessa oopperassa vuonna 1965. Vuonna 1969 hän perusti oman balettiryhmänsä Pariisiin ja tutustui Cristina Hoyosin, josta tuli hänen tanssipartnerinsa 20 vuoden ajaksi.[3]
Koreografi ja baletinjohtaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1978 Francon kuoltua hänet nimitettiin Espanjan kansallisbaletin johtajaksi. Hän jäi tehtävään kahdeksi vuodeksi. Vuonna 1981 hänet erotettiin poliittisista syistä. Tämä oli itse asiassa onnekas tapahtuma, sillä useimmat tanssijat erosivat hänen mukanaan. He perustivat oman osuuskuntansa Ballet Antonio Gadesin, joka saavutti maailmanmaineen kiertueiden ja Carlos Saura-elokuvien avulla.[1][3] Sen parissa hän teki Federico García Lorcan näytelmään perustuvan tanssielokuva Veren häät (1981), joka oli Gadesin ja Carlos Sauran ensimmäinen yhteistyö. Teoksesta tuli maailmanmenestys, verikostoaiheisen draaman päärooleissa tanssivat Gades ja hänen ryhmänsä johtava naistanssija Christina Hoyos. Seuraavaksi koreografi ja elokuvaohjaaja tarttuivat Carmeniin, jossa Gades esiintyi vanhenevan ja katkeroituvan Don Josén roolissa. Parin kolmantena yhteistyönä syntyi Manuel de Fallan laulusarjaan El amor brujo (Noiduttu rakkaus) perustuva yksinäytöksinen tanssiteos vuonna 1971.[1][3]
Klassisen baletin ja flamencon "fuusio" antoi perinteiselle espanjalaiselle tanssille grand baletin mittakaavan ja tekniikan. Hän otti käyttöön kansantarinoita, jotka oli trivialisoitu Francon ajan suosituissa elokuvissa. Vuonna 1975 hän lakkautti ryhmänsä protestina diktatuuria vastaan ja palasi tanssijaksi vasta kaksi vuotta myöhemmin Kuubassa balettitanssija Alicia Alonson kutsusta. Tämän kanssa hän tanssi baleteissa Ad Libitum ja Giselle.[3] Vuonna 1978 Antonio Gades teki yllätysvierailun Hilarionin roolissa Kuuban kansallisbaletissa.[1] Kuusi viikkoa ennen kuolemaansa vuonna 2004 hänelle myönnettiin José Martin ritarikunnan, yhden Kuuban korkeimmista kunniamerkeistä.[4]
Vuonna 1994/1995 Gades teki viimeisen suuren teoksensa Lope de Vegan näytelmästä Fuente Ovejuna Espanjan kansallisbaletille.[1] Näytelmä ylistää talonpoikien välistä solidaarisuutta. [3]
Antonio Gades kuoli Madridissa 67-vuotiaana syöpään heinäkuussa 2004. Hänen tuhkansa haudattiin mausoleumiin Frank País Segundo Frente Orientalin Santiago de Cubassa sijaitsevalle hautausmaalle.[3][4]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antonio Gades ei ollut vain tanssivallankumouksellinen, vaan myös poliittinen vallankumouksellinen. Hän oli Espanjan kommunistisen puolueen jäsen nuoresta pitäen, ja erosi siitä vuonna 1981 stalinistisen hajaannuksen seurauksena.[3]
Ortodoksikommunistina loppuun asti hän oli poliittisesti uskollinen ennen kaikkea Kuuballe. Vuodesta 1959 kuolemaansa asti Gades kannatti avoimesti Kuuban vallankumousta. Kun hän ja kuuluisa laulaja Marisol menivät naimisiin vuonna 1982 saatuaan sitä ennen kolme tytärtä, häät pidettiin Havannassa Alicia Alonson ja Fidel Castron suojeluksessa. Näissä kahdessa tukijassa tiivistyi Gadesin elämä: tanssi ja kommunismi.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antonio Gades oli naimisissa neljä kertaa: laulaja Marujita Díazin kanssa vuosina 1964–1965; suhteessa tanssija Pilar San Segundo Clementen kanssa vuosina 1968–1971 (kaksi lasta); laulaja ja näyttelijä Pepa Floresin (Marisol) kanssa vuosina 1982–1986 (kolme lasta); Daniela Freyn kanssa vuosina 1988–1993 ja Eugenia Eirizin kanssa vuosina 2003–2004. Vuonna 2004 hänellä oli yhteensä viisi lasta.[3] Yksi hänen tyttäristään on näyttelijä María Esteve Flores (s. 1974).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Antonio Gadesin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 4.9.2015.
- ↑ Antonio Gades Elonetissä.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Michael Eaude: Antonio Gades The Guardian. 22.7.2004. Viitattu 16.1.2026. (englanniksi)
- 1 2 Kisselgoff, Anna (2004-07-22). Antonio Gades, 67, Artistic Flamenco Dancer. The New York Times. ISSN 0362-4331.
