Ford Transit Connect

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ford Transit Connect on Fordin vuodesta 2002 lähtien valmistama pieni pakettiautomalli. Sen tila-autoversio tunnetaan nimellä Tourneo Connect. Transit-nimestään huolimatta mallilla ei ole teknistä yhteneväisyyttä Ford Transitin kanssa, vaan nimi on ainoastaan viittaus Fordin tavara-autoperheeseen. Transit Connectin tekniikka pohjautuu pitkälti Ford Focukseen.

Ford Transit Connect I (2002–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Transit Connect I

2009 Ford Transit Connect T220 L90 1.8 Front.jpg

Valmistustiedot
Valmistusmaa Romanian lippu Romania
Turkin lippu Turkki
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 2002–2013
Muut nimet Ford Tourneo Connect
Edeltäjä Ford Escort Express
Seuraaja Ford Transit Connect II
Teknisesti samankaltaisia Ford Focus I
Mitat ja tekniset tiedot
Pituus 4 275–4 525 mm
Akseliväli 2 664–2 912 mm
Leveys 1 795 mm
Korkeus 1 815–1 980 mm
Pohjalevy Ford C170
Iskutilavuus 1,75–2,0 l
Teho 75–136 hv
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 2–5

Escort Expressin korvaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford oli jo aiemmin valmistanut pieniä Ford Escortiin perustuvia Express-pakettiautoja. Kun Escortin valmistus vuonna 2000 päättyi, ei mallistossa ollut enää tarjolla tämän kokoluokan tavara-autoa sellaista tarvitseville asiakkaille. Ford-kauppiaat toivat asian esille, jonka vuoksi asia otettiin Fordin johdossa todesta, sillä Escort Expresseille oli ollut melko paljon kysyntää.[1]

Transit-malliston pienin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 pienikokoisten Ford-pakettiautojen havittelijat saatiin tyytyväisiksi, kun Transit Connect tuotiin markkinoille. Kyseessä siis ei ollut Transitin ”pikkuveli”, sillä vähäisintäkään yhteyttä näillä malleilla ei nimen lisäksi ole. Suurin osa tekniikasta on peräisin henkilöautomalli Focuksesta, vaikka kyseessä ei silti ole Escort Expressin tapainen henkilöautosta muunnettu pakettiautoversio. Transitin tavoin myös Connectia alettiin valmistaa eripituisilla akseliväleillä. Connectiin tosin oli valittavissa kaksi vaihtoehtoa, kun Transitiin taas oli saatavana kolme eripituista akseliväliä. Kattokorkeuksia Connectiin sai kahta erilaista. Pakettiauton rinnalle tuli myös tila-autoversio Tourneo Connect, jossa on tilat viidelle henkilölle. Istuinjärjestely on helposti muunneltavissa erilaisia käyttötarkoituksia varten.[2]

Transit Connect valittiin Vuoden pakettiautoksi 2003.[3][4]

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transitin tavoin myös Connectiin oli saatavilla sekä bensiinillä että dieselillä käyvät moottorit. Bensiinimoottoriksi tuli 1,8-litrainen Duratec, jossa on tehoa 115 hevosvoimaa. Tyypiltään moottori on kaksinokka-akselinen DOHC, ja siinä on 16 venttiiliä. Kyseinen moottori oli otettu suoraan Focuksesta ja C-Maxista. Dieselvaihtoehdoksi valittiin 1,75-litrainen Duratorq, josta oli valittavana sekä 75- että 90-hevosvoimaiset tehoversiot. Suurempitehoinen moottori oli toteutettu modernilla yhteispaineruiskutustekniikalla, pienemmässä taas oli jakajapumppu. Myös dieselmoottori oli käytössä Ford Focuksessa. Voimansiirtona oli viisivaihteinen manuaalivaihteisto tyypiltään MTX75, joka sekin oli laajasti käytössä etuvetoisissa henkilöautomalleissa, muiden muassa Mondeossa ja Focuksessa.[5]

Vuoden 2009 kasvojenkohotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeakattoinen kasvojenkohotuksen läpikäynyt Transit Connect.

Kasvojenkohotuksen läpikäynyt malli esiteltiin yleisölle Chicagon autonäyttelyssä helmikuussa 2009. Samalla Transit Connectin markkinat laajentuivat myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Ulkonäollisinä muutoksina uusittiin puskureita ja etusäleikköä. Ohjaamoa uudistettiin aiempaa henkilöautomaisemmaksi Fordin uusia henkilöautomalleja vastaavalla kojelaudalla. Pohjois-Amerikan markkinoille moottoriksi tuli 2,0-litrainen Duratec (136 ), jonka voima välitetään neliportaisella automaattivaihteistolla.[6]

Ford Transit Connect II (2012–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Transit Connect II

Ford Transit Connect 1.6 TDCi (II) – Frontansicht, 3. April 2015, Düsseldorf.jpg

Valmistustiedot
Valmistusmaa Espanjan lippu Espanja
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 2012–
Muut nimet Ford Grand Tourneo
Ford Tourneo Connect
Ford Transit Connect Wagon
Edeltäjä Ford Transit Connect I
Teknisesti samankaltaisia Ford C-Max II
Ford Focus III
Ford Kuga II
Lincoln MKC
Volvo V40
Mitat ja tekniset tiedot
Pituus 4 818 mm
Leveys 1 835 mm
Pohjalevy Ford Global C
Iskutilavuus 1,0–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen kaksoiskytkin
Henkilöluku 2–7

Toisen sukupolven Transit Connect esiteltiin syyskuussa 2012 Amsterdamissa. Malli perustuu samalle Global C -pohjalevylle kuin esimerkiksi Ford Focus ja C-Max. Tavallisen Tourneo-tila-autoversion rinnalla on nyt myös seitsenpaikkainen Grand Tourneo, jota myydään Pohjois-Amerikassa nimellä Transit Connect Wagon. Lisäksi saatavana on viisi- tai seitsenpaikkainen kaksikäyttöauto Kombi.

Myös toisen sukupolven Transit Connect voitti Vuoden pakettiauto -palkinnon, vuonna 2014.[7]

Ford Tourneo Connect Geneven autonäyttelyssä 2014.

Vuoden 2013 Euro NCAP -kolaritestistä Connect sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[8]

Koripituuksia on valittavana kaksi (L1 ja L2). Seitsenpaikkaiset versiot ovat aina pitkäkorisia.[9]

Suomessa bensiinimoottoriksi saa 1,0-litraisen EcoBoostin (100 hv) tai 1,6-litraisen Duratecin (150 hv). Dieselvaihtoehtona on 1,6-litrainen Duratorq TDCi kolmella eri tehovaihtoehdolla (75/95/115 hv). Voimansiirtona on viisivaihteinen manuaalivaihteisto.[9] Vain Pohjois-Amerikan markkinoilla ovat saatavana 1,5-litrainen EcoBoost ja 2,5-litrainen Duratec. Myös kuusivaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto on ainostaan Pohjois-Amerikan markkinoiden yksinoikeus.

Suomessa pakettiauton varustetasot ovat ECOnetic ja Trend.

ECOneticissa on vakiovarusteina kuljettajan turvatyyny, ESP, 16 tuuman teräsvanteet osittain peittävin pölykapselein, sähköikkunat, kauko-ohjattava keskuslukitus, ajotietokone, radio ja lämmitettävä kuljettajan istuin.[9]

Trendissä on lisäksi 16 tuuman teräsvanteet pölykapselein, korinväriset puskurit, lämmitettävä tuulilasi, sumuvalot, CD-soitin, Bluetooth-järjestelmä, Ford SYNC -hätäaputoiminto, manuaali-ilmastointi, lämmitettävät sähköpeilit, etumatkustajan kaksoisistuin ja lukuvalot.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robson, Graham: TRANSIT – Ford Transitin 40 menestyksen vuotta. Suomentanut Esko Mauno. Alfamer Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-472-030-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robson 2005, s. 136.
  2. Robson 2005, s. 136–137.
  3. Winners – 2003 Van of the Year. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  4. Ford Transit Connect 26.1.2010. Ammattiautot.fi. Viitattu 5.9.2015.
  5. Robson 2005, s. 137–138.
  6. Ford Launches all-new 2010 Transit Connect for U.S. 9.2.2009. Motor1.com. Viitattu 5.9.2015. (englanniksi)
  7. Winners – 2014 Van of the Year. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  8. Ford Tourneo Connect 2013 Euro NCAP. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  9. a b c d Transit Connect -esite 5/2013. Ford Motor Company Limited.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]