Flying Finn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo lentoyhtiöstä, sanonnasta kertoo artikkeli Lentävä suomalainen.
Flying Finn
IATA: – – ICAO: FFW
Kutsukoodi FLY FINN
Perustettu 2002
Lakkautettu toiminta loppunut 2004, poistettu kaupparekisteristä 2011.[1]
Laivaston koko 2
Kohteiden määrä 10
Solmukohdat Helsinki-Vantaan lentoasema
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Avainhenkilö(t) Peter Sevelius
Flying Finnin OH-LMR Helsinki-Vantaan lentoasemalla marraskuussa 2003

Flying Finn Oy oli Suomen ensimmäinen halpalentoyhtiö. Sen kotikenttä oli Helsinki-Vantaan lentoasema.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flying Finn jätti ansiolentolupahakemuksen 4. marraskuuta 2002. Yhtiön alkupääoma oli 1,7 miljoonaa euroa. Yhtiön liikeidea tuli ravintolatoimintaa harjoittavalta Pekka Rantakarilta, ja kuuluisin yhtiön sijoittajista oli entinen ralliautoilija Juha Kankkunen, joka omisti kahdeksan prosentin osuuden yhtiöstä. Halvat lentoliput perustuivat tarkkaan rahankäyttöön, eli lippuja myytiin vain Internetissä ja puhelimitse. Lennoilla ei myöskään tarjottu ilmaisia ruokia, ja peruutusehdot olivat rajoittavat. Lentoyhtiön alku oli lupaava, sillä aikaisemmin linja-autoja ja junia käyttäneet matkustajat ostivat nyt halpoja lentolippuja.

Flying Finnin ensilento lähti sunnuntaina 16. maaliskuuta 2003 aikataulussa kello 17.15 kohti Rovaniemeä, jonne se saapui viisi minuuttia etuajassa. Rovaniemellä kaikki matkustajat toivotettiin tervetulleiksi ruusuilla elävän musiikin säestämänä.

Yhtiön johtaja oli Peter Sevelius. Koneiden lentäjät olivat Finnairilta eläkkeelle jääneitä. Yhtiön kilpailijoita olivat Finnair, Ryanair ja Söder Airlines. Yhtiö pakotti muun muassa Finnairin laskemaan hintojaan vähän kysytyillä reiteillä jopa yli 50 prosenttia, kun Flying Finn tarjosi jopa 19 euron hintaisia lentoja Suomen sisällä.lähde?

Flying Finn operoi kahdella MD-83-koneella (OH-LMR ja OH-LMS, molemmat entisiä Finnairin koneita) jotka oli vuokrattu caymansaarelaiselta yhtiöltä. Yhtiöllä oli lentoyhteydet Helsingistä Ouluun, Kuopioon, Rovaniemelle, Vaasaan, Joensuuhun, Kuusamoon, Ivaloon, Kittilään ja Lontooseen.

Tammikuussa 2004 yhtiötä uhkasi lentokoneiden vuokraussopimuksen päättyminen, joka johtui edellisen vuoden marraskuusta lähtien maksamattomista vuokrista. Pahoissa talousvaikeuksissa (velkaa noin 8 miljoonaa euroa) ollut yhtiö perui lentonsa Lontooseen ja aloitti velkasaneerauksen. 27. tammikuuta 2004 yhtiö lopetti kaikki lentonsa ja valmistautui konkurssiin. Konkurssihakemus Vantaan käräjäoikeuteen jätettiin 11. helmikuuta.

Yhtiön rahoitusrakenteen parantaminen olisi edellyttänyt merkittävää ulkopuolista lisärahoitusta yhtiön omistajatahojen sijoittaman 3,2 miljoonan euron lisäksi.

Yhtiö oli löytänyt sijoittajan, joka saamalla yhtiöstä osake-enemmistön olisi kahdeksan miljoonan euron lainarahoituksen turvin vakauttanut yhtiön rahoitustilanteen. Viranomaisen mukaan tämä ratkaisu ei soveltunut yhtiön tilanteeseen, vaan yhtiön olisi pitänyt nostaa merkittävästi osakepääomaansa. Aiemmin yhtiö oli neuvotellut rahoituksesta vuonna 2003 toistuvasti suomalaisten yritysten ja yksityishenkilöiden kanssa, mutta neuvottelut päättyivät joka kerta siihen, että sijoittajat eivät saaneet määräysvaltaa yrityksessä.

Konkurssissa ilman matkalippua jäi 20 000 ihmistä. Vuonna 2008 Turun käräjäoikeus tuomitsi yhtiön avainhenkilöitä 7-11 kuukaudeksi vankeuteen. Entinen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja tuomittiin törkeästä velallisen epärehellisyydestä, konsultti ja toinen yhtiön ulkopuolisen henkilö saivat rangaistuksensa avunnannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen.[2]

Flying Finnin tietä halvoissa kotimaan lennoissa seurasi Blue1, joka aloitti toimintansa Suomen sisäisillä lennoilla Ouluun kaksi kuukautta Flying Finnin konkurssihakemuksen jälkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. YTJ-tietopalvelu: Flying Finn Oy Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. 27.9.2004. Patentti- ja rekisterihallitus, Verohallinto. Viitattu 12.1.2008. [vanhentunut linkki]
  2. Neljälle vankeutta Flying Finnin konkurssista Iltalehti. 2008. Viitattu 11.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]