Erkki Perälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkki Perälä
Henkilötiedot
Syntynyt28. huhtikuuta 1982 (ikä 40)
Savonlinna
Poliitikko
Puolue Vihreä liitto
Asema kaupunginvaltuutettu
Kotipaikka Helsinki

Erkki Hermanni Perälä[1] (s. 28. huhtikuuta 1982[2] Savonlinna[3]) on suomalainen kansalaisaktivisti ja vihreä poliitikko. Hän on ollut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 2013–2017.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruudessaan Perälä asui Savonlinnassa ja muutti myöhemmin Helsinkiin lukioon.[3] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Alppilan lukiosta vuonna 2001.[3]

Perälä palveli laivastossa Upinniemessä ja aloitti valtio-opin opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2003.[3] Hän on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri.[4] Perälä on ollut Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen.[2]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perälä oli ehdolla vuoden 2008 kunnallisvaaleissa ja sai 317 ääntä.[5] Kaudella 2009–2012 hän toimi nuorisolautakunnan jäsenenä.[2] Perälä valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 984 äänellä.[6] Hän oli kaupunginhallituksen jäsen kaudella 2013–2014.[2]

Vuonna 2009 Perälä oli Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja yhdessä Sini Terävän kanssa.[7] Vuonna 2010 hän oli Euroopan vihreiden nuorten hallituksen jäsen.[3][8] Perälä toimi vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtajana kaudella 2011–2013.[9]

Keväällä 2011 hän oli perustamassa Kallio-liikettä, joka puolustaa Hurstien ruoanjakopistettä ja järjestää puistokirpputoreja ja korttelijuhlia.[10][11]

Vuosina 2008–2010 Perälä työskenteli oikeusministeriön demokratiayksikössä ensin korkeakouluharjoittelijana ja sitten suunnittelijana.[2] Perälä toimi Anni Sinnemäen eduskunta-avustajana vuonna 2013[12] ja ympäristöministeri Ville Niinistön ja vihreän ministeriryhmän erityisavustajana vuonna 2014[13]. Sittemmin hän on työskennellyt vihreiden viestintäsuunnittelijana[14], Ellun kanojen viestinnän tekijänä[4] ja Demos Helsingillä vanhempana konsulttina[15]. Hän toimi ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Karin erityisavustajana 2021–2022.[16]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perälällä on yksi lapsi (s. 2013) entisen puolisonsa kirjailija Riikka Pulkkisen kanssa.[17][18][19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Kunnallisvaalit 2012 Puolue- ja vaalirahoitusvalvonta. 6.10.2012. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Arkistoitu 4.1.2013. Viitattu 8.10.2012.
  2. a b c d e CV Perälän kotisivu. Arkistoitu 31.8.2013. Viitattu 9.10.2013.
  3. a b c d e Lehti, Anu-Elina: Erilainen nuori Vihreä Lanka. 27.4.2012. Viitattu 9.10.2013.
  4. a b Erkki Perälä Ellun kanat. Arkistoitu 24.6.2017. Viitattu 29.4.2017.
  5. Ehdokkaiden äänet – Helsinki Vaalit. 31.10.2008. Viitattu 9.10.2013.
  6. Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 1.11.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 1.11.2012.
  7. Leipola, Lasse: Erkki Perälä ja Sini Terävä Vinon johtoon Vihreä Lanka. 11.11.2008. Viitattu 12.11.2011.
  8. Leipola, Lasse: Erkki Perälä valittiin Euroopan vihreiden nuorten hallitukseen Vihreä Lanka. 17.5.2010. Viitattu 12.11.2011.
  9. Puoluevaltuuskunta 2011–2013 Vihreät De Gröna. Viitattu 9.10.2013.
  10. Cortés, Sanna: Helsingin Kalliossa nousi kansanliike Hurstin puolesta 6.5.2011. Yle Uutiset. Viitattu 16.3.2015.
  11. Korvela, Marko: Kallio kuuluu kaikille Tiedonantaja. 18.5.2011. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 12.11.2011.
  12. Tikkanen, Johanna: Kallio-aktiivista kypsyi poliitikko ja isä HS.fi. 31.12.2013. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 16.3.2015.
  13. Erkki Perälä ministeri Niinistön ja vihreän ministeriryhmän erityisavustajaksi 7.5.2014. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 16.3.2015.
  14. Vihreät vahvistaa viestintätiimiään: Erkki Perälä vihreiden viestintäsuunnittelijaksi Vihreät De Gröna. 17.8.2015. Viitattu 29.4.2017.
  15. Erkki Perälä Demos Helsinki. Viitattu 15.8.2022.
  16. Heikkinen, Henttonen, Lappalainen, Perälä ja Yliluoma ministeri Karin erityisavustajiksi Valtioneuvosto. 19.11.2021. Viitattu 15.8.2022.
  17. Tanssilattialle mielinyt Riikka Pulkkinen halusi odottaa kameroiden sammumista Helsingin Sanomat. 6.12.2011. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 9.10.2013.
  18. Pippuri, Outi: Riikka Pulkkinen sai lapsen: "Hän on maailman söpöin" Me Naiset. 24.9.2013. Viitattu 9.10.2013.
  19. Tähtivaara, Sarianne: Menestyskirjailija Riikka Pulkkinen eroaa miehestään Iltalehti. 31.3.2017. Viitattu 29.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]