Baskeri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baskeri

Baskeri on barettia muistuttava pyöreä villamyssy, jossa on keskellä lyhyt napa. Ranskassa ja Espanjassa käytetään nykyisinkin usein baskeri-päähineitä. Muotipäähineeksi baskeri päätyi Greta Garbon innoittamana 1930-luvulla.[1]

Baskeri on perinteisesti valmistettu yhdestä kappaleesta, neulomalla ohuesta langasta ja lopuksi villaa huovutetaan baskeriksi ja näin siitä saadaan saumaton. Sen keskellä on on napa, missä suhteessa se eroaa baretista, mutta se eroaa siitä myös siinä suhteessa ettei siinä ole kantattua reunaa. Baskerissa reuna on kantattu esimerkiksi silkki tai nahkanauhalla.[2]

Baskerin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baskerin tapaista villasta tehtyä päähinettä on käytetty Pohjois-Euroopasta Välimerelle jo pronssikaudella. Pyreneiden vuoristossa asuvien baskien parissa siitä on tullut osa kansallista identiteettiä. He kutsuvat sitä baskiksi txapela nimellä, muutkin sitä käyttäneet, mutta siitä huolimatta sitä pidetään erityisesti baskien päähineenä ja se onkin saanut eri kansojen keskuudessa baskeista johdettuja nimiä; ransk. béret basque, esp. boina, saks. baskenmütze, ital. basco ja ruots. basker.[2]

Baskimaalla niitä on tehty eri värisinä mutta sittemmin sininen ja musta ovat yleistyneet työläisten käytössä. 1800-luvulla, ja 1900-luvun alussa baskereita alettiin valmistaa teollisesti ja Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa oli parhaimmillaan yli 20 tehdasta tekemässä niitä, ja osa vanhoista tehtaista on toiminnassa edelleenkin, mutta pääasiassa niitä tuotetaan nykyään Etelä-Amerikan maissa. Japanissakin on yksi tehdas. Baskerien valmistuksen loputtua joisstakin tehtaista on tehty baskerimuseoita, esimerkiksi Espanjassa Boinas La Encartada Museoa[3] ja Ranskassa Musée du Béret.[4] Vanhojen lopettaneiden tehtaiden tilalle on tullut uusia joka käyttävät käsityömäistä valmistustapaa ja tekevät yksilöllisempiä tuotteita.[2]

Kuuluisia baskerin käyttäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernesto "Che" Guevara Havannassa 4.3.1960 Le Coubren räjähdyksen uhrien hautajaisissa (kuvaaja: Alberto Korda

Nykypäivänä baskerin käyttö on liitetty erityisesti taiteellisesti suuntautuneisiin ihmisiin ja niitä on ollut aina 1600-luvulta asti Rembrandtista alkaen, hänen jälkeensä ovat montet muutkin taitelijat käyttäneet sitä esimerkiksi: Pablo Picasso, Auguste Rodin. Näyttelijöistä ainakin Greta Garbo ja Marlene Dietrich ovat sitä käyttäneet sekä elokuvaohjaajista Ingmar Bergman ja Federico Fellini,[2] myös kirjailija Ernest Hemingway käytti sitä.[5]

1960-ja 1970-luvuilla baskerista tuli vallankumouksellisuuden symboli Che Guevaran jalanjäljissä 1960-luvulla alkoivat, ainakin Mustat pantterit USA:ssa, Väliaikainen IRA ja ETA:n sissit, käyttää baskeria[2] joskin ETA:lla se ei välttämättä suoranaisesti liittynyt Che Guevaraan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivisto, Hilpi: Pipot ja baskerit : virkkaa veikeitä päähineitä naiselle, miehelle ja lapselle. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7932-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.01.2018).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viitaniemi, Lea: Baskeri päähän ja baanalle! Ilta-Sanomat. 23.10.2007. Viitattu 28.01.2018.
  2. a b c d e Koivisto, Hilpi: Pipot ja baskerit : virkkaa veikeitä päähineitä naiselle, miehelle ja lapselle. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7932-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.01.2018).
  3. Boinas La Encartada Museoa Ayuntamiento de Balmaseda. Viitattu 28.01.2018 (espanjaksi).
  4. Le Musée du Béret TripAdvisor. Viitattu 28.01.2018 (ranskaksi).
  5. Hirvonen, Iida Sofia: Syksyn tärkeimmällä asusteella on myös poliittinen merkitys – löytyykö kaapistasi jo baskeri? Cosmopolitan. Viitattu 28.01.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baskeri.
Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.