BAe Hawk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Ilmavoimien Hawk MK51A

BAE Hawk (alkujaan Hawker-Siddeley Hawk) on suihkuharjoitushävittäjä, joka suoritti ensilentonsa 1974. Sitä käyttävät Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat, Suomen ilmavoimat ja monien muiden maiden ilmavoimat joko harjoitushävittäjänä tai taistelukoneena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Arrowsin BAe Hawk

Hawk-harjoitushävittäjää alettiin suunnitella 1964, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat etsi korvaavaa konetta Folland Gnatille. SEPECAT Jaguarin kaksipaikkaista versiota aiottiin käyttää tähän tehtävään. Vuonna 1968 Hawker Siddeley Aviation alkoi suunnitella paljon Jaguaria yksinkertaisempaa alisoonista suihkukonetta. Suunnittelunimi oli ensin P.1182 ja sitten HS.1182. Pääsuunnittelijana toimi Gordon Hudson. Nouseva ohjaamo antoi kouluttajalle hyvän näkyvyyden ja peräkkäisistuttava ohjaamo antoi oppilaalle tilanteen, joka vastasi yksinlentämistä.

Yhtiö ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat luottivat suunnitelmaan niin paljon, että puolustusministeriö teki maaliskuussa 1972 tilauksen 176 koneesta ilman prototyyppikoneita. Kuutta ensimmäistä tuotantokonetta käytettiin koelentoihin. Viisi näistäkin luovutettiin ilmavoimille myöhemmin. Hawkiksi elokuussa 1973 nimetty kone teki Duncan Simpsonin ohjaamana 53 minuuttia kestäneen ensilentonsa 21. elokuuta 1974 Dunsfoldissa.[1]

Ensimmäiset Hawk T.1 -koneet luovutettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien 4. lentosotakoululle Valleyn lentotukikohdassa Angleseyssä 4. marraskuuta 1976. Aiemmat alkusarjan koneet oli luovutettuBoscombe Downiin, Farnboroughiin ja Rolls-Roycelle järjestelmien kehittämiseksi, testaamiseksi ja ohjeistuksen luomiseksi. Lentosotakoulussa koneet korvasivat Gnatin ja Hawker Hunterin.[2] Red Arrows-taitolentoryhmä vaihtoi 1980 Gnateista Hawkeihin[3]. Ilmavoimat pohti Hawkin (T.Mk 1A versio) käyttöä tukihävittäjänä varustamalla tammikuussa 1983 88 Hawkia Sidewinder-ohjuksin. Tämä oli siis kylmän sodan erään huippukauden aikainen päätös. Hawk korvasi Canberran Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien maalihinauskoneena 1980-luvulla. Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat hankki 12 Hawk T.Mk 1/1A-konetta ilmavoimilta automaattiohjattaviksi maalikoneiksi.

Hawk oli tarkoitettu vientiin ja siitä toteutettiin useita eri vientiversiota (Suomi Mk 51, Kenia Mk 52, Indonesia Mk 53, Zimbabwe Mk 60, Dubai Mk 61, Venezuela Mk 62, Abu Dhabi Mk 63, Kuwait Mk 64, Saudi-Arabia Mk 65, Sveitsi Mk 66, Brunei Mk 100, 200). Yhdysvaltain laivasto hankki koneen tyyppinä T-45 Goshawk, suurimpana erona kyky toimia lentotukialukselta.

Hawker Siddeley muodosti vuonna 1977 eräiden muiden brittiläisten lentokonevalmistajien kanssa kansallisen British Aerospace -yhtiön (BAe), joka jatkoi Hawkin valmistusta. British Aerospace puolestaan yhdistyi vuonna 1999 Marconi Electronic Systemsin kanssa BAE Systems -yhtiöksi, joka edelleen valmistaa Hawkia. Joulukuun alkuun 2007 mennessä oli valmistettu yli 900 Hawk-konetta.

Suomen ilmavoimien Hawk Mk 51[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusministeriö tilasi 30. joulukuuta 1977 ilmavoimille 50 kappaletta Hawk Mk 51-konetta, jotka sijoitettiin aluksi hävittäjälaivueisiin Rovaniemelle, Rissalaan ja Pirkkalaan sekä ilmasotakouluun Kauhavalle. Sopimuksen arvo oli solmimisen ajankohtana noin 960 milj. mk. Tilaukset kohdistuivat vuosiin 1980-1985.[4] Koneista neljä ostettiin Englannista (HW-302..303 ja HW-305..306) ja ne lennettiin Suomeen vuosina 1980–1981. Valmet Lentokoneteollisuus kokosi 46 Hawkia (HW-301, HW-304, HW-306..HW-350) vuosina 1980–1985 Hallissa.[5] Vuosina 1993–1994 ostettiin Englannista seitsemän Hawk 51A -konetta ja niiden tunnukset ovat HW-351..357. Koneiden suunniteltuihin sodanaikaisiin tehtäviin kuuluivat aikaisemmin rajoitetut taistelutehtävät tykillä, infrapunaohjuksilla ja raketeilla aseistettuna. Koneiden taistelukyky on kuitenkin rajoittunut muun muassa tutkan puuttumisen takia ja nykyään on keskitytty vain koulutuskäyttöön. Myös ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks käyttää koneita. Lähes kaikki Hawk-koneet palvelevat Lentosotakoulussa Kauhavalla Hävittäjälentolaivue 41:ssä ja vain muutama Hallissa Koelentokeskuksessa.

Kaikki Ilmavoimien Mk 51A -koneet peruskorjataan, modernisoidaan ja varustetaan niin sanotulla lasiohjaamolla. Ensimmäisenä muunnostöistä valmistui HW-352, joka luovutettiin Ilmavoimille Pariisin ilmailunäyttelyssä 16 kesäkuuta 2009. Lisäksi yksi Mk. 51 -kone (HW-341) on jo aiemmin modifioitu vastaavasti (ensilento 23. syyskuuta 2008).

Käytettyjen Hawkien hankinta Sveitsistä ja vanhojen Hawkien poisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun lopussa 2007 ilmoitettiin, että Suomi ostaa Sveitsistä 18 käytettyä Hawk-harjoitushävittäjää noin 41 miljoonalla eurolla.[6] Kaupan myötä Suomella on riittävästi harjoitushävittäjiä aina 2020-luvun puoliväliin asti. Hävittäjät on tarkoitus toimittaa Lentosotakoululle vuosina 2009–2010. Koneet ovat tyyppiä Hawk Mk66, uudempaa kuin nykyiset Suomen ilmavoimien palveluskäytössä olevat Hawkit (Hawk Mk51A).[6] Hankituilla koneilla voidaan lentää vielä noin 90 000 lentotuntia, mikä vastaa Suomen ilmavoimien 15 vuoden tarvetta.[7]

Samoja koneita tavoittelivat sekä Itävalta että yhdysvaltalainen ilmailualan yritys. Sveitsi valitsi Suomen.[6]

Ennen palvelukäyttöä Sveitsistä ostetut koneet kunnostetaan ja modernisoidaan ns. lasiohjaamoilla. Ilmavoimat tilasi jo aiemmin Hawk Mk51 ja Mk51A-koneisiin tilattua muutostyötä vastaavan päivityksen Patria Aviation Oy:ltä 31. joulukuuta 2009. Lisäksi pitkään varastoituina olleelle Mk66-kalustolle tehdään lentokelpoisuuden palauttamisen ja käyttöönoton edellyttämät tarkastus- ja huoltotoimenpiteet. Tilauksen arvo on yli 30 miljoonaa euroa. Modernisoidut koneet toimitetaan vuosina 2010–2013. Ensimmäinen Sveitsistä hankituista Hawk Mk. 66 -koneesta valmistui lentokuntoon toukokuussa 2011 tunnuksella HW-374.

Mk 66:t säilyttävät Ilmavoimien palveluksessa alkuperämaansa punavalkoisen maalauskaavion, ja niiden tyyppitunnus on muiden Hawk-mallien kanssa yhtenevästi HW. Vähän lennettyjen ja hyväkuntoisten sveitsiläiskoneiden hankinnan ansiosta Ilmavoimien Hawk-lentokaluston elinkaari on turvattu 2030-luvulle asti. Vuoden 2015 jälkeen Ilmavoimilla on käytössään modernisoituina 18 Mk 66-, seitsemän Mk 51 A- ja yksi Mk 51-mallin konetta.[8]

Vuosina 2011–2014 Suomen ilmavoimat poistaa käytöstään 41 modifioimatonta Hawk Mk51 -konetta. Patria mahdollisesti kunnostaa niistä 16 kappaletta jatkomyyntiin, Puola on mainittu mahdollisena ostajamaana. Hawkeja voitaneen myydä ilmailuharrastajille kuten Fouga Magister -koneita aiemmin ja osa päätynee suomalaisiin ilmailumuseoihin. Loput Hawkit jatkavat Suomen ilmavoimien käytössä 2030-luvun alkuun asti.[9]

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 19812013 Suomessa on tapahtunut 11 Hawk-onnettomuutta, jotka ovat aiheuttaneet viisi kuolemaa ja 12 tuhoutunutta konetta:

  • 13. marraskuuta 2013 kaksi Hawk-konetta törmäsi toisiinsa Lestijärvellä. Toinen lentäjä pelastautui heittoistuimella. Toinen lentäjistä löydettiin menehtyneenä. [12][13][14]

Muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spesifikaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BAE Systems Hawk T.Mk.1

  • Miehistö : 2
  • Pituus 11,86 m
  • Korkeus 3,99 m
  • Kärkiväli 9,39 m
  • Siipipinta-ala 16,69 m²
  • Moottori Rolls-Royce/Turbomeca Adour Mk151-01 – 23.13 kN
  • Massa - tyhjä 3 647 kg
  • Suurin lentoonlähtömassa 5 700 kg

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • suurin lentonopeus 1 038 km/h 3 355 metrissä
  • suurin Machin luku 1.17 (saavutetaan syöksyssä)[16]
  • suurin nousunopeus 2 835 m/min
  • nousuaika 9 000 m:iin: 6 min[17]
  • lakikorkeus 14 600 m[18]
  • kantama 2 428 km

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Infrapunaohjukset
  • 30 mm Aden-tykki
  • Pommit
  • Rakettikasetit
  • Kuorma 680 kg – 3 084 kg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BAE Hawk.
  • Mason, Francis K.: Hawker Aircraft since 1920. UK: Naval Institute Press, 1991. ISBN 1-55750-351-6. (englanniksi)
  • Mitä-Missä-Milloin 1979 - Kansalaisen vuosikirja: 29. vsk, Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki - Keuruu, 1978. ISBN 951-1-04873-2 (sid.)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mason, Francis K., s. 462
  2. Mason, Francis K., s. 464
  3. Mason, Francis K., s. 465
  4. MMM 1979: s. 209
  5. Mason, Francis K., s. 468
  6. a b c "Suomi hankkii lisää Hawk-hävittäjiä". Yle Uutiset, 28.6.2007. (viitattu 28.6.2007)
  7. HS: Suomi ostaa Sveitsiltä 18 Hawk-harjoituskonetta 28.6.2007
  8. [1]Ilmavoimat: Hawk Mk 66
  9. "Armeija romuttaa 41 Hawkia", Helsingin Sanomat, s. A5, 5.11.2010
  10. Ilmavoimien Hawk-hävittäjä putosi, lentäjä menehtyi 1.9.2004. MTV. Viitattu 13.11.2013.
  11. Hawk-onnettomuuden syy selvisi 13.12.2006. Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2013.
  12. Pöntinen, Sami: Kaksi Ilmavoimien Hawkia pudonnut - lentäjiä etsitään 13.11.2013. Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2013.
  13. Toinen lentäjistä kuoli, toisella ei hengenvaaraa 13.11.2013. Keskisuomalainen. Viitattu 13.11.2013.
  14. Ilmavoimat ei vahvista heittoistuimen käyttöä iltalehti.fi. Viitattu 13.11.2013.
  15. YLE: Taitolentäjä kuoli Hawk-hävittäjän maahansyöksyssä Britanniassa 20.08.2011. YLE. Viitattu 20.08.2008.
  16. MMM 1979: s. 209
  17. MMM 1979: s. 209
  18. MMM 1979: s. 209