Tämä on lupaava artikkeli.

B-luokka (hävittäjä)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston B-luokan hävittäjiä. Muita vastaavasti nimettyjä luokkia on täsmennyssivulla.
B-luokka
B-luokan hävittäjä HMS Bulldog.
B-luokan hävittäjä HMS Bulldog.
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 1 381 t (kuiva)
1 818 t (kuormattu)
Pituus 98,4 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 9,83 m
Syväys 3,73 m
Koneteho 34 000 hv (25 MW)
Nopeus 35 solmua (65 km/h)
Miehistöä 138
Aseistus
Meritorjunta 4 × 4,7"/L45 QF Mk IX -tykkiä
8 × 21" torpedoputkea
15 × syvyyspommia
Ilmatorjunta 2 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
4 × Lewis-pikakivääriä

B-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston yhdeksän aluksen muodostama hävittäjäluokka, jonka alukset tilattiin osana vuoden 1928 laivasto-ohjelmaa. Luokan alukset olivat parannettuja versioita A-luokan aluksista, ja niihin oli tarkoitus asentaa uudentyyppiset torpedoputket, jotka olisivat mahdollistaneet raskaammilla 900 naulan (noin 400 kg) taistelukärjillä varustettujen torpedoiden laukaisemisen. Aluksiin kuitenkin asennettiin kehitysongelmien vuoksi vanhan malliset torpedoputket.[1]

Luokan aluksista viisi upposi toisen maailmansodan aikana. Ensimmäinen brittiläinen hävittäjä, joka tuhoutui sodassa, oli HMS Blanche.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen merilordi amiraali Charles Madden lähetti 1. elokuuta 1928 laivaston tarkastajalle muistion, jossa määritettiin uuden hävittäjän vaatimukset. Uudet alukset olisivat toisintoja edeltäneestä A-luokasta, mutta niiden torpedoaseistuksena olisivat uudet neliputkiset torpedoputket, 4,7 tuuman QF Mk IX -tykit 30 asteen korotuskulmalla ja niiden asennuspaikat tuli jäykistää mahdollisten ilmatorjuntakykyisten tykkien varalle. Niiden maksiminopeuden tuli olla täysin kuormattuna 31,5 solmua (58 km/h) ja tulenjohtojärjestelmän samanlainen kuin HMS Amazonilla ja HMS Ambuscadella. Alusten piti kyetä kuljettamaan kymmenen viikon elintarvikkeet, ja niihin piti pystyä asentamaan kaksi syvyyspomminheitintä ja -kisko. Raivauskalustoa aluksille ei tarvinnut asentaa.[2]

Tekniset keskustelut olivat vähäisiä, ja ne rajoittuivat lähinnä neljännen tykkitornin korvaamiseen torpedoputkilla. Pääsuunnittelija vastasi 10. elokuuta esitykseen toteamalla sen säästävän 20 tonnia uppoumassa mutta lisäävän nopeutta vain neljännessolmun. Tykkitornin 12 600 punnan säästöllä ei voitaisi korvata 14 000 punnan torpedoputkia ilman lisärahoitusta. Lisäksi varatorpedoille ei löytyisi alukselta tilaa ja torpedoputken miehistö olisi kolmannen tykin suupaineen vaara-alueella.[2]

Suunniteltujen uusien torpedoputkien testaus oli vielä käynnissä 23. lokakuuta, jolloin tarjouspyynnöt alusten valmistamisesta jätettiin telakoille. Siten aluksille asennettiin samat putket kuin A-luokan aluksille. Suunnitelma luokan aluksista hyväksyttiin 18. lokakuuta amiraalineuvostossa numerolla 2517.[2]

Laivueenjohtajasta ei tehty erillistä suunnitelmaa. Alukselle järjestettiin tilat kahdenkymmenen hengen esikunnalle poistamalla yksi tykeistä ja laajentamalla kansirakennetta sen sijaan. Muutos hyväksyttiin 25. elokuuta ja samalla esitettiin vaatimus alusten ja johtajan samasta toimintasäteestä.[2]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusten aseistuksena oli neljä 4,7 tuuman (120 mm) kolmenkymmenen asteen korotuskulman mahdollistavia pikatykkejä, joihin kuhunkin oli 190 laukausta. Laivueenjohtajalle asennettiin ainoastaan kolme tykkiä. Ilmatorjunta-aseistuksena oli kaksi kahden naulan pom-pom-tykkiä, joihin kuhunkin oli 500 laukausta. Lisäksi aluksilla oli neljä Lewis-pikakivääriä ja niihin kuhunkin 2 000 laukausta. Aluksille oli asennettu kaksi neljän putken torpedosettiä ja viisitoista syvyyspommia, jotka oli asennettu kahteen heittimeen ja yhteen kiskoon.[2]

Tilaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksän aluksen tilaukset tehtiin taloudellisten ja työttömyystilanteen arvioiden perusteella, ja ne jakautuivat seuraavasti:[2]

Valmistuksen aikana HMS Blanchen suunnitelmaa muokattiin hieman, kun sovittiin lokakuussa 1929, että alukselle mahdollistetaan komentajan majoittaminen, ja siten hytin varustusta piti muuttaa. Lisäksi aluksen miehistö kasvoi kahdella aliupseerilla ja kahdella stuertilla. Yksi HMS Bulldogin tykeistä toteutettiin C XIII -asennuksena, joka mahdollisti kuudenkymmenen asteen korotuskulman. Lisäksi alukselle asennettiin uusi kaikuluotainkupu.[2]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaallisen laivaston B-luokan hävittäjät[3]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
Laivueenjohtaja
HMS Keith Vickers-Armstrong, Barrow-in-Furness 1.10.1929 10.7.1930 20.3.1931 uponnut 1.6.1940
Britannian kuninkaallisen laivaston hävittäjät
HMS Basilisk John Brown and Company, Clydebank 19.8.1929 6.8.1930 4.3.1931 uponnut 1.6.1940
HMS Beagle John Brown 11.10.1929 26.9.1930 9.4.1931 myyty 15.1.1946
HMS Blanche Hawthorn Leslie and Company, Hebburn 31.7.1929 29.5.1930 19.2.1931 uponnut 13.11.1939
HMS Boadicea Hawthorn Leslie 12.7.1929 23.9.1930 7.4.1931 uponnut 13.5.1944
HMS Boreas Palmers Shipbuilding and Iron Company, Jarrow 22.7.1929 18.7.1930 20.2.1931 Kreikalle huhtikuussa 1944 Salamis
HMS Brazen Palmers 22.7.1929 25.7.1930 8.4.1931 uponnut 21.7.1940
HMS Brilliant Swan Hunter & Wigham Richardson, Wallsend 9.7.1929 9.10.1930 21.2.1931 myyty 18.8.1947
HMS Bulldog Swan Hunter 10.8.1929 10.12.1930 8.4.1931 myyty 15.1.1946

Muutostyöt sodan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan alkuvaiheessa koettujen tappioiden seurauksena todettiin alusten vahvan ilmatorjunnan tarve lentokoneiden toiminta-alueella. HMS Boreakselta poistettiin takakannen 4,7 tuuman (120 mm) tykki, ja jäljelle jääneiden ammusmäärä oli 160 SAP-kranaattia (engl. Semi Armour Piercing) ja 70 sirpalekranaattia tykkiä kohden. Lisäksi aluksen ilmatorjuntaa vahvistettiin lisäämällä yksi kahden naulan (1,8 kg) tykki ja kuusi Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä. Alukselle jäi ainoastaan yksi .303 tuuman (7,69 mm) Lewis-pikakivääri ilman jalustaa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta B-luokka (hävittäjä).
  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley, M. J. s. 98-99
  2. a b c d e f g English, John s. 29
  3. English, John s. 30
  4. English, John s. 141