HMAS Albatross

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMAS Albatross
Albatross (AWM 300122).jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cockatoo Docks and Engineering Company
Kölinlasku 16. huhtikuuta 1926
Laskettu vesille 23. helmikuuta 1928
Palveluskäyttöön 23. tammikuuta 1929
Palveluskäytöstä Britannian kuninkaalliselle laivastolle 1938
korjausaluksena palveluksesta 3. elokuuta 1945
myyty kauppalaivaksi
romutettu 1954
Tekniset tiedot
Uppouma 4 877 t (kuiva)
6 096 t (kuormattu)
Pituus 135,26 m (kokonaispituus)
Leveys 18,54 m (runko)
Syväys 4,19 m (keskimääräinen)
4,95 m (kuormattu)
Koneteho Parsons-turbiinimoottori
4 × Yarrow-kattilaa
12 000 shp
Nopeus 22 solmua
Miehistöä 450
Aseistus 4 × 4,7″ tykkiä
4 × kaksinaulaista ilmatorjuntatykkiä
9 lentokonetta

HMAS Albatross oli Australian laivaston vesilentokoneiden emälaiva ja suurimpia laivanrakennushankkeita ennen toista maailmansotaa. Aluksen tehtävänä oli varmistaa laivaston kyky suojata kriisin aikana kauppamerenkulkua ja tarjota valtiolle mahdollisuus valvoa merialueitaan.

Alus siirrettiin syyskuussa 1938 Britannian kuninkaalliselle laivastolle, joka muutti sen korjausalukseksi. Alus palveli sodan lopulla lokakuusta 1943 miinanraivaajien emälaivana, kunnes se siirrettiin reserviin 3. elokuuta 1945. Se myytiin 19. elokuuta 1946 kauppalaivaksi ja romutettiin 12. elokuuta 1954 Hongkongissa.

Suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMAS Albatross tilattiin 10. kesäkuuta 1925 Cockatoo Islandin laivastontelakalta Sydneystä osana Australian laivaston laajentamisohjelmaa, johon kuului sen lisäksi muun muassa Britteinsaarille valmistettavat kaksi risteilijää ja kaksi sukellusvenettä. Kotimainen tilaus oli sekä poliittisesti järkevää ja se säästi noin miljoona puntaa. Albatrossin köli laskettiin 16. kesäkuuta 1926 telakkanumerolla 106, ja alus laskettiin vesille 23. helmikuuta 1928 kumminaan kenraalikuvernöörin puoliso lady Ethel Stonehaven. Alus valmistui 21. joulukuuta 1928, ja se otettiin palvelukseen nimellä HMAS Albatross.[1]

Supermarine Seagull III:a nostetaan HMAS Albatrossin kannelle.

Alus ei muistuttanut Britannian kuninkaallisen laivaston hankkimaa HMS Ark Royalia. Aluksella oli pitkä yhtenäinen etukansi, jolle oli asennettu paineilmalla toimiva katapultti. Kannen alle oli rakennettu yhdeksän lentokoneen hangaari. Koneiden siirtelyn mahdollistivat kolme nosturia, joista lähellä keulaa ollut avusti katapulttia ja kaksi taaempana ollutta hangaariin siirtämistä.[2]

Alukseen oli asennettu sen vakauttamiseksi runkoon laajennukset, mutta ei lainkaan panssarointia. Aseistuksena oli neljä 4,7 tuuman pikatykkiä yksiputkisina asennuksina ilman suojarakenteita. Aluksella oli lentotoimintaa varten varastoituna 8 300 gallonaa polttoainetta. Lentokoneina oli aluksi Fairey IIID -koneita ja myöhemmin Seagull-lentoveneitä.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelus Australian laivastossa jäi melko lyhyeksi, kun alus sijoitettiin huollon jälkeen vuonna 1933 reserviin. Alus luovutettiin vuonna 1939 Britannian kuninkaalliselle laivastolle osamaksuna HMS Apollosta, joka luovutettiin Australian laivastolle nimellä HMAS Hobart.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – An Illustrated Encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b HMS Albatross – Seaplane Carrier Naval-History.net. Viitattu 16.10.2016. (englanniksi)
  2. a b Chesneau 1998, s. 52.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]