HMS Beagle (H30)
| HMS Beagle | |
|---|---|
 HMS Beagle |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Brown and Company, Clydebank |
| Kölinlasku | 11. lokakuuta 1929 |
| Laskettu vesille | 26. syyskuuta 1930 |
| Palveluskäyttöön | 9. huhtikuuta 1931 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty romutettavaksi 15. tammikuuta 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 360 t (standardi) 1 790 t (maksimi) |
| Pituus | 98,5 m |
| Leveys | 9,83 m |
| Syväys | 3,73 m |
| Koneteho | 34 000 hv (25,4 MW) |
| Nopeus | 32,25 solmua (65 km/h) |
| Miehistöä | 138 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4,7″ Mk IX (120 mm) -tykkiä 2 × QF 2 naulan -ilmatorjuntatykkiä 8 × 21″ (533 mm) torpedoputkea |
HMS Beagle (viirinumero H30) oli vuonna 1930 vesillelaskettu Britannian kuninkaallisen laivaston B-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: B-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin vuoden 1929 alussa John Brownin telakalta Glasgow’sta osana vuoden 1928 laivasto-ohjelmaa. Aluksen valmistuskustannukset olivat 220 342 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beagle palveli 1938 lentotukialus HMS Ark Royalin varmistusaluksena. Alus palasi syyskuussa 1939 Devonportin telakalta, jolloin se liitettiin 19. hävittäjälaivueeseen Doveriin. Alus suojasi laivueen mukana Kanaalin saattueita ja partioi Pohjanmerellä. Alus siirrettiin 18. joulukuuta 1939 Falmouthiin telakalle.[1]
Alus palasi palvelukseen 22. tammikuuta 1940. Se ja HMS Boadicea kuljettivat 6. helmikuuta 1940 Belgiasta Doveriin pääministeri Winston Churchillin, sotakabinetin ja esikuntapäällikön.[2][1]
Alus siirrettiin Kotilaivastoon tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Norjaan (operaatio Wilfred/R4). Alus suojasi 25. huhtikuuta yhdessä HMS Grenaden, HMS Fortunen, Volunteerin, Encounterin ja HMS Escortin kanssa lentotukialuksia HMS Glorious ja Ark Royal. Alus palasi 27. huhtikuuta Gloriousin mukana Scapa Flowhun täydentämään lentokoneensa ja palaten 30. huhtikuuta takaisin Norjan vesille.[1]
Kesäkuussa alus suojasi risteilijä HMS Vindictiven kanssa joukkojenkuljetussaattuetta vetäydyttäessä Norjasta. Kotimaahan palattuaan alus palasi siirrettiin evakuoimaan joukkoja mannermaalta.[1]
Alus suojasi 16. kesäkuuta St. Nazairen evakuointia (operaatio Ariel). Alus laski Bordeauxiin tuhoamispartion ja otti kannelleen pakolaisia palatessaan kotimaahan.[1]
Heinäkuussa alus liitettiin 1. hävittäjälaivueeseen Doveriin. Se joutui 19. heinäkuuta syöksypommittajien maalitauluksi Doverin satamanedustalla. Siihen ei osunut, mutta lähelle osuneiden pommien sirpaleet vaurioittivat gyrokompassia ja kattilahuonetta niin, että alus siirrettiin 20. heinäkuuta telakalle Devonportiin. Se palasi palvelukseen 16. elokuuta, jolloin se liitettiin 22. hävittäjälaivueeseen Devonportissa.[1]
Beagle, HMS Highlander ja HMS Bulldog tulittivat 14. syyskuuta vastaisena yönä Cherbourgia tunkeuduttuaan Seine-joelle.[2][1]
Alus irrotettiin 14. lokakuuta Kotilaivastosta suojaamaan HMS Argusta sen viedessä lentokoneita Islantiin. Paluun jälkeen alus siirrettiin 18. lokakuuta saattuepalvelukseen Pohjois-Atlantille.
Alus liitettiin 2. marraskuuta saattueeseen WS4 Clydessä yhdessä Bulldogin ja Hesperuksen sekä Kanadan laivaston hävittäjien Ottawan, Saguenayn ja Skeenan kanssa. Alus irtautui seuraavana päivänä saattueesta palaten Clydeen saattueen HX83 mukana.[1]
Se poimi 5. marraskuuta merestä 28 brittiläisen tankkerin Scottish Maidenin eloonjäänyttä. Saksan laivaston sukellusvene U-99 oli upottanut tankkerin 225 merimailia länteen Bloody Forelandista ().[2]
Alus suojasi 18. marraskuuta 1. Miinanlaskijalaivueen aluksia luotaessa miinakenttä operaatiossa SN3, minkä jälkeen alus palasi saattuepalvelukseen Atlantille. Alus suojasi 3. tammikuuta 1941 uudelleen miinoitusoperaatiota (operaatio SN6) ja seuraavana päivänä uudelleen operaatiota SN65.[1]
Beagle liitettiin 12. tammikuuta suojaamaan saattuetta WS5B Clydestä. Alus erkani saattueesta 16. tammikuuta palaten Clydeen. Alus siirrettiin helmikuussa 4. Saattajaryhmään.[1]
Alus suojasi useita saattueita Pohjois-Atlantilla ja Kanaalin alueella, kunnes se kärsi 24. lokakuuta vaurioita myrskyssä. Alus siirrettiin telakalle, jossa korjausten lisäksi alukselle asennettiin tutka. Se palasi marraskuussa saattuepalvelukseen.[1]
Marraskuun lopulla alus suojasi saattuetta ON40 Clydestä, mistä irtaantuessaan alus purjehti Islantiin suojaan myrskyltä. Alus liittyi saattueeseen SC156 palatakseen Clydeen, jossa alus poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin Tyneen telakalle. Telakalla alus muutettiin sukellusveneentorjunta-alukseksi, kun sille asennettiin Hedgehogin prototyyppi ja sen torpedoputket muutettiin syvyyspommin heittimiksi. Alukselle asennettiin myös paranneltu tutka. Alus palasi saattuepalvelukseen 12. huhtikuuta 1942.[1]
Beagle siirrettiin 5. helmikuuta 1943 Länsi-Afrikan asemalle sijoituspaikkanaan Freetown. Alus matkasi maaliskuussa uuteen sijoituspaikkaansa, jossa se suoritti sukellusveneentorjuntaa ja saattueiden suojausta. Alus määrättiin 19. syyskuuta palaamaan kotimaahan, jossa sen tuli liittyä Kotilaivastoon. Se matkasi lokakuussa kotiin, missä se siirrettiin Jäämeren saattueiden suojaamiseen.[1]
Alus määrättiin 10. toukokuuta 1944 tukemaan Normandian maihinnousua osana Force J:tä. Alus siirtyi osastoon kesäkuun alussa ja 4. kesäkuuta se liittyi saattueen J8 suojueeseen. Saattue aloitti seuraavana päivänä matkansa Kanaalin yli, mistä HMS Beagle palasi seuraavana päivänä. Alus suojasi maihinnousualuetta E-veneiltä 19. kesäkuuta alkaen.[1]
Alus siirrettiin 19. heinäkuuta Sheernessiin telakalle, josta se palasi elokuussa rannikkosaattueiden suojaustehtäviin ja edelleen Jäämeren saattueiden suojaamiseen. Alus siirrettiin telakalle 21. joulukuuta 1944, mistä se palasi palvelukseen helmikuussa 1945.[1]
Beaglelle nousi joukkoja Kanaalisaarten haltuunottamiseksi (operaatio Nest Egg). Alus otti osaa 9. toukokuuta 1945 Kanaalisaarten saksalaisen varuskunnan antautumiseen. Alus siirrettiin 24. toukokuuta Devonportin reserviin.[1]
Poistolistalle alus sijoitettiin VJ-päivän jälkeen ja se myytiin 22. joulukuuta romutettavaksi BISCOlle, joka allokoi sen Metal Industriesille. Alus saapui 15. tammikuuta 1946 hinauksessa romuttajalle Charlestowniin Rosythiin.[2][1]
Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Royston Hollis Wright, DSC 27. huhtikuuta 1939 – helmikuu 1940
- Richard Taylor White, DSO helmikuu 1941 – 16. helmikuuta 1942
- Ralph Cyril Medley 16. helmikuuta 1942 – 2. maaliskuuta 1943
- Arthur Nicholl Rowell 2. maaliskuuta – huhtikuu 1943
- Norman Robins Murch 4. toukokuuta 1943 – lokakuu 1944
- Charles Douglas Theodore Williams lokakuu 1944 – toukokuu 1945
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
- Brown, David: Naval Operations of the Campaign in Norway April - June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2. (englanniksi)
- Gardner, W. J. R.: The Evacuation from Dunkirk - 'Operation Dynamo', 26 May-4 June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2000. ISBN 0-7146-8150-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laivueenjohtaja: HMS Keith |
| Alukset: HMS Basilisk - HMS Beagle - HMS Blanche - HMS Boadicea - HMS Boreas - HMS Brazen - HMS Brilliant - HMS Bulldog |
| Edeltäjä: A-luokka – Seuraaja: C-luokka |