HMS Beagle (H30)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta B-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Beagle.
HMS Beagle
HMS Beagle
HMS Beagle
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 11. lokakuuta 1929
Laskettu vesille 26. syyskuuta 1930
Palveluskäyttöön 9. huhtikuuta 1931
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 15. tammikuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 1 360 t (kuiva)
1 790 t (max)
Pituus 98,5 m
Leveys 9,83 m
Syväys 3,73 m
Koneteho 34 000 hv (25,4 MW)
Nopeus 32,25 solmua (65 km/h)
Miehistöä 138
Aseistus 4 × QF 4,7″ Mk IX (120 mm) -tykkiä
2 × QF 2 naulan -ilmatorjuntatykkiä
8 × 21″ (533 mm) torpedoputkea

HMS Beagle (viirinumero H30) oli vuonna 1930 vesillelaskettu Britannian Kuninkaallisen laivaston B-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: B-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin vuoden 1929 alussa John Brownin telakalta Glasgow’sta osana vuoden 1928 laivasto-ohjelmaa. Aluksen valmistuskustannukset olivat 220 342 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Beagle palveli 1938 lentotukialus HMS Ark Royalin varmistusaluksena.[1]

Alus palasi syyskuussa 1939 Devonportin telakalta, jolloin se liitettiin 19. Hävittäjälaivueeseen Doveriin. Alus suojasi laivueen mukana Kanaalin saattueita ja partioi Pohjanmerellä. Alus siirrettiin 18. joulukuuta 1939 Falmouthiin telakalle.[1]

Alus palasi palvelukseen 22. tammikuuta 1940. Se ja HMS Boadicea kuljettivat 6. helmikuuta 1940 Belgiasta Doveriin pääministeri Winston Churchillin, sotakabinetin ja esikuntapäällikön.[2][1]

Alus siirrettiin Kotilaivastoon tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Norjaan (operaatio Wilfred/R4). Alus suojasi 25. huhtikuuta yhdessä HMS Grenaden, HMS Fortunen, HMS Volunteerin, HMS Encounterin ja HMS Escortin kanssa lentotukialuksia HMS Glorious ja HMS Ark Royal. Alus palasi 27. huhtikuuta HMS Gloriousin mukana Scapa Flowhun täydentämään lentokoneensa ja palaten 30. huhtikuuta takaisin Norjan vesille.[1]

Kesäkuussa alus suojasi risteilijä HMS Vindictiven kanssa joukkojenkuljetussaattuetta vetäydyttäessä Norjasta. Kotimaahan palattuaan alus palasi siirrettiin evakuoimaan joukkoja mannermaalta.[1]

Alus suojasi 16. kesäkuuta St. Nazairen evakuointia (operaatio Ariel). Alus laski Bordeauxiin tuhoamispartion ja otti kannelleen pakolaisia palatessaan kotimaahan.[1]

HMS Beagle liitettiin heinäkuussa 1. Hävittäjälaivueeseen Doveriin. Alus joutui 19. heinäkuuta syöksypommittajien maalitauluksi Doverin satamanedustalla. Siihen ei osunut, mutta lähelle osuneiden pommien sirpaleet vaurioittivat gyrokompassia ja kattilahuonetta niin, että alus siirrettiin 20. heinäkuuta telakalle Devonportiin. Se palasi palvelukseen 16. elokuuta, jolloin se liitettiin 22. Hävittäjälaivueeseen Devonportissa.[1]

HMS Beagle, HMS Highlander ja HMS Bulldog tulittivat 14. syyskuuta vastaisena yönä Cherbourgia tunkeuduttuaan Seine-joelle.[2][1]

HMS Beagle irrotettiin 14. lokakuuta Kotilaivastosta suojaamaan HMS Argusta sen viedessä lentokoneita Islantiin. Paluun jälkeen alus siirrettiin 18. lokakuuta saattuepalvelukseen Pohjois-Atlantille.

HMS Beagle liitettiin 2. marraskuuta saattueeseen WS4 Clydessä yhdessä HMS Bulldogin ja HMS Hesperuksen sekä Kanadan laivaston hävittäjien Ottawan, Saguenayn ja Skeenan kanssa. Alus irtautui seuraavana päivänä saattueesta palaten Clydeen saattueen HX83 mukana.[1]

Se poimi 5. marraskuuta merestä 28 brittiläisen tankkerin Scottish Maidenin eloonjäänyttä. Saksan laivaston sukellusvene U-99 oli upottanut tankkerin 225 merimailia länteen Bloody Forelandista (54°36′N, 14°23′W ).[2]

HMS Beagle suojasi 18. marraskuuta 1. Miinanlaskijalaivueen aluksia luotaessa miinakenttä operaatiossa SN3, minkä jälkeen alus palasi saattuepalvelukseen Atlantille. Alus suojasi 3. tammikuuta 1941 uudelleen miinoitusoperaatiota (operaatio SN6) ja seuraavana päivänä uudelleen operaatiota SN65.[1]

HMS Beagle liitettiin 12. tammikuuta suojaamaan saattuetta WS5B Clydestä. Alus erkani saattueesta 16. tammikuuta palaten Clydeen. Alus siirrettiin helmikuussa 4. Saattajaryhmään.[1]

HMS Beagle suojasi useita saattueita Pohjois-Atlantilla ja Kanaalin alueella, kunnes se kärsi 24. lokakuuta vaurioita myrskyssä. Alus siirrettiin telakalle, jossa korjausten lisäksi alukselle asennettiin tutka. Se palasi marraskuussa saattuepalvelukseen.[1]

HMS Beagle suojasi marraskuun lopulla saattuetta ON40 Clydestä, mistä irtaantuessaan alus purjehti Islantiin suojaan myrskyltä. Alus liittyi saattueeseen SC156 palatakseen Clydeen, jossa alus poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin Tyneen telakalle. Telakalla alus muutettiin sukellusveneentorjunta-alukseksi, kun sille asennettiin Hedgehogin prototyyppi ja sen torpedoputket muutettiin syvyyspommin heittimiksi. Alukselle asennettiin myös paranneltu tutka. Alus palasi saattuepalvelukseen 12. huhtikuuta 1942.[1]

HMS Beagle siirrettiin 5. helmikuuta 1943 Länsi-Afrikan asemalle sijoituspaikkanaan Freetown. Alus matkasi maaliskuussa uuteen sijoituspaikkaansa, jossa se suoritti sukellusveneentorjuntaa ja saattueiden suojausta. Alus määrättiin 19. syyskuuta palaamaan kotimaahan, jossa sen tuli liittyä Kotilaivastoon. Se matkasi lokakuussa kotiin, missä se siirrettiin Jäämeren saattueiden suojaamiseen.[1]

HMS Beagle määrättiin 10. toukokuuta 1944 tukemaan Normandian maihinnousua osana Force J:tä. Alus siirtyi osastoon kesäkuun alussa ja 4. kesäkuuta se liittyi saattueen J8 suojueeseen. Saattue aloitti seuraavana päivänä matkansa Kanaalin yli, mistä HMS Beagle palasi seuraavana päivänä. Alus suojasi maihinnousualuetta E-veneiltä 19. kesäkuuta alkaen.[1]

HMS Beagle siirrettiin 19. heinäkuuta Sheernessiin telakalle, josta se palasi elokuussa rannikkosaattueiden suojaustehtäviin ja edelleen Jäämeren saattueiden suojaamiseen. Alus siirrettiin telakalle 21. joulukuuta 1944, mistä se palasi palvelukseen helmikuussa 1945.[1]

HMS Beaglelle nousi joukkoja Kanaalisaarten haltuunottamiseksi (operaatio Nest Egg). Alus otti osaa 9. toukokuuta 1945 Kanaalisaarten saksalaisen varuskunnan antautumiseen. Alus siirrettiin 24. toukokuuta Devonportin reserviin.[1]

HMS Beagle sijoitettiin poistolistalle VJ-päivän jälkeen ja se myytiin 22. joulukuuta romutettavaksi BISCOlle, joka allokoi sen Metal Industriesille. Alus saapui 15. tammikuuta 1946 hinauksessa romuttajalle Charlestowniin Rosythiin.[2][1]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Royston Hollis Wright, DSC 27. huhtikuuta 1939 – helmikuu 1940
  • Richard Taylor White, DSO helmikuu 1941 – 16. helmikuuta 1942
  • Ralph Cyril Medley 16. helmikuuta 1942 – 2. maaliskuuta 1943
  • Arthur Nicholl Rowell 2. maaliskuuta – huhtikuu 1943
  • Norman Robins Murch 4. toukokuuta 1943 – lokakuu 1944
  • Charles Douglas Theodore Williams lokakuu 1944 – toukokuu 1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Beagle (H30).
  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Brown, David: Naval Operations of the Campaign in Norway April - June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2. (englanniksi)
  • Gardner, W. J. R.: The Evacuation from Dunkirk - 'Operation Dynamo', 26 May-4 June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2000. ISBN 0-7146-8150-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]