HMS Vindictive (1918)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Vindictive
HMS Vindictive
HMS Vindictive
Naval ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 26. kesäkuuta 1916
Laskettu vesille 17. tammikuuta 1918
Palveluskäyttöön 1. lokakuuta 1918
Loppuvaihe romutettu 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 9 394 t (tyhjä)
11 500 t (kuormattu)
Pituus 172 m
Leveys 17 m
Syväys 5,3 m
Koneteho 60 000 hp
Nopeus 29,5 solmua
Miehistöä 700
Aseistus 12 lentokonetta

HMS Vindictive oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1918 valmistunut Hawkins-luokan raskaasta risteilijästä HMS Cavendishistä muutettu lentotukialus. Alukselle tehtiin sen uran aikana useampia muutoksia ja siten sen ura oli melko vaihteleva ennen lopullista romuttamista 1946.

Valmistus ja muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli viides ja viimeinen Hawkins-luokan risteilijöistä. Alus tilattiin huhtikuussa 1916 Harland and Wolffin telakalta Belfastista ja sen köli laskettiin 26. kesäkuta 1916. Alus laskettiin vesille 17. tammikuuta 1918 ja se otettiin palvelukseen 1. lokakuuta 1918. Aluksen nimi oli kunnianosoitus Elisabet I:n aikaiselle merenkulkijalle Thomas Cavendishille. Alus nimettiin kesäkuussa HMS Vindictiveksi, koska Arrogant-luokan risteilijällä käytössä ollut nimi haluttiin ottaa uudelleen käyttöön.[1]

HMS Furiousin koeajoista saadut kokemukset 1917 aiheuttivat sen, että Amiraliteetti määräsi Cavendishin muutettavaksi lentotukialukseksi. Alukselle suunniteltiin rakennettavaksi etuosaan lentokonesuoja kuudelle koneelle, jotka voitiin siirtää nosturilla kannella olevasta luukusta lentoonlähtöalustalle. Samalla risteilijään suunniteltua aseistusta kevennettiin neljään 7,5 tuuman tykkiin.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vindictiven koeajot saatiin päätökseen 21. syyskuuta 1918 ja alus saavutti niiden aikana 29,12 solmun (63600 hp) nopeuden. Alus varustettiin Scapa Flowssa. Alus aloitti palveluksensa Forthin vuonossa vain muutamaa päivää ennen aselevon astumista voimaan. Ensimmäinen ja viimeinen laskeutuminen alukselle tehtiin marraskuussa.

Itämerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus liitettiin heinäkuussa 1919 osaksi Itämerelle lähetettyä brittiläistä laivasto-osastoa. Aluksella oli kaksitoista lentokonetta ja sen tehtävänä oli tukea Venäjän valkoisten joukkojen sotatoimia sekä itsenäisiä Baltian valtioita.

Alus ajoi karille 15 solmun nopeudella 6. heinäkuuta Tallinnan edustan matalikolla. Toista viikkoa myöhemmin alus irrotettiin matalikolta hinaajan ja kahden risteilijän avustuksella. Vindictiveltä lähteneet kahdeksan lentokonetta pommittivat ja rynnäköivät 17.–18. elokuuta Kronstadtin tykki- ja valonheitinasemia vastaan. Hyökkäys mahdollisti kuninkaallisen laivaston keveiden moottoritorpedoveneiden hyökkäämisen satama-alueelle. Hyökkäyksessä vaurioitui Venäjän laivaston taistelulaiva Andrei Pervozvannyi. Taistelulaiva Petropavlovsk sekä sukellusveneiden emälaiva Pamjat Azova upposivat.[3]

Vindictive toimi Itämerellä vesilentokoneiden ja moottoritorpedoveneiden emälaivana joulukuuhun saakka. Alus siirrettiin reserviin 24. joulukuuta ja huoltoon Portsmouthiin. Portsmouthissa telakalla korjattiin aluksen karille ajossa saamat vauriot. Lisäksi Amiraliteetti oli päättänyt luopua aluksista, joissa oli erilliset nousu- ja laskeutumisalustat ja pitäytyä täyskantisissa tukialuksissa. Tämän vuoksi HMS Vindictive päätettiin palauttaa myöhemmin risteilijäksi.

Paluu risteilijäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokannet poistettiin 1924 ja Vindictive palautettiin risteilijäksi. Alus palasi palvelukseen 27. tammikuuta 1925 koeajoja varten. Alus kuitenkin poikkesi muista Hawkins-luokan aluksista suuren neljän lentokoneen hangaarin, lentokoneiden siirtoon tarvittavan nosturin ja yhden 7,5 tuuman tykin puuttumisen vuoksi.[4]

Aluksesta tuli syksyllä 1925 ensimmäinen katapultilla varustettu Kuninkaallisen laivaston risteilijä, kun katapultti asennettiin B-tykin paikalle. Ensimmäinen lentoonlähtö katapultilta tehtiin 31. lokakuuta.[4]

Alus määrättiin palvelukseen 16. huhtikuuta Kiinan laivastoasemalle, jonne se saapui 22. helmikuuta 1926 purjehdittuaan Välimeren ja Suezin kanavan kautta. Alus siirrettiin Atlantin laivastoon elokuussa 1928. Alus suoritti Itämeren purjehduksen kesällä 1929, minkä aikana se kävi muun muassa Helsingissä 25.-30. kesäkuuta.

Aluksen ollessa Chathamissa telakalla 23. heinäkuuta 1929 aluksella tapahtui putkiräjähdys, jossa kuoli yksi mies. Alus siirrettiin reserviin 30. joulukuuta 1929, jolloin katapultti poistettiin. Vuosien 1930 ja 1933 välillä alus otettiin uudelleen palvelukseen neljästi kuljettamaan joukkoja Hong Kongiin. Kukin matkoista kesti kuusi kuukautta, minkä jälkeen alus palasi reserviin.

Koululaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vindictive muutettiin 1936–1937 kadettien koululaivaksi. Telakalla aluksesta poistettiin kaksi moottoreista sekä taempi savupiippu. Lisäksi rakennettiin majoitustilat sekä koulutustilat 200 hengelle. Lentokonenosturi säilytettiin ja aseista jätettiin ainoastaan kaksi 4,7 tuuman tykkiä. Tässä muodossa aluksen uppouma oli 9 100 tonnia ja enimmäisnopeus 24 solmua.[4]

Laivaston korjausalus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus koki kesän 1939 ja maaliskuun 1940 välillä seuraavan muutoksen laivaston korjausalukseksi. Tähän päätökseen olivat johtaneet lentokonenosturi sekä suurehkot majoitus- ja opetustilat, jotka oli helposti muunnettavissa työpajoiksi. Alukseen asennettiin kuusi 4 tuuman ilmatorjuntatykkiä. Näin muutettuna aluksen uppouma kasvoi 10 060 tonniin (12 250 tonnia täysin kuormattuna).[4]

Alus palveli Norjan sotaretken aikana Kotilaivastossa ja alus siirrettiin heinäkuussa 1942 Freetowniin palvelemaan Etelä-Atlantilla joulukuuhun saakka, jolloin alus siirrettiin Mers-el-Kebiriin tukemaan Välimeren laivastoa vuoteen 1944.

Hävittäjien emälaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vindictive koki 1944 Maltalla viimeisen muutoksensa. Alus saapui Maltalle 15. lokakuuta 1944 ja joulukuusta alkaen alus palveli Kotilaivaston hävittäjälaivueita Scapa Flowssa. Alus siirrettiin reserviin kesäkuussa 1945 ja se romutettiin Blythissä helmikuussa 1946.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1974. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Conway's s. 63
  2. Conway's s. 69
  3. Conway's, s. 294–295.
  4. a b c d e Conway's 1922–1946, s. 10.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Vindictive (1918).
Naval ensign of the United Kingdom.svg Edeltäjä:
Courageous-luokka
Royal Navyn Lentotukialukset Seuraaja:
HMS Eagle