Abraham Ojanperä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abraham Ojanperä
Abraham Ojanperä vuonna 1905.
Abraham Ojanperä vuonna 1905.
Syntynyt 16. syyskuuta 1856
Liminka
Kuollut 26. helmikuuta 1916 (59 vuotta)
Liminka
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti laulaja
Abraham Ojanperä esiintyy Väinämöisenä Oskar Merikannon oopperassa Pohjan neiti, jonka nimiosan lauloi Mally Burjam-Borga.

Abraham (Aappo, Aapo, Aapi) Ojanperä (16. syyskuuta 1856 Liminka26. helmikuuta 1916 Liminka[1]) oli suomalainen laulaja, laulupedagogi ja kanttori. Yleensä hän lauloi basso- ja baritoniroolit oratorioissa ja suomalaissa oopperaesityksissä siinä vaiheessa, kun Suomessa ei vielä ollut vakituista oopperaa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojanperä syntyi Oulun lähellä Limingassa maalaistalon poikana. Hän jäi orvoksi alle kaksivuotiaana, mutta kävi kansakoulun ja pääsi sitten paikallisten tukijoiden avulla Jyväskylän opettajaseminaariin. Sieltä hän valmistui vuonna 1878, ja lähti sen jälkeen Helsinkiin laulua opiskelemaan. Ensimmäisen Helsingin-konserttinsa Ojanperä piti tammikuun lopulla 1881. Noin puolentoista vuoden kuluttua, toukokuussa 1882, hän konsertoi Helsingin yliopiston juhlasalissa toistamiseen, minkä jälkeen hän pääsi jatkamaan lauluopintojaan Dresdeniin Saksaan. Ojanperästä tuli ensimmäinen talonpoikaisjuurinen mieslaulaja, joka sai koulutuksen ulkomaisessa konservatoriossa. Haaveissa oli ulkomainen oopperaura. Se ei kuitenkaan avautunut. Ojanperä palasi Suomeen vuonna 1885 ja otti vastaan Helsingin musiikkiopiston (nykyisen Sibelius-Akatemian) soololaulun opettajan toimen, vaikka Suomen Senaatti oli myöntänyt hänelle apurahan neljättäkin opiskeluvuotta varten.

Laulunopettaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oltiin vasta luomassa musiikkikulttuuria. Työstä Helsingin Musiikkiopiston ensimmäisenä vakinaisena ja ensimmäisenä suomenkielisenä yksinlaulun opettajana tuli uraa uurtavaa. Ojanperä loi opetuksen pedagogiset linjaukset ja sovelsi äänenmuodostuksen perusharjoitusten metodit Suomen ilmastollisiin olosuhteisiin. Vuonna 1892 Ojanperä aloitti vastavalmistuneen Johanneksen kirkon kanttorina. Palattuaan 1896 vuoden kestäneeltä opintomatkaltaan Välimeren maihin hän sai hoitoonsa myös koraalilaulun ja kirkkoveisuun opetuksen Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Kolmikymmenvuotisen uransa aikana Ojanperä ehti kasvattaa monta laulajasukupolvea. Hänen tunnetuimpia oppilaitaan olivat Ida Ekman, Maikki Järnefelt, Alma Kuula, Annikki Uimonen, Gerda Lind ja Eino Rautavaara. Ojanperä toimi myös monen sävellystä opiskelevan tuotosten ensimmäisenä tulkitsijana, mistä juonsi yhteistyö nuorten säveltäjien kanssa. Erityisen intensiivistä se oli Johanneksen kirkon urkurina toimineen Oskar Merikannon kanssa. Ojanperä ja Merikanto organisoivat yhdessä Johanneksen kirkon pääsiäiskonsertit ja kulkivat pari kertaa vuodessa pitkillä pohjoisesta etelään ulottuneilla konserttikiertueilla.

Esiintyvä taiteilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abraham Ojanperä oli myös ensimmäisiä levyttäneitä laulajia Suomessa. Hän lauloi levylle pääasiassa kansanlauluja sekä nuorten kotimaisten säveltäjien kuten Jean Sibeliuksen, Oskar Merikannon, Armas Järnefeltin, Erkki Melartinin, Otto Kotilaisen ja Armas Maasalon uutuuksia. Suomalaista musiikkia hän valitsi myös kahteen konserttiinsa, Berliiniin vuonna 1895 ja Kristianiin eli Osloon vuonna 1905, jotka hän elämänsä aikana ulkomailla järjesti. Niin usein kuin vain mahdollista hän konsertoi myös syntymäpitäjänsä Limingan kirkossa. Viimeisen oopperaroolinsa Ojanperä lauloi marraskuussa 1908. Teos oli Oskar Merikannon Pohjan neiti. Samalla kokoonpanolla kesäkuussa 1908 Viipurin teatterissa kantaesitetty Pohjan neiti kuului Viipurin laulujuhlien ohjelmistoon. Säveltäjä johti itse esityksen. Ojanperä lauloi Väinämöisen osan.

Elämän viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistokoti Aappola Limingan museoalueella.

Kesät Ojanperä vietti paljolti Manner-Euroopan musiikkikeskuksissa, mutta alkoi iän karttuessa viihtyä yhä pidempiä aikoja Aappolan huvilassaan Limingassa. Sinne hän myös palasi toipumaan, kun terveys marraskuussa 1915 äkillisesti heikkeni. Tarkoitus oli palata opettajaksi, mutta toisin kävi. Ojanperä kuoli perheettömänä Aappolassa helmikuun 26. päivänä 1916. Jo vuoden 1913 alusta hän oli nauttinut valtion ylimääräistä eläkettä, vaikka ei jättänytkään tuolloin työtään, vaan piti virkansa kuolemaansa saakka.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Musiikkiopistolla perustettiin kevättalvella 1916 niin kutsuttu Ojanperä-rahasto, josta oli tarkoitus palkita määräajoin laulajalahjakkuuksia. Rahastoa ei kuitenkaan saatu toimimaan. Vuonna 1948 valmistui Ojanperän elämänvaiheisiin nojautuva elokuva Ruusu ja kulkuri, jonka ohjasi Ilmari Unho. Se on pitkälti fiktiivinen eli ei aina perustu todellisiin tapahtumiin. Oululainen Maija-Liisa Näsänen julkaisi Ojanperästä elämäkerran vuonna 2008. Sitä ennen kirjallinen tieto laulajasta oli rajoittunut lähinnä vain Iikka Niemelän muisteluluonteiseen vihkoseen Abraham Ojanperä, hänen testamenttinsa ja Aappolansa (10. lokakuuta 1959). Aappola toimii nykyään kesäisin Ojanperä-museona Limingan museoalueella.

Ääniesimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Näsänen, Maija-Liisa: Abraham Ojanperä – laulajan elämä, s. 38. Turku: Faros-kustannus, 2008. ISBN 978-952-5710-01-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abraham Ojanperä.