Yrjö Oksanen
Yrjö Oksanen (22. syyskuuta 1884 Janakkala - 1978) oli suomalainen toimittaja ja virkamies, joka teki pitkän uran suomalaisessa työväenliikkeessä vuoden 1905 suurlakosta aina 1960-luvulle saakka.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansakoulun jälkeen Oksanen työskenteli kotiseudullaan, kunnes muutti Helsinkiin 1903. Hän toimi muun muassa lähettina ja viilarina suorittaen samalla kirjanpitokoulun. Suurlakon yhteydessä Oksanen lähti mukaan työväenliikkeen toimintaan. Vuonna 1909 Oksanen muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli tehdastyöläisenä ja osuuskaupan hoitajana sekä Duluthissa toimineen Työväen Opiston johtajana. Oksanen tutustui myös Pohjois-Amerikassa oleskelleisiin työväenliikkeen vaikuttajiin, kuten Yrjö Sirolaan ja Eetu Saliniin. Palattuaan kotimaahan 1914 Oksanen työskenteli Suomen Metallityöntekijäin Liiton toimitsijana, Työväen Raittiusliiton sihteerinä, Työmiehen toimittajana sekä sosialidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana.[1][2]
Helmikuun vallankumouksen jälkeen Oksasesta tuli Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan jäsen ja sisällissodan käynnistyttyä tammikuussa 1918 hänet valittiin sen edustajana Työväen pääneuvostoon.[3] Helmikuun lopusta lähtien Oksanen palveli punaisten hallintoa Helsingin kaupungin rakennuskonttorin johtajana.[2] Sodan loppuvaiheessa Oksanen pakeni Neuvosto-Venäjälle, josta hän syksyllä 1919 palasi Suomeen ja toimi parin vuoden ajan SDP:n Pohjois-Hämeen piirisihteerinä nimellä Yrjö Olenius. Oksanen pidätettiin Tampereella syyskuussa 1921, mutta häntä ei asetettu syytteseen sisällissodan aikaisesta toiminnastaan.[4][5]
Vuosina 1922-1923 Oksanen työskenteli Kansan Tahdon toimittajana Oulussa, 1924-1931 Ypäjän ja Nurmijärven kunnankirjurina, 1932-1935 Maalaiskuntien Virkailijain Liiton sihteerinä ja liiton julkaiseman Kunnanvirkailija-lehden päätoimittajana sekä vuodesta 1936 lähtien Hausjärven kunnankirjurina.[1] Hän oli myös Hausjärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja.[6] Sotavuosien jälkeen Oksanen toimi kunnankirjurina Urjalassa ja kuului 1950-luvulla Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen puoluevaltuustoon.[7]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1964 Oksanen muisteli vuosien 1917-1918 tapahtumia Unto Miettisen toimittamassa radiosarjassa,[8] ja 1976 valmistui Yleisradion esittämä Arvi Auvisen toimittama televisiodokumentti Yrjö Oksanen – agitaattori.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Toveri Yrjö Oksanen 50-vuotias. Hämeen Kansa, 22.9.1934, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.2.2022.
- ↑ a b c Tosi veteraani muistelee. Helsingin Sanomat, 30.4.1976, s. 37. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.2.2022.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 155. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ Kapinan aikuinen toimihenkilö pidätetty. Vaasa, 9.9.1921, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.2.2022.
- ↑ Ohrana toimessa Tampereella. Hämeen Kansa, 10.9.1921, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.2.2022.
- ↑ Jälkijuttua Hausjärven kunnanvaltuuston kokouksesta. Hämeen Kansa, 28.1.1937, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.2.2022.
- ↑ Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen puoluekokous. Helsingin Sanomat, 30.4.1951, s. 3. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.2.2022.
- ↑ Radiossa kuultua. Helsingin Sanomat, 6.6.1964, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.2.2022.