Vuoden 1956 yleislakko

Wikipedia
Ohjattu sivulta Yleislakko 1956
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joukkokokous Jyväskylän Kauppatorilla

Vuoden 1956 yleislakko oli viimeisin Suomen historian kolmesta täysimittaisesta yleislakosta. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton työtaistelutoimenpide alkoi 1. maaliskuuta ja päättyi 20. maaliskuuta 1956. Työtaistelu johti 6–10 prosentin palkankorotuksiin.

Omalta osaltaan yleislakko kiihdytti sisäisiä erimielisyyksiä Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa ja johti ns. skogilaisen vähemmistösiiven eroon SDP:sta vuonna 1957.[1]

Lakon alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleislakko alkoi 1. maaliskuuta 1956 eli samana päivänä, jolloin Maalaisliiton Urho Kekkonen aloitti presidenttikautensa. Pääministerinä aloitti 3.3.1956 presidenttikilvan täpärästi hävinnyt SDP:n K.A. Fagerholm. Yleislakon syynä oli työantajan kieltäytyminen SAK:n vaatimasta 12 markan (nykyrahassa 0,31 euroa, joka vastasi silloisilla tuntipalkoilla 6-10 %:n korotustalähde?) yleiskorotuksesta tuntipalkkoihin.

Palkankorotusvaatimuksen syynä oli hintasäännöstelyn loppumisen jälkeen nopeasti noussut hintataso. Toisesta maailmansodasta ja sotakorvausajasta vaikuttanut säännöstely päättyi tammikuussa 1956, koska eduskunnan määrävähemmistö oli vuoden 1955 lopussa äänestänyt valtalain yli vaalien - tämä esti palkka- ja hintasäännöstelyn jatkumisen. Etenkin kotimaisen ruuan hinta nousi, myös vuokria korotettiin. Elinkustannukset olivat nousseet kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia.

Lakossa oli lähes puoli miljoona työntekijää aikana, jolloin SAK:ssa oli noin 270 000 jäsentä.

Vientiteollisuus pystyi kestämään lakon, koska Itämeren jäätyminen oli muutenkin keskeyttänyt viennin.

Toimet ja vastatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastatoimena yleislakolle Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto julisti maitotuotteiden luovutuslakon.

Lakon aikana tiedotustoiminta lamaantui. SAK ei sallinut, että lakon aikana julkaistaisiin sanomalehtiä. Yleisradion radio-ohjelmiin yleislakko ei vaikuttanut. Seurauksena oli jonkinasteinen uutispimento.

SAK:n oma tiedotustoiminta käynnistyi lakon toisena päivänä Yleislakko-lehden muodossa. Lehden nimi muuttui 5. maaliskuuta muotoon SAK:n keskuslakkotoimikunnan tiedonantoja. Seuraavana päivänä tiedotuslehden nimi muuttui vielä kertaalleen muotoon Palkkatyöläinen.

Sanomalehdet kiersivät lakkoa julkaisemalla monistelehtiä. Monisteita jaettiin kaduilla, sekä laitettiin näkyville esimerkiksi virastojen ja tavaratalojen ikkunoihin. Myös Suomen Työnantajain Keskusliitto ja MTK julkaisivat omia tiedotuslehtiään. Lakon loppua kohden suomalaiset olivat yhä vähemmän uutispimennossa. Monipuolinen uutisointi auttoi omalta osaltaan hillitsemään lakon aikana liikkuneita huhuja, jotka lietsoivat epävarmuutta, paniikkia ja järjestyshäiriöitä.

Lakon aikana esiintyi useita väkivaltaisia levottomuuksia, mutta kuolonuhreilta vältyttiin. Bensiinin jakelun keskeytysyritykset johtivat kovimpiin yhteenottoihin. Asevoimat oli asetettu valmiustilaan.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakko päättyi 20. maaliskuuta työnantajan suostuttua SAK:n alkuperäiseen vaatimukseen. Lakon päätyttyä lakkolaisia asetettiin mellakoinnista syytteisiin ja muutamia tuomittiin kapinasta.

Tavallisten ihmisten elämää yleislakko järkytti suhteellisen vähän: aikakauden eläneet ihmiset sanovat, että vuoden 1950 kymmenen viikkoa kestänyt metallimiesten lakko oli paljon pahempi.

Lakolla saavutettu ansiotason nousu katosi nopeasti korkean inflaation takia. Inflaatio söi reaaliansioita siten, että lakkoa edeltävä reaaliansiotaso saavutettiin vasta 1960-luvun alussa. Lakko antoi sysäyksen työriitojen sovittelujärjestelmän luomiselle.

SDP:n johtajiin kuulunut Väinö Tanner nousi vuonna 1957 SDP:n puheenjohtajaksi ja skogilaiset irtaantuivat puolueesta, koska pitivät Tanneria ja häntä tukevia leskisläisiä liian oikeistolaisina. Tanner vastusti yleislakkoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SAK:n Yleislakko 1956 sivu
  • Helsingin Sanomien artikkeli 27.2.2006 "Katkera kansallinen laiskanläksy"
  • SAK:n historia
  • FM, YTK Tomi Mertasen Suomen historian väitöskirjan ”Kahdentoista markan kapina? Vuoden 1956 yleislakko Suomessa” esittely

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi - seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 217. Helsinki: Otava, 1987.